Kokkolalainen Kätlin Pihlainen, 17, muutti omilleen vuosi sitten.
– Vähän se harmitti, mutta oli pakko.
Ennen muuttoa Pihlainen asui vanhempiensa luona Lestijärvellä, noin sadan kilometrin päässä Kokkolasta. Lestijärvellä ei ole ammattikoulua, joten opiskellakseen Pihlaisen täytyi muuttaa suurempaan kaupunkiin.
Lapsuudenkodista lähteminen oli sekä haikeaa että mukavaa. Välillä yksin asuminen on tylsää, mutta toisaalta Pihlainen voi itse päättää, mitä tekee ja milloin.
– Minulla on aikuismaisempi olo, kun saan asua yksin, hän sanoo.
Muuttamisen takana usein halu itsenäistyä
Suomessa nuoret muuttavat omilleen melko varhain, Eurostatin mukaan viime vuonna keskimäärin 21-vuotiaina. Vielä vuonna 2020 itsenäistyttiin keskimäärin 22-vuotiaana.
Oppivelvollisuuden laajennus astui voimaan viime vuonna, mutta Opetushallituksen johtaja Kurt Torsellin tiedossa ei ole, että muutos olisi vaikuttanut asiaan.
Euroopan unionissa ainoastaan Ruotsissa muutetaan omilleen vielä aikaisemmin, vain 19-vuotiaana. Toisesta päästä löytyy Portugali, jossa lapsuudenkodista muutetaan pois keskimäärin 34-vuotiaana.
Nuorisoasuntoliiton (NAL) kehittämispäällikkö Tiina Irjalan mukaan erot maiden välillä johtuvat sekä kulttuurisista että taloudellisista syistä.
– Suomessa nuoret ajattelevat, että omilleen pitää muuttaa nuorena, ja erilaiset tuet mahdollistavat itsenäisen asumisen. Etelä-Euroopassa kulttuuri on perhekeskeisempää, eikä omilleen muuttaminen ole aina taloudellisesti mahdollista.
Ympäristöministeriön ja NALin teettämän selvityksen mukaan yleisin syy lapsuudenkodista pois muuttamiseen on halu itsenäistyä.
Muita syitä ovat muutto toiselle paikkakunnalle opintojen vuoksi ja muutto yhteen kumppanin kanssa.
Tilastokeskuksen erikoistutkija Marjut Pietiläisen mukaan yhteenmuutto seurustelukumppanin kanssa on hyväksytympää Pohjoismaissa kuin joissain muissa maissa. Muuttamiseen voi liittyä myös sosiaalista painetta.
– Painetta itsenäistymiseen voi tulla kaveripiiriltä ja muilta nuorilta, joiden keskuudessa pitkään kotona asuva voi olla poikkeus, sanoo Pietiläinen.
Itsenäinen asuminen vaatii uudenlaista vastuuta
Onni Riihimäki, 17, opiskelee toista vuotta Kokkolan ammattikoulussa. Ensimmäisen opiskeluvuoden hän asui vanhempiensa luona Perhossa, joka niin ikään sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Kokkolasta.
– Olisin halunnut muuttaa omilleni jo viime vuonna, mutta näin jälkikäteen kun ajattelee, niin en ollut siihen vielä valmis, toteaa Riihimäki.
Lapsuudenkodista pois muuttaminen toi elämään lisää vapautta, mutta myös vastuuta on aikaisempaa enemmän. Riihimäki on kuitenkin tottunut hoitamaan asiansa itse: jo vanhempien luona asuessaan hän esimerkiksi teki ruokaa ja siivosi.
– Jos et tee kotona mitään ja kaikki tuodaan valmiiksi pöytään, niin melkein sanoisin, että älä muuta omillesi, et ole vielä valmis siihen. Itse olen puolet elämästäni tehnyt kaikki asiat itse, joten omilleen muutto ei ollut vaikeaa, hän sanoo.
Vaasalaisella Viivi Myllykoskella itsenäistä asumista on takana jo useampi vuosi. Hän muutti omilleen kuusi vuotta sitten, 18-vuotiaana.
Myllykoski jakoi monen suomalaisen toiveen itsenäistymisestä, mutta taustalla painoi myös kaipuu omasta rauhasta.
Hänellä on neljä nuorempaa sisarusta, joten muutto hiljaiseen yksiöön oli pienimuotoinen järkytys.
– Olin tottunut siihen, että kotona on aina monta muutakin ihmistä. Vaikka olin kaivannut yksinoloa, se tuntui aluksi vähän kummalliselta, kommentoi Myllykoski.
Myös ruuan hinta yllätti. Terveellinen ruoka oli kalliimpaa kuin Myllykoski oli arvannut, joten alussa ruokavalio koostui lähinnä makaronista.
– Aika usein tuli käytyä myös vanhempien jääkaapilla, hän naurahtaa.
Realistiset käsitykset ja hyvä tukiverkosto
Omilleen muuttaminen on tilanne, jossa nuori tarvitsee uudenlaisia taitoja ja valmiuksia. Silloin on esimerkiksi ensimmäistä kertaa vastuussa omasta taloudestaan.
Monelle saattaa tulla yllätyksenä esimerkiksi se, miten paljon ruokaan menee rahaa kuukaudessa.
– Vaatii paljon osaamista ja oikeanlaista asennetta saada rahat riittämään asumiseen ja elämiseen. Budjetointia pitää harjoitella, sanoo NALin kehittämispäällikkö Tiina Irjala.
Myös yksinäisyys voi yllättää, kun ensimmäistä kertaa elämässä ympäriltä puuttuu perhe tai muu yhteisö. Lisäksi yksin asuminen vaatii aivan uudenlaisia elämänhallinnan taitoja.
Jos nuorella on tukiverkot kunnossa ja realistinen käsitys itsenäisestä asumisesta, ei omillaan asuminen ole Irjalan mukaan ongelma. Lapsuudenkodista pois muuttaminen on silti iso elämänmuutos.
– Jos tukea ei saa omilta vanhemmilta tai luonnolliselta verkostolta, yhteiskunnan pitää mahdollistaa riittävä ohjaus nuorelle muuta kautta, hän sanoo.
Minkä neuvon Irjala antaisi nuorelle, joka on ensimmäistä kertaa muuttamassa omilleen?
– Rohkeasti vaan kohti uutta elämänvaihetta. Kannattaa etukäteen valmistautua ja selvittää menot ja tulot sekä miltä itsenäistyminen tuntuu. Ja aina kannattaa kysyä rohkeasti, jos tarvitsee neuvoja.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 5.9. kello 23 saakka.
Lue seuraavaksi: