Brittiläinen leskirouva Elizabeth Alexandra Mary Windsor kuoli 8. syyskuuta vapaa-ajan asunnollaan Skotlannissa. Hän oli kuollessaan 96-vuotias.
Elisabet (suomalaisittain kirjoitettuna) oli ammatiltaan näyttelijä. Hänen tunnettu, ainoa, roolinsa oli esittää kuningatarta.
Suositulla näyttelijällä oli työssään kohtuullinen palkka ja luontaisedut mutta muuten surkeat työehdot. Hänellä ei ollut lainkaan eläkeikää. Irtisanoutumisoikeuskin oli niin ja näin.
Erikoinen työsopimus myös velvoittaa hänen esikoispoikansa Charles Mountbatten-Windsorin aloittamaan välittömästi kuninkaan esittämisen hittinäytelmässä, jota Elizabeth tähditti vuodesta 1952 viime viikkoon asti.
Ennätyspitkästä työelämään tutustumisen harjoittelujaksosta vakipestiin siirtyvän 73-vuotiaan pojan työvelvollisuus kestää niin ikään ennalta määräämättömän ajan.
Monarkia on ihmisoikeusloukkaus etenkin kruunupäitä ja hallitsijaperheitä kohtaan.
Tällaisesta modernin ajan pakkotyöstä olisi päästävä eroon sivistyneessä lännessä, jossa yhteiskuntaelämä perustuu kansanvaltaan ja oikeusvaltioon. Monarkia on ihmisoikeusloukkaus etenkin kruunupäitä ja hallitsijaperheitä kohtaan.
Heiltä edellytetään kaiken ylittävää velvollisuudentuntoa; jatkuvaa esiintymistä tarkan käsikirjoituksen mukaan. Improvisointia sallitaan äärimmäisen vähän. Pitää olla hillitty ja rakastettava, vaikka maailmanmeno kuinka ketuttaisi.
Monarkian kannattajat puolustautuvat kansanvaltaa vaativia kriitikoitaan vastaan sanomalla, että hallitsijoilla ei ole todellista valtaa demokratioissa. Siitä seuraa uusi kysymys: mihin tarvitaan virattomia virkailijoita?
Edelleen saatetaan argumentoida, että kuninkaalliset ovat oivia pr-henkilöitä ja tekevät usein hyväntekeväisyystyötä. Heidän avullaan luodaan maabrändejä.
Minun mielestäni maabrändi ei ole sitä, että samaan aikaan kun vannotaan tasavertaisuuden, yhtäläisten oikeuksien ja kansanvallan nimiin, yksi henkilö perheineen on nostettu koskemattomaksi ikoniksi, jota tavallisten kansalaisten on velvollisuus vain ihailla.
Asetelman perverssiyden täydentää se, että hallitsijoilta on silti käytännössä viety sanan- ja mielipiteenvapaus. Joissain tapauksissa myös äänioikeus.
Läntiset monarkiat helpottavat esimerkillään muun maailman sulttaanien, emiirien, junttaeverstien ja ikuisten presidenttien pyrkimyksiä pitää yllä yksinvaltiuksiaan.
Tosin esimerkiksi Ruotsin kuninkaalliset saavat käydä vaaliuurnilla, mutta perinne on, että puolueettomuuttaan suojellakseen he jättävät vaalit väliin.
Toisaalta hallitsijasuvuilla on monin paikoin isoja omistuksia ja taloudellista vaikutusvaltaa, joihin normaalit rahamaailman säännöt eivät ulotu. Näistäkin erioikeuksista tulisi päästä.
Kuvat kuninkaallisten häistä, hautajaisista ja kruunajaisista leviävät ympäri maailman. Voi olla, että jossakin ”Absurdanistanissa” tiedetään Britanniasta ja muista eurooppalaisista monarkioista vain kuningattaret ja kuninkaat.
Läntiset monarkiat helpottavat esimerkillään muun maailman sulttaanien, emiirien, junttaeverstien ja ikuisten presidenttien pyrkimyksiä pitää yllä yksinvaltiuksiaan.
Charlesin kuningasrooliin voi tulla dramaattisia leikkauksia jo hänen realitysarjansa ensimmäisillä tuotantokausilla.
Oma federalistinen unelmani on, että Eurooppa olisi liittovaltio, jonka osavaltiot toimisivat tasavaltaisesti. Britanniakin olisi tervetullut. Todennäköisemmin siihen toki liittyisi ensin Yhdistyneestä kuningaskunnasta irtoava Skotlanti.
Jo sitä ennen saatamme nähdä Australian eroavan brittiläisestä Kansainyhteisöstä ja muuttuvan tasavallaksi. Charlesin kuningasrooliin voi tulla dramaattisia leikkauksia jo hänen realitysarjansa ensimmäisillä tuotantokausilla.
Kuningattaret ja kuninkaat ovat symboleja. Olisi myös merkittävä symbolinen muutos, että eurooppalaiset monarkiat uskaltaisivat romuttaa historiallisen tarpeettomuutensa.
Pohjoismaiden olisi tasa-arvon oletettuina mallimaina hyvä näyttää mallia. Ruotsin, Norjan ja Tanskan olisi varmasti helpompi tasavaltaistua kuin Britannian, ja esimerkki voisi rohkaista muita.
Oli muuten onnenpotku, ettei Suomesta onnistuttu tekemään monarkiaa sata vuotta sitten.
Joko kuulin jonkun sanovan, että nyt on väärä hetki keskustella monarkian purkamisesta?
Ei ole. Juuri nyt siitä pitää puhua.
Muutos kohti aitoa ihmisten samanarvoisuutta tekisi rakastetun Elizabeth Windsorin muistosta ikuisen. Ja antaisi Charles Mountbatten-Windsorillekin pysyvän paikan historiassa.
Matti Mörttinen
Kirjoittaja on pirkanmaalainen tietokirjailija, toimittaja ja tasavaltalainen federalisti.
Voit keskustella kolumnista 17.9. klo 23.00 asti.