Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen susimäärä voi maksimissaan olla noin 1200 (vaihteluväli 1000-1500) sutta poronhoitoalueen eteläpuolella. Suotuisan suojelun viitearvo määriteltiin Ruotsissa niin, että se on vähintaan kaksi kertaa pienin genettisesti elinvoimaisen kannan määrä.
Tarkat luvut määräytyvät vasta päättäjän valitsemien riskitasojen mukaan. Jos tarkastellaan kannan sopeutumiskykyä pitkällä aikavälillä, lukumäärän tulisi olla huomattavasti suurempi.
Luken nyt julkaisema susikannan suotuisan suojelun tason viitearvon määrittämisen raportti antaa laskentamallin, millä viitearvo voidaan laskea. Viitearvon suuruus riippuu siitä, millaisen riskitason päättäjät valitsevat susikannan kehitykselle.
Viitearvo kuvaa susikannan kokoa, jolla kanta säilyy suotuisalla suojelutasolla. Näitä arvoja voidaan laskea monella eri tavalla ja hankkeen tuottamien työkalujen avulla päättäjät voivat tarkastella susikannan elinvoimaisuutta sekä geneettiseltä että demografiselta (kannan koko ja rakenne) kannalta pitkällä ja lyhyellä aikavälillä.
– Lopputuloksena syntyvän viitearvon suuruuteen vaikuttavat monet seikat, näistä yhtenä erilaiset riskit, joihin päätöksentekijä joutuu ottamaan kantaa, kertoo ohjelmajohtaja Katja Holmala Luken tiedotteessa.
Luken mukaan Suomen nykyinen susikanta on liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena. Viitearvo riippuu päätöksentekijöiden tekemistä valinnoista ja valituista menetelmistä, joten sitä saadaan vielä odotella.
Viisi eri tapaa laskea viitearvo
Luke esittää tuoreessa raportissaan viisi eri laskentatapaa viitearvon pohjaksi. Susikanta on jakautunut läntiseen ja itäiseen osapopulaatioon, joiden monimuotoisuus on erilainen. Lännessä geneettinen monimuotoisuus on alhaisempi ja idässä laajempi, mikä johtuu yhteydestä Venään susikantaan.
Maa- ja metsätalousministeriö voi käyttää viitearvoja susikannan hoidon suunnitteluun. Euroopan unionin luontodirektiivi edellyttää, että yhteisön tärkeiksi katsomat lajit pyritään säilyttämään suotuisalla suojelutasolla
Päättyneessä hankkeessa on otettu huomioon luontodirektiivin ohjeistuksen mukaisesti biologiset ja ekologiset näkökulmat viitearvojen määrittelyyn. Suden kannanhoitoon liittyy myös sosioekonomisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, joita päätöksentekijät huomioivat omassa työssään.
Susikannan hoitosuunnitelman mukaan suden elinvoimaisen kannan raja on 300 yksilöä tai 25 lisääntyvää laumaa. Suotuisan suojelun taso on kuitenkin vielä paljon korkeampi.
Vuosi sitten väliraportissaan Luke kertoi, että pienimmän geneettisesti elinvoimaisen populaation määrittely perustuu DNA-analyysien tuloksiin, niistä tehtyihin jatkoanalyyseihin ja tutkimustietoon.
Luonnonvarakeskuksen ja Oulun yliopiston alustavat tulokset kertoivat silloin, että Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on laskenut, mutta säilynyt yhä hyvällä tasolla.
Geneettisesti pienin elinvoimainen populaatiokoko GPEP on eri riippuen tarkastellaanko lyhyttä vai pitkää aikaväliä. Raportissa kerrottujen lukujen mukaan GPEP on yli 500 yksilöä lyhyellä aikavälillä. Mikä tarkoittaa viittä sukupolvea ja 17 vuotta.
Kuitenkin tarkat luvut määräytyvät vasta päättäjän valitsemien riskitasojen mukaan. Jos tarkastellaan kannan sopeutumiskykyä pitkällä aikavälillä, luku on huomattavasti suurempi.
Ruotsin ja Norjan susikannan pienin geneettisesti elinvoimainen susikanta on määritelty 170 yksilöksi, joilloin viitearvo olisi 340. Siitä Norjan osuus on 40 ja Ruotsin 300. Tämä on tehty periaatteella, jossa laskentatapa on kaksi kertaa pienin geneettisesti elinvoimainen kanta.
Susikannan kasvu pysähtynyt
Hankkeessa tehtyjen analyysien perusteella Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikentynyt. Geneettinen monimuotoisuus on edellytys sille, että laji säilyttää kykynsä sopeutua ympäristön muutoksiin pitkällä aikavälillä.
Yksi syy Suomen susikannan geneettisen monimuotoisuuden heikkenemiseen on kannan jakautuminen kahteen osapopulaatioon, joista toinen on itäisessä ja toinen läntisessä Suomessa.
− Osapopulaatioiden välinen geenien vaihto on vähäistä. Tämän vuoksi läntisen Suomen susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikommalla tasolla kuin itäisen Suomen, kertoo erikoistutkija Mia Valtonen Luken tiedotteessa.
Kesäkuussa julkaistun kanta-arvion mukaan Suomen susikanta ei ollut kasvanut kuten edellisvuonna. Luke arvioi viime vuoden maaliskuussa, että susien yksilömäärä oli 279−321. Tämän vuoden maaliskuussa susia arvioitiin olevan 290. Vuonna 2021 tosin susia oli tullut kolmannes lisää.
Luken arvion mukaan maaliskuussa 2022 Suomessa oli todennäköisimmin 60 susireviiriä, joita asuttaa 37 perhelaumaa ja 23 paria. Edellisvuoteen verrattuna reviirien kokonaismäärä on kasvanut Länsi-Suomessa.
Kokonaan Suomen puolella sijaitsi todennäköisimmin 32 perhelaumaa ja 21 paria. Perhelaumojen määrä on kasvanut kahdella ja parien määrä kolmella maaliskuun 2021 arvioon verrattuna.
Poronhoitoalueen eteläpuolinen Suomi soveltuu lähes kauttaaltaan lisääntyvien susiparien reviireiksi. Sinne mahtuu arviolta 1200 sutta.
− Myös järvi-Suomi, jossa on vain muutamia susireviirejä, soveltuu lähes kokonaisuudessaan susien elinympäristöksi. Poronhoitoalueen ulkopuoliseen Suomeen voisi mahtua 150−160, enimmillään noin 200 reviiriä. Laskelma pohjautuu pelkästään saaliseläinkantoihin ja maisemarakenteeseen, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Lukesta.
Metsästys ei ala ensi talvena
Luonnonvarakeskuksen raportti laittoi kerralla uusiksi suden kannanhoitosuunnitelman, joka on parin vuoden takaa. Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi kommentoi julkistustilaisuudessa, että nyt alkaa eri sidosryhmien kanssa kannanhoitosuunnitelman päivitys.
Tuon päivityksen kestoa on vielä vaikea arvioida, mutta aivan varmaa on, ettei kannanhoidollinen metsästys ala tänä talvena. Vahinkoperusteisia sudenkaatolupia myönnetään kuten ennenkin, mutta ennen uutta kannanhoitosuunnitelmaa varsinainen metsästys on jäissä.
Niemen mukaan susikannan jakautuminen geneettisesti niin selvästi läntiseen ja itäiseen osapopulaatioon, muuttaa pysyvästi käsityksiä Suomen susista.
Toisaalta Skandinavian eli Ruotsin ja Norjan susikanta on huomattavasti vähemmän monimuotoinen kuin Suomen läntinen populaatio ja silti Ruotsi sallii sudenmetsästyksen jatkossakin.
Luonnonsuojeluliitto on samaa mieltä maa- ja metsätalousministeriön kanssa suden hoitosuunnitelman päivityksen tarpeesta.
– Luken selvityksen mukaan sutemme elävät erillään idässä ja lännessä. Luonnonsuojeluliitto korostaa, että varsinkaan alueellisesti ja perinnöllisesti susikannan tila ei ole suotuisa. Tästä syystä yleistä sudenmetsästystä ei voi vielä aloittaa, mutta ongelmayksilöitä voi poistaa poikkeusluvilla, sanoo toiminnanjohtaja Tapani Veistola.
Linkki Luken raporttiin:
Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittäminen
Juttua täydennetty klo 13.33 ministeriön ja luonnonsuojeluliiton kommenteilla. 21.9. klo 9.28 jutun alussa ja myöhemmin tekstissä korjattu pienimmän geneettisesti kestävän kannan määritelmää ja kuvatekstiä karttaan, missä läntisen ja itäisen kannan elinaluetta dna-näytteiden perusteella.
Lue myös:
Suomen susista suurin osa elää Länsi-Suomessa − kannan kasvu pysähtynyt
Susijahti, joka ei koskaan alkanut – näin repivä riita susista leimahti jälleen
Kuuntele Yle Areenasta:
Susia ja ihmisiä – Syväsukellus susikeskusteluun. Maaseudulla syntynyt, nykyään Helsingin Töölössä asuva metsästäjä Aleksi Lumme perehtyy sarjassaan siihen, miksi juuri susi herättää suomalaisissa niin vahvoja tunteita ja miksi susikeskustelu lähtee laukalle aina, kun aihe nousee uutisotsikoihin.