– Työvoimapula – missä se sitten on? Helsingissä sitä toitotetaan koko ajan, ihmettelee Forssassa asuva Jaana Mäkelä.
Mäkelä on etsinyt vakituista työtä vuodesta 2007. Hän jäi työttömäksi, kun lihatalo HK irtisanoi väkeä Forssassa. Taakse jäi 17 vuoden työura. Sen aikana Mäkelä muun muassa luokitteli ruhojen lihapitoisuuksia.
Liki 15 vuotta Mäkelä on tehnyt pätkätöitä ja opetellut uusia aloja. Pisin määräaikaisuus kesti kaksi vuotta. Työttömyysaikoina hän on muun muassa opiskellut logistiikan insinööriksi ja alan opettajaksi.
– Kyllä työhakemuksia on pistetty menemään ihan järkyttäviä määriä, varmaan olen laittanut jokaisen forssalaisenkin puolesta hakemuksen menemään, hän puuskahtaa.
Mäkelä laskee lähettäneensä HK:lta lähdön jälkeen lähes 3 000 työhakemusta.
Parhaimmillaan niitä lähtee neljä viikossa. Se täyttää kirkkaasti uuden työnhakumallin vaatimuksen neljästä hakemuksesta kuukaudessa.
Tehtäviin, joihin on ylikoulutettu, Mäkelä ei enää hakemuksessa kerro tutkintoaan. Hän arvelee siitä olevan enemmän haittaa kuin hyötyä.
Mäkelä on viime aikoina tehnyt työllisyysvalmentajan töitä, ja haluaisi jatkaa niissä. Etenkin nuorten auttamisessa työelämään hän kertoo onnistuneensa.
Hän on taas toiveikas, sillä hän menee seuraavalla viikolla työpaikkahaastatteluun.
– Josko nyt kävis säkä. Toivo on nyt pienellä paikkakunnalla!
Yritykset hamstraavat työntekijöitä
Työnantajien silmin kaikilla aloilla koko Suomessa on työvoimapula. Muutama vuosi sitten pulaa oli kovista osaajista, mutta nyt puuttuu myös ravintolatyöntekijöitä, myyjiä, lastenhoitajia ja muita pienipalkkaisia työntekijöitä.
Avoimia työpaikkoja on työvoimatoimistoissa enemmän kuin koskaan sitten 1990-luvun. Päälle tulevat yksityiset rekrytoinnit ja hiljaiset haut, joita ei ilmoiteta missään.
Ennustelaitosten mukaan Suomi on menossa taantumaan. Koronan jälkeisessä korkeasuhdanteessa työntekijöitä on tarvittu koko ajan lisää, mutta ovatko juhlat nyt ohi? Kun firmoilla menee huonosti, ne alkavat yleensä irtisanoa.
Suomen Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen sanoo kuitenkin työvoimapulan olevan nyt niin iso, että tuleva laskusuhdanne ei sitä notkauta.
– Työvoimapula tulee pysymään meillä useamman vuoden suhdanteista riippumatta.
Pk-yritysbarometrin mukaan yli 70 prosenttia yrityksistä aikoo pitää kiinni nykyisestä työvoimastaan.
– Niistä lopuistakin suurempi osa aikoo lisätä työvoimaa kuin vähentää sitä huolimatta siitä, että odotukset tulevasta talouskehityksestä ovat vaimeat, Kuismanen sanoo.
Yritykset eivät uskalla päästää irti hyvistä työntekijöistä, koska suhdanteen taas kääntyessä uusia ei löydy.
– Todennäköisyys sille, että löydät työvoimapulan aikana uudestaan hyvän työntekijän on pieni. Silloin työnantajan intressissä on tavallaan hamstrata työvoimaa, pitää viimeiseen asti niistä hyvistä työntekijöistä kiinni.
Samaa viestiä toistaa tuore Baronan työnantajatutkimus. Siihen vastasi 500 yksityistä ja julkista työnantajaa. Työvoimatarpeen odotetaan vain pahenevan, vaikka taloussuhdanne heikkenee. Vain viisi prosenttia vastaajista katsoo työvoimatarpeen vähenevän seuraavan vuoden aikana.
Vastaajista 40 prosenttia arvioi työvoimatarpeen lisääntyvän paljon seuraavan vuoden aikana. Yli kolmannes kuvasi työvoimapulaa pahemmaksi kuin koskaan aiemmin.
Elinkeinoelämän keskusliiton yrityskysely tosin kertoo, että lähes joka neljäs EK:n jäsenyritys suunnittelee lomauttavansa henkilökuntaansa seuraavan puolen vuoden aikana, koska kohonneet energianhinnat ovat heikentäneet kannattavuutta.
Lomautuksia voi kuitenkin ajatella keinona sopeuttaa kustannuksia mutta pitää työntekijät firmassa, joskin lomautusajalta ilman palkkaa.
Työvoimapulan taustalla on väestön ikääntyminen: työmarkkinoilta lähtee enemmän työntekijöitä eläkkeelle kuin tulee tilalle. Suuret ikäluokat siirtyivät eläkkeelle jo vuoden 2010 tienoilla, mutta finanssikriisin jälkeinen hitaampi talouskasvu jarrutti työvoiman kysyntää.
Koronakuopan jälkeen talouskasvu ryöpsähti ja työvoimaa tarvittiin nopeasti lisää.
Parempi bussiliikenne auttaisi työllistymään
Jaana Mäkelä olisi valmis muuttamaan työn perässä, kunhan työpaikka olisi vakituinen. Suurin osa tarjolla olevista työvoimaneuvojan tehtävistä on määräaikaisia.
– Yleensä työtehtävään on jo korvamerkitty se, kenet otetaan, näinhän nämä julkisella puolella menevät.
Keväällä Mäkelä pendelöi Forssasta Helsinkiin neljän kuukauden ajan. Työ päättyi toukokuussa.
– Matkat veivät viisi tuntia päivässä ja oli se aika kallistakin.
Kartalla Forssan sijainti näyttää hyvältä Turku–Tampere–Helsinki-kolmion keskellä, josta kaikkiin kaupunkeihin on noin parin tunnin automatka. Matkat vaatisivat kuitenkin omaa autoa. Bussiliikenne ei palvele tarpeeksi hyvin päivittäistä töissäkäyntiä.
– Julkiseen liikenteeseen pitäisi satsata, ei pelkästään raideliikenteeseen vaan myös bussiliikenteeseen. Jos tähän panostettaisiin, työttömän olisi helpompi lähteä töihin.
Syntymättä on jäänyt 130 000 työsuhdetta
Työvoimapulan rinnalla Suomessa on yli 200 000 työtöntä. Joillakin osaaminen on vääränlaista tai asuin- ja työpaikat ovat toisiinsa nähden väärissä paikoissa, kuten juuri Jaana Mäkelällä.
Työ- ja elinkeinoministeriö tekee tästä kohtaanto-ongelmasta laajaa selvitystä. Sen jälkeen on tarkoitus etsiä ratkaisukeinoja.
– Meillä on jo nyt jäänyt 130 000 työsuhdetta syntymättä johtuen kohtaanto-ongelmasta ja muusta työvoimapulasta, työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen sanoo.
Yritykset kilpailevat osaajista ryöstämällä toisiltaan
Elina Pylkkänen
Hänkin arvelee mahdollisen taantuman jäävän lyhytaikaiseksi.
1990-luvun lama kummittelee monien mielessä heti, kun puhutaan talouden käänteestä huonompaan. Sitäkin edelsi työvoimapula, jolloin moni sai työpaikan vain kertomalla halustaan tulla töihin.
Pylkkänen huomauttaa, että 1990-luvulla työikäistä työväestöä oli huomattavasti enemmän kuin nyt. Siksi oli mahdollista, että yhtäkkiä puoli miljoonaa henkilöä jäi työttömiksi.
Nyt työikäinen väestö supistuu koko ajan. Samalla se tuottaa kansantalouteen kroonisen ongelman.
– Kun työvoimaa tarvittaisiin, sitä ei olekaan vaan yritykset kilpailevat osaajista ryöstämällä toisiltaan.
Miksei työvoimapula näy palkoissa?
Kun työvoimasta kilpaillaan, palkkojen pitäisi nousta. Joissakin palkansaajaliitoissa ihmetellään puheita työvoimapulasta, kun palkat pysyvät ennallaan.
Työn ja talouden tutkimuslaitoksen Laboren johtaja Mika Maliranta sanoo, että palkat ovat nousseet. Hän on tutkinut yksityisen sektorin työntekijöiden palkkoja. Työehtosopimuksissa sovittujen korotusten päälle on tullut palkkaliukumia.
Liukumista nauttivat samassa työpaikassa jatkaneet, mutta erityisesti työpaikkaa vaihtaneet.
Voittajia ovat korkeakoulutetut työpaikan vaihtajat
Mika Maliranta
Samassa työpaikassa jatkaneilla työntekijöillä palkat nousivat 1,7 prosenttia enemmän kuin sopimuspalkat viime vuonna 2021. Kun sopimuskorotus oli viime vuonna 1,7 prosenttia, palkat nousivat tuplasti.
Työpaikkaa vaihtaneilla palkka nousi 3,9 prosenttia sopimuskorotuksen lisäksi.
– Voittajia ovat korkeakoulutetut työpaikan vaihtajat.
Tänä vuonna työntekijöistä on kilpailtu vielä kiivaammin.
– Arvioin, että palkkaliukumien osuus on ollut koko ajan kasvussa.
Virallinen tilasto osoittaa samaan suuntaan. Tilastokeskuksen palkkasumma oli heinäkuussa noussut seitsemän prosenttia edellisvuodesta. Summaa nostavat sekä tehtyjen työtuntien lisäys että palkankorotukset.
– Työmarkkinat ovat kuumentuneet monella mittarilla. Siihen viittaa tehtyjen työtuntien määrä suhteessa työikäiseen väestöön.
Maliranta muistuttaa, ettei liukumia kuitenkaan makseta kaikille eikä varsinkaan aloilla, joissa työnantajalla on määräävä markkina-asema. Silloin työntekijä saa vain sopimuskorotuksia.
Työttömien palkkaaminen latistaa palkkatilastoja
Tilastokeskus arvioi ennakkoon heinä–syyskuun nimellisansioita kuvaavan ansiotasoindeksin nousevan yli 2,5 prosenttia edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta.
Viralliset tilastot latistavat palkankorotuksia yhdestä syystä: Kun korkeasuhdanne alkaa, työnantajat palkkaavat väkeä työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien joukosta. Heidän palkkansa on pienempi kuin jo töissä olleiden. Tämän takia keskipalkat painuvat alaspäin.
Tämä toimii Malirannan mukaan myös toiseen suuntaan. Kun laskusuhdanne alkaa, ensin irtisanotaan yleensä pienipalkkaisia ihmisiä, minkä takia palkat eivät näytä laskevan niin paljon kun jäljelle jäävien keskipalkka on korkea.
Malirannan mukaan monet mittarit alkoivat Suomessa osoittaa hyvään suuntaan vuodesta 2015 alkaen. Kustannuskilpailukyky parani ja talous uudistui. Myös tehtyjen työtuntien määrä alkoi kasvaa, ja se tuntui myös palkoissa. Korona toi vain tilapäisen sukelluksen.
Palkkaliukumat ovat Malirannan mukaan kasvaneet vuodesta 2014 lähtien.
– Työmarkkinoiden palkanmuodostus on paljon markkinaehtoisempaa kuin on aikaisemmin ajateltu.
Palkkakilpailusta on merkkejä myös julkisella puolella. Yle kertoi esimerkiksi sijaisia välittävän yrityksen tarjoavan lähihoitajille 3 000 euron peruspalkkaa, joka on selvästi kuntien maksamaa peruspalkkaa suurempi.
Tällä hetkellä kova inflaatio hautaa alleen hyvätkin korotukset, koska se leikkaa palkkojen todellista ostovoimaa.
"Ei duunia pelkillä papereilla hoideta"
Jaana Mäkelä laittaa toimitukseen viestin käytyään työpaikkahaastattelussa. Hän on allapäin.
– Paikka vedettiin jäihin pienen hakijamäärän takia. Tulee loppuvuodesta uudestaan hakuun, hän kirjoittaa.
Hän harmittelee, että tehtävään vaaditaan sosionomin tutkintoa.
– Pitäisi mennä se edellä, mitä hakija oikeasti osaa. Ei duunia pelkillä papereilla hoideta.
Voit keskustella aiheesta 11.10. klo 23 saakka.
Lue myös: