Suomalaisessa politiikassa ei ole ollut tapana pitää suurta ääntä ehdokkaan uskonnosta tai uskonnollisesta vakaumuksesta.
Syyskuun lopussa tämä perinne johti erikoiseen tilanteeseen, jossa muun muassa kaikki sosiaali- ja terveysvaliokunnan keskustalaiset äänestivät aborttioikeuden höllentämistä vastaan.
Tilanne oli yllättävä siitä näkökulmasta, että keskustan eduskuntaryhmässä aborttilain höllentämiseen on pääosin suhtauduttu myönteisesti.
Asia avautuu paremmin, jos tietää, että kaikki valiokunnassa äänestäneet keskustalaiset kuuluvat vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, jonka piirissä asia kuuluu niin sanottuihin omantunnon kysymyksiin. Myös kaksi lakia vastaan äänestänyttä valiokunnan perussuomalaista varajäsentä kuvailivat asiaa omantunnon kysymykseksi.
Suurelle yleisölle poliittisen päätöksenteon uskonnolliset taustat jäävät helposti kokonaan pimentoon. Mistä tämä johtuu?
– Uskonnon rooli suomalaisessa politiikassa ja useimmissa puolueissa on korostetun käytännönläheinen, kertoo uskontojen ja kulttuurien politiikan professori Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta.
– Asia tuntuu olevan tabu. Jopa uskonnollisena tunnetut kansanedustajat käyttävät hyvin harvoin uskonnollista kieltä eduskunnassa, vahvistaa uskontotieteiden professori Titus Hjelm Helsingin yliopistosta.
Linjakummun mukaan asia ilmenee myös siinä, että kunta- tai eduskuntavaalien lisäksi ehdokkaat eivät edes seurakuntavaaleissa juuri kampanjoi tuomalla esille uskonnollista taustaryhmäänsä.
Ne äänestäjät, joille asialla on merkitystä, osaavat selvittää kytkökset itse tai lukea mainoksia rivien välistä.
– Vaalilistat rakennetaan oletuksella, että käytännössä ihmiset tietävät ehdokkaiden taustat vaikka sitä ei suoraan kerrota. Ja todellisuudessa näin usein onkin. Harva äänestää ummikkona, Linjakumpu sanoo.
Uskonnolla tuskin vaalivoittoja tiedossa
Vaiteliaisuus on Linjakummun mukaan poliitikkojen näkökulmasta hyvinkin ymmärrettävää.
– Suomalainen yhteiskunta on maallistunut, eikä uskonnon tuomisella politiikkaan ole suuria vaalivoittoja tiedossa.
Hjelmin mukaan tämä näkyy siinä, että kiistanalaisten kysymysten perustelut etsitään muualta kuin Raamatusta tai vakaumuksesta, esimerkiksi luonnontieteestä.
– Vaikka motivaatio vastustaa jotain asiaa olisi uskonnossa, uskonnollisetkaan ihmiset eivät välttämättä ajattele, että se on poliittisesti hyvä argumentti, Hjelm sanoo.
Vaikka avoimuus ei politikoille aina maistuisikaan, Linjakummun mukaan olisi kansalaisten ja äänestäjien etu, että uskontoon kytkeytyviä politiikan sisältöjä pystyttäisiin käsittelemään avoimemmin. Tässä on hänen mielestään mediallakin opettelemista.
– Tiedämme, että uskonnolla on politiikan sisältöihin vaikutusta. Ei tarvitse penkoa poliitikkojen jumalasuhdetta, mutta olisi mahdollista tehdä näkyväksi, miten uskonto vaikuttaa puolueiden kautta lainsäädäntöön ja ihmisten elämään.
Lohi: "Kirkolliskokous on erikseen"
Tänä syksynä eduskunta on äänestämässä aborttioikeuden helpottamisen lisäksi toisestakin omantunnonkysymyksestä eli transsukupuolisen ihmisen sukupuolen vahvistamisesta.
Nykyinen laki raskaudenkeskeyttämisestä on yli 50 vuoden takaa ja Pohjoismaiden tiukin. Suomessa raskauden keskeyttämiseen tarvitaan nyt kahden lääkärin lausunto. Lakimuutoksen jälkeen yhden lääkärin lausunto riittäisi.
Translakia ollaan muuttamassa muun muassa niin, että juridisen sukupuolen vahvistaminen ei enää edellyttäisi todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä.
- Translain muutos vei hallitukselta melkein kolme vuotta, mutta tänään se siirtyy eduskuntaan – lue tästä lain kolme tärkeintä yksityiskohtaa
- Sote-valiokunta päätti, että aborttiin tarvitaan enää yhden lääkärin lausunto – oma pyyntö ilman perusteita riittää ennen 12. raskausviikkoa
Molempia lakeja voi vastustaa hengellisin perustein, ja kummankin puolesta ja vastaan on esitetty paljon muitakin perusteluita.
Yksi aborttilakia vastustaneista kansanedustajista eli sote-valiokunnan puheenjohtaja Markus Lohi (kesk.) kuvailee omantunnon kysymyksiksi "syntymään ja kuolemaan sekä seksuaalietiikkaan" liittyviä asioita.
Lohi sanoo tunnistavansa sen, ettei eduskunnassa hengellisestä taustasta juuri puhuta.
– Saattaa se jonkin verran (tabu) ollakin, mutta minusta sen ei pitäisi olla.
Toisaalta uskonnon jättämiselle politiikan ulkopuolelle on Lohen mukaan myös perustelunsa.
– Asioita ei pidä politiikassa hengellistää. Täällä päätetään maallisesta lainsäädännöstä, ja kirkolliskokous on erikseen.
Syksyn kahdesta "omatuntolaista" aborttilain vastustamista voi pitää selkeämmin hengellisenä arvovalintana. Translaki taas on Lohen mukaan nykymuodossaan muutenkin ongelmallinen. Lohi katsoo, että mahdollisuus vaihtaa juridinen sukupuoli voi tuottaa enemmän ongelmia kuin korjata niitä.
Lapin vaalipiiristä valittu Lohi luottaa äänestäjien tietävän, miten hän eduskunnassa omantunnonkysymyksistä äänestää.
– Olemme halunneet kunnioittaa sitä, että kukin joka on tänne valittu, on saanut vaaleissa valtakirjan kansalta ja voi toimia omien arvojensa mukaisesti, hän summaa.
Uskonto on Suomessa yksityisasia
Perussuomalaisissa ja keskustassa aborttilaki ja translaki näyttävät jakavan kansanedustajien kantoja. Kristillisdemokraatit suhtautuu sekä aborttilain että translain muuttamiseen puolueena kielteisesti.
KD:n eduskuntaryhmä äänestää niitä vastaan, ennakoi puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah.
Essayahin mukaan kansalaisaloitteeseen perustuva aborttimietintö ei täytä hyvän lainvalmistelun kriteerejä.
– Tietenkin myös sisältökysymykset vaikuttavat eli katsomme, että yhden lääkärin lausuntoa ei tulisi ottaa käyttöön vaan jatkaa lain nykyisellä muodollaan.
Essayah korostaa, että kansanedustajan uskonnon- ja omantunnonvapaus on yksi demokratian ydinkysymyksiä, joka nivoutuu perustuslakiin. Ryhmäkuri ei saa sitoa kansanedustajien äänestämistä.
– Omantunnonvapaus on jotakin muuta kuin uskonnonvapaus – toki niillä voi olla linkkiä tai yhtymäkohtaa. Meillähän lähdetään perustuslaissa siitä, että kansanedustajan tulee noudattaa toimessaan perustuslakia, ja häntä eivät sido mitkään muut määräykset.
Essayah painottaa, että kansanedustajilla on oikeus äänestää omantunnonkysymyksistä myös ilman, että kysytään tai tuodaan esille, mihin uskontokuntaan he kuuluvat.
– Se olisi väärin. Suomessa jokaisella on uskonnon- ja omantunnonvapaus ja toivon että sitä kunnioitetaan riippumatta siitä missä ammatissa toimii, Essayah sanoo.
Titus Hjelm toteaa, että suomalaisessa politiikassa ja kulttuurissa tilanne on tämän kaltainen.
– Meidän kulttuurissa uskonto on hyvin vahvasti yksityisasia. Ei ole demokraattisia keinoja saada ihmisiä avaamaan heidän uskonnollisia taustojaan. He äänestävät niin kutsutusti omantunnon mukaan, ja omaantuntoon vaikuttavat uskonnolliset katsomukset.
Identiteettipolitiikkaa uskonnolla?
Uskonnolla kampanjoiminen ei ole vedonnut suomalaisiin tai perinteisiin yleispuolueisiin.
Linjakumpu arvioi, että Suomessa voidaan kuitenkin nähdä uudenlaista uskonnon ja politiikan yhdistymistä, jos mallia otetaan Yhdysvalloista. USA:ssa korkein oikeus kumosi yleisen aborttioikeuden, ja taustalla oli muun muassa konservatiivinen politiikka.
– Se on mahdollisesti kasvava ilmiö. Identiteetti on tullut politiikkaan voimallisesti. Osalla puolueista saattaisi tulla houkutus nojautua "uskontokorttiin".
Tällainen houkutus voisi Linjakummun mukaan tulla kristillisdemokraateille tai perussuomalaisille.
– Näistä puolueista voi löytyä erityyppistä hengellisyyttä, ja Suomessakin voidaan nähdä uudenlaista uskonnon politisoitumista.
Linjakummun mukaan kristilliskonservatiivien kampanjoinnissa on ylikansallisia piirteitä, ja teemat toistuvat maasta toiseen samankaltaisina. Yhtymäkohtia löytyy vaikkapa perussuomalaisten kampanjaan tytöistä, pojista ja sukupuolten eroista.
Ensi kevään eduskuntavaalien teemat ovat vielä auki. Aika näyttää, onko huomio vaalien alla Euroopan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa tai energian hinnassa.
– Jos huomio kiinnittyy reaalipoliittisiin ongelmiin, kulttuuripoliittiset sodat pysyvät helpommin vaalitaisteluissa taustalla.
Voit keskustella aiheesta 14.10. klo 23:een asti.