Oskari-poro seuraa sarvituntumassa aitauksessa häärivää kuvausryhmää ja käy välillä raaputtamassa valtavia sarviaan TV-kameran jalustaan. Posion Mourujärven kylällä on alkamassa ranskalais-suomalais-norjalaisen Poron vuosi -elokuvan kuvaukset. Näyttelijät ovat Ylitalon porotilan poroja.
Ranskalainen Borsalino Productions -yhtiön tuottaja Laurent Baudens harppoo heinikossa papanoita väistellen.
– Porossa on jotain taianomaista. Joka puolella maailmaa poro tuo mieleen upeat lumiset maisemat, vaikka niitä ei olisi koskaan nähnyt. Poro vetoaa lapseen ihmisessä, Baudens ihastelee.
Poron vuosi - elokuva on satu pienen, mutta uteliaan Ailo-poron koettelemuksista sen ensimmäisellä vaelluksella. Satu on keksitty, kuvat todellisia. Kuvausryhmä kävi Utsjoella tallentamassa keväthangille syntyviä vasoja. Mikä vasoista on valkokankaan Ailo, se päätetään myöhemmin.
Elokuvalla on tietenkin käsikirjoitus, mutta se tuskin toteutuu prikulleen näiden näyttelijöiden kanssa.
– Me järjestämme sopivat olosuhteet ja toivomme että eläimet tekisivät mahdollisimman pitkälle sen, mitä toivomme. Lopulta ne tekevät niin kuin haluavat ja siksi tarinaa vielä muokataan editointivaiheessa, ranskalaistuottaja kertoo.
Harjoituksia jäkäläpalkalla
Käsikirjoituksen toteutumisen todennäköisyyttä parantaa aitauksessa jäkälät taskussa kävelevä Tuire Kaimio, tunnettu eläintenkouluttaja. Hän on viettänyt porojen kanssa jo kuukausia opettaen niitä menemään haluttuun paikkaan sekä katsomaan tiettyä, vaikkapa vesipullon kokoista kohdetta.
– Pidän pulloa ensin hyvin lähellä itseäni ja kun poro sattuu sitä nuuhkimaan, annan merkkiäänen, esimerkiksi vihellän ja sitten annan ruokaa. Sitten odotan kunnes poro sattuu uudestaan nuuhkimaan ja annan ruokaa. Kun tilanne toistuu kymmenen kertaa, poro oppii että se saa ruokaa, kun haistelee pulloa.
Kuvaustilanteessa pullo voi olla esillä, mikäli se pystytään poistamaan kuvista editointivaiheessa. Toinen vaihtoehto on, että houkuttimena toimiva pullo piilotetaan.
– Kauhean fiksujahan porot on, ne oppivat nopeasti hyvässä ja pahassa. Ainoa ongelma on, jos ne ovat huolestuneita. Silloin ne eivät pysty tekemään oppimiaan asioita ja siksi tässä on aluksi paljon rauhallista totuttelua.
Oma lukunsa on saada koiranpentu ja poro näyttelemään kohtaus, jossa ne tekevät uteliaasti tuttavuutta. Kaimio on totuttanut pentua syntymästä saakka kameroihin, isoihin eläimiin ja erilaisiin kuvausalustoihin.
Villieläimet muokkaavat käsikirjoitusta
Pieni Ailo-poro kohtaa vaiherikkaalla vaelluksellaan myös Lapin villieläimiä karhusta ja ilveksistä pikkuisiin jyrsijöihin.
– Ei me karhua saada näyttelemään, vaan karhu pitää luonnossa kuvata ja se vaatii aikaa, toteaa elokuvan toinen tuottaja Marko Röhr MRP Matila Röhr Productionsilta. Aika tarkoittaa päivien kärsivällistä odottelua kunnes käsikirjoitukseen sopiva kohtaus tapahtuu. Metsässä voidaan olla viikkojakin.
– Joskus voi tulla onnenkantamoinen, joita on jo muutamia tullutkin. Olemme saaneet kuvattua sellaista villieläinten käyttäytymistä, jota emme ikinä tienneet niiden tekevän. Ohjaaja sitten heti keksii siihen jotain, päättää että hänpä tekee tällaisen kohtauksen.
Käsikirjoitus elää, mutta sellainen kuitenkin on.
– Meidän pitäisi saada kuvia, jossa eläin tekee juuri sitä mitä käsikirjoitus edellyttää. Tämä on hyvin erilaista elokuvan tekemistä, Röhr toteaa. Hän on aiemmin tuottanut muiden muassa Metsän tarina- ja Järven tarina -elokuvat, joissa luonnon ei tarvinnut taipua käsikirjoitukseen.
Kannustinraha alentaa tuotantokustannuksia
Poron vuosi -elokuvan ohjaa ranskalainen Guillaume Maidatchevsky ja rahoitus tulee pääosin Ranskasta. Elokuvan levittämisestä vastaava ranskalainen Gaumont-elokuvayhtiö on myynyt elokuvan jo ennen kuvausten alkua seitsemään maahan, muiden muassa Saksaan ja Italiaan. Elokuvaa Marko Röhrin kanssa tuottava Laurent Baudens kertoo, että kuvauspaikoiksi oli ehdolla Suomen lisäksi Ruotsi, Norja ja Venäjä.
– Suomi oli lopulta paras yhdistelmä upeita maisemia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Täällä oli myös hyvä tukijärjestelmä, Baudens sanoo.
Vuoden alussa käyttöönotettu audiovisuaalisen alan kannustinraha palauttaa neljänneksen Suomessa käytetyistä tuotantokuluista takaisin tuotantoyhtiölle. Monissa Euroopan maissa pitkään käytössä olleen tukimuodon olemassaolo ratkaisi Baudensin mukaan sen, että kuvaukset keskitettiin Suomen Lappiin.
Ennätysvilkas kuvausvuosi
Lapin elokuvakomissaari Anna Niemelä kertoo, että Lapissa filmataan vuosittain 20 -50 tuotantoa, esimerkiksi tosi-tv-sarjojen jaksoja. Rahaa Lappiin jää arviolta miljoona euroa. Uuden tukimuodon vaikutus näkyy jo.
– Tällä hetkellä käynnissä tai tulossa on ennätyksellisen paljon isoja tuotantoja Lappiin, suuria elokuvatuotantoja ja kansainvälisiä draamasarjoja on enemmän kuin normaalisti näin lyhyen ajan sisään, Niemelä sanoo.
Röhr toteaa, että Lappi ei saisi joulukuussa 2018 ensi-iltaan tulevasta elokuvasta seuraavaa julkisuutta millään mainosrahalla. Kuvauksia tehdään syksyllä, talvella, keväällä ja vielä heinäkuussa eri puolilla Lappia. Lähiviikkoina kuvataan Posiolla ja Utsjoella.
– Tämä on elokuva, joka leviää kymmeniin maihin ja jonka tarina liittyy siihen, mitä täällä on. Suurin osa elokuvistahan me keksitään, tehdään digitaalisia otuksia, mutta tämä on ihan totta. Tätä ei ole keksitty.