Elisa Shua Dusapin: Pachinko-kuulat
Les billes du Pachinko, 2018
Suom. Anu Partanen
Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2024
Luin ~ 15.4.2025
Kuvaus:
Claire viettää elokuuta isovanhempiensa luona helteisessä Tokiossa, missä Korean sotaa ja Japanin miehitystä vuosikymmeniä aiemmin paennut pariskunta pyörittää nuhjuista pachinko-pelihallia. Ulkomaailma on vieras: pariskunta kieltäytyy puhumasta japania ja tuskin poistuu hallin valonvälkkeestä ja metallikuulien kilkkeestä.
Sveitsissä kasvanut Claire opettaa ranskaa pienelle Miekotytölle ja järjestää isovanhemmilleen matkaa Koreaan, missä nämä eivät ole käyneet lähtönsä jälkeen. Claire ei ymmärrä isovanhempiensa haluttomuutta matkustaa. He kommunikoivat kankealla englannilla. Kielten, kulttuurien ja sukupolvien
väliset muurit kohoavat korkeina.
Elisa Shua Dusapinin vahvatunnelmainen romaani käsittelee perhesuhteita, identiteettiä, toiseutta ja vieraantumista. Dusapinin proosa on keskittynyttä, aistikasta ja tarkkuudessaan hienostunutta.
Kommentti:
Luin tätä kirjaa niin pieninä pätkinä, etten saanut kirjan tarinasta oikein kunnolla kiinni ja henkilötkin jäivät kovin etäisiksi. Tavallaan tykkäsin kirjan minimalistisesta tyylistä, mutta tässä tapauksessa se jätti minut lopulta hieman ymmälleni monista asioista. Luulen, että japanilaista ja korealaista kulttuuria pitäisi ymmärtää paremmin, jotta tämä olisi auennut.
(175 sivua.)
Kymmenen puikkoa langalla
Ennen neuleblogi, nykyään kirjapäiväkirjani.
tiistai 15. huhtikuuta 2025
perjantai 11. huhtikuuta 2025
Sparks, Nicholas: Toive
Nicholas Sparks: Toive
The Wish, 2021
Suom. Ulla Selkälä
WSOY, 2024
Luin ~ 11.4.2025
Kuvaus:
Maggie Dawes oli kuudentoista, kun hän joutui muuttamaan tätinsä luo syrjäiselle saarelle Pohjois-Carolinaan. Tuulen tuivertamassa pikkukaupungissa hän tapasi komean ja vilpittömän Bryce Trickettin, ja sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan.
Tätä nykyä mestarivalokuvaaja Maggie matkustaa ympäri maailmaa ja pyörittää menestyksekästä galleriaa New Yorkissa. Hän on myös vakavasti sairas.
Joulunpyhinä hän kertoo koko tarinansa nuorelle assistentilleen. Mitä kaikkea elettyyn elämään kätkeytyy, ja millaisia yllätyksiä sillä on vielä tarjota?
Kommentti:
Kyllä on riipaisevia tarnoita Nicholas Sparksilla. Tämä oli riipaisevuudessaan jo sillä rajalla, että joutui miettimään, haluaako näitä edes lukea. Mutta vaikuttavaa tarinankerrontaa tämä totisesti on.
(415 sivua.)
The Wish, 2021
Suom. Ulla Selkälä
WSOY, 2024
Luin ~ 11.4.2025
Kuvaus:
Maggie Dawes oli kuudentoista, kun hän joutui muuttamaan tätinsä luo syrjäiselle saarelle Pohjois-Carolinaan. Tuulen tuivertamassa pikkukaupungissa hän tapasi komean ja vilpittömän Bryce Trickettin, ja sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan.
Tätä nykyä mestarivalokuvaaja Maggie matkustaa ympäri maailmaa ja pyörittää menestyksekästä galleriaa New Yorkissa. Hän on myös vakavasti sairas.
Joulunpyhinä hän kertoo koko tarinansa nuorelle assistentilleen. Mitä kaikkea elettyyn elämään kätkeytyy, ja millaisia yllätyksiä sillä on vielä tarjota?
Kommentti:
Kyllä on riipaisevia tarnoita Nicholas Sparksilla. Tämä oli riipaisevuudessaan jo sillä rajalla, että joutui miettimään, haluaako näitä edes lukea. Mutta vaikuttavaa tarinankerrontaa tämä totisesti on.
(415 sivua.)
tiistai 8. huhtikuuta 2025
Nivukoski, Paula: Pimeät päivät, valkeat yöt
Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt
Otava, 2025
Itsenäinen jatko-osa kirjalle Kerran valo katoaa (2022)
Luin ~ 5.4.2025
Kuvaus:
Kiitetyn pohjalaiskirjailijan kertomus äidin surusta virtaa musertavan kauniisti kuin musta joki.
Sotien jälkeen Kertun perhe elää suloisen tavallista maaseudun arkea Pohjanmaalla. Onni kääntyy silmänräpäyksessä, kun yksi perheen lapsista kuolee. Lohduton suru asettuu taloksi ja kysyy, miten mumman eläessä niin vanhaksi voi lapsen kohtalo olla aivan toinen.
Hautajaisten jälkeen Kerttu matkustaa tätinsä Sennin luokse Vaasaan. Kaupungissa saa elää hetken aikaa kuin jonkun toisen elämää, ja kotiinpaluu alkaa tuntua yhä vaikeammalta.
Nivukoski tulkitsee taidokkaasti surun maisemaa ja pukee sanoiksi kajastavan toivon, aamun joka koittaa, vaan ei ole entisellään.
Kommentti:
Surullisesta aiheesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi tämä on todella kaunis kirja. Kieli on valtavan kaunista ja kuvaavaa, olematta silti yhtään tylsää tai toisteista. Pohjanmaan murre tuo pikantin ja aitoutta tukevan lisän.
(378 sivua.)
Otava, 2025
Itsenäinen jatko-osa kirjalle Kerran valo katoaa (2022)
Luin ~ 5.4.2025
Kuvaus:
Kiitetyn pohjalaiskirjailijan kertomus äidin surusta virtaa musertavan kauniisti kuin musta joki.
Sotien jälkeen Kertun perhe elää suloisen tavallista maaseudun arkea Pohjanmaalla. Onni kääntyy silmänräpäyksessä, kun yksi perheen lapsista kuolee. Lohduton suru asettuu taloksi ja kysyy, miten mumman eläessä niin vanhaksi voi lapsen kohtalo olla aivan toinen.
Hautajaisten jälkeen Kerttu matkustaa tätinsä Sennin luokse Vaasaan. Kaupungissa saa elää hetken aikaa kuin jonkun toisen elämää, ja kotiinpaluu alkaa tuntua yhä vaikeammalta.
Nivukoski tulkitsee taidokkaasti surun maisemaa ja pukee sanoiksi kajastavan toivon, aamun joka koittaa, vaan ei ole entisellään.
Kommentti:
Surullisesta aiheesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi tämä on todella kaunis kirja. Kieli on valtavan kaunista ja kuvaavaa, olematta silti yhtään tylsää tai toisteista. Pohjanmaan murre tuo pikantin ja aitoutta tukevan lisän.
(378 sivua.)
Tunnisteet:
2.osa,
historia,
lukupäiväkirja2025,
suomalainen
tiistai 1. huhtikuuta 2025
Boyne, John: Kaikki särkyneet paikat
John Boyne: Kaikki särkyneet paikat
All the Broken Places, 2022
Suom. Kari-Pekka Toivonen
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 1.4.2025
Kuvaus:
Poika raidallisessa pyjamassa -menestysromaanin jatko-osa.
John Boynen Kaikki särkyneet paikat on toisen maailmansodan seurauksiin pureutuva romaani syyllisyydestä, anteeksiannosta ja kaiken ylittävästä rohkeudesta.
Vuosi 1946. Äiti ja tytär pakenevat Puolasta Pariisiin sen jälkeen, kun sota ja menetys repivät heidän elämänsä kappaleiksi. Heidän kannoillaan ovat pelko ja häpeä, eivätkä he tiedä, kuinka vaikeaa omaa menneisyyttään on paeta.
Lähes kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin iäkäs Gretel Fernsby elää rauhaisaa elämää Lontoossa, kunnes kohtaaminen hänen uusien naapureidensa yhdeksänvuotiaan Henry-pojan kanssa nostaa pintaan muistot, jotka Gretel on yrittänyt jättää taakseen.
Joutuessaan valitsemaan Henryn turvallisuuden ja omansa välillä Gretel on jälleen samanlaisessa tienristeyksessä kuin lapsuudessaan. Pystyykö hän toimimaan, vaikka hintana olisi kaikkien niiden salaisuuksien paljastuminen, joita hän on koko elämänsä yrittänyt pitää piilossa?
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa -menestysromaanin jatko-osa Kaikki särkyneet paikat kertoo vuosikymmenien mittaisesta matkasta täynnä valtavaa surua ja kiihkeää toivoa.
Kommentti:
Todella mielenkiintoinen ja mielestäni onnistunut lisäosa. Jos miettii, millaista Europassa - ja oikeastaan koko maailmassa - on ollut toisen maailmansodan jälkeen, niin tässä pieni kurkistus yhdestä näkökulmasta. Kun sota on ohi, sota ei pitkään aikaan oikeasti ole ohi. Erilaiset sodan vaikutukset ihmisiin, kansoihin, yhteiskuntiin jatkuvat vuosia, vuosikymmeniä. On syyllisiä, osallisia, sivustakatsojia, paenneita, selvinneitä, selviytymissyyllisiä jne. Jokaisella oma tarinansa ja selviytymisyrityksensä. kaikki eivät (enää) edes halua selviytyä, kun menetyksiä tai syyllisyyttä on liian paljon.
Vaikka toisesta maailmansodasta on jo paljon kirjoitettu, tämä tarina tuo pienen ripauksen lisää, ja paljon ajattelemisen aihetta.
Boyne punoo tarinaa kahdessa eri aikatasossa todella taitavasti ja tarinan jännite kasvaa hienovaraisesti. Lopulta kirjaa ei vain voi laskea käsistään.
(368 sivua.)
All the Broken Places, 2022
Suom. Kari-Pekka Toivonen
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 1.4.2025
Kuvaus:
Poika raidallisessa pyjamassa -menestysromaanin jatko-osa.
John Boynen Kaikki särkyneet paikat on toisen maailmansodan seurauksiin pureutuva romaani syyllisyydestä, anteeksiannosta ja kaiken ylittävästä rohkeudesta.
Vuosi 1946. Äiti ja tytär pakenevat Puolasta Pariisiin sen jälkeen, kun sota ja menetys repivät heidän elämänsä kappaleiksi. Heidän kannoillaan ovat pelko ja häpeä, eivätkä he tiedä, kuinka vaikeaa omaa menneisyyttään on paeta.
Lähes kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin iäkäs Gretel Fernsby elää rauhaisaa elämää Lontoossa, kunnes kohtaaminen hänen uusien naapureidensa yhdeksänvuotiaan Henry-pojan kanssa nostaa pintaan muistot, jotka Gretel on yrittänyt jättää taakseen.
Joutuessaan valitsemaan Henryn turvallisuuden ja omansa välillä Gretel on jälleen samanlaisessa tienristeyksessä kuin lapsuudessaan. Pystyykö hän toimimaan, vaikka hintana olisi kaikkien niiden salaisuuksien paljastuminen, joita hän on koko elämänsä yrittänyt pitää piilossa?
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa -menestysromaanin jatko-osa Kaikki särkyneet paikat kertoo vuosikymmenien mittaisesta matkasta täynnä valtavaa surua ja kiihkeää toivoa.
Kommentti:
Todella mielenkiintoinen ja mielestäni onnistunut lisäosa. Jos miettii, millaista Europassa - ja oikeastaan koko maailmassa - on ollut toisen maailmansodan jälkeen, niin tässä pieni kurkistus yhdestä näkökulmasta. Kun sota on ohi, sota ei pitkään aikaan oikeasti ole ohi. Erilaiset sodan vaikutukset ihmisiin, kansoihin, yhteiskuntiin jatkuvat vuosia, vuosikymmeniä. On syyllisiä, osallisia, sivustakatsojia, paenneita, selvinneitä, selviytymissyyllisiä jne. Jokaisella oma tarinansa ja selviytymisyrityksensä. kaikki eivät (enää) edes halua selviytyä, kun menetyksiä tai syyllisyyttä on liian paljon.
Vaikka toisesta maailmansodasta on jo paljon kirjoitettu, tämä tarina tuo pienen ripauksen lisää, ja paljon ajattelemisen aihetta.
Boyne punoo tarinaa kahdessa eri aikatasossa todella taitavasti ja tarinan jännite kasvaa hienovaraisesti. Lopulta kirjaa ei vain voi laskea käsistään.
(368 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
2.osa,
historia,
holokaust,
lukupäiväkirja2025,
maailmansota
torstai 27. maaliskuuta 2025
Viitala, Kaisa: Klaanin suojeluksessa
Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Nummien kutsu-sarjan 2.osa
Luin ~ 26.3.2025
Kuvaus:
Romantiikkaa ja salaisuuksia 1700-luvun Skotlannissa! Lumoava Nummien kutsu -sarja jatkuu.
Agnes on nyt Fingalin vaimo ja Gilleshielin emäntä. Seesteinen elämä Ylämaalla ei kuitenkaan jatku kauan, sillä pariskunnan on lähdettävä Edinburghiin hoitamaan klaanin kauppasuhteita.
Kaupungissa Agnes joutuu kohtaamaan menneisyytensä virheet, ja kaiken lisäksi yllättävä tragedia käynnistää hurjan huhumyllyn. Agnes kipuilee vaimon roolissaan raajarikkoisuutensa ja turhaan odottamansa raskauden parissa, ja Fingal on yhä poissaolevampi ja salailevampi. Kestääkö heidän rakkautensa?
Lukijat hurmannut liikuntavammainen päähenkilö Agnes ravistelee totuttuja käsityksiä romanttisen viihteen sankarittarista
Kommentti:
Tätä kirjaa on hieman hankala kommentoida ilman juonipaljastuksia, mutta pelkästään yleisellä tasolla kommentoiminen tuntuu vähän ohuelta.
Minä ainakin haluan lukea kirjat ilman liian tarkkoja etukäteistietoja tai -mielipiteitä, joten siksi yritän nyt luovia kieli keskellä suuta.
Onneksi olin kirjaston varauslistalla sen verran kärkipäässä, etten joutunut pitkään välttelemään muiden kommentteja. Toisaalta, nyt joudun sitä pidempään odottamaan seuraavaa osaa, joka ilmestyy VASTA vuoden päästä. Niin epäreilua!
Taas kerran ihmettelen tarinankertojan taitavuutta viedä lukijaa mielensä mukaan. Tässä kirjassa sekä tapahtumat että henkilöt ovat mielenkiintoisia, ei vähiten päähenkilö Agnes, jonka epävarmuutta tuoreena vaimona niin lämmöllä seuraa. Tässä osassa nousi monellakin tavalla tärkeään rooliin Agneksen suku, etenkin serkkutyttö (from hell, kuten joku osuvasti Lily Hunteria kuvasi).
Pidän aina siitä, miten näennäisen kevyt (viihde) tarina voi nostaa esiin ja käsitellä painavia asioita. Tässä ainakin tuli pohdittua selkeän pääteeman, liikuntavammaisuuden lisäksi yksinäisyyttä, syrjäänjäämisen kokemusta, tai sitä, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat kokemiinsa asioihin. Joku syyttelee kaikkia muita, mutta oma toiminta ei ikinä näy vääränä. Toinen taas syyttää aina ja joka paikassa itseään kaikesta, jopa ihan kuvitelluista asioista, Ja sitten niitä väärinkäsityksiä vasta sikiääkin. Näin tarinana niistä tietysti tulee todella herkullisia, kun osaa sanansa oikein asettaa. Ja no, Viitala kyllä osaa.
Ainakin minulle tuli tunne, että tässä kirjailija jo itsekin nautti, kun sai herätettyä henkiin nämä henkilöt ja heidän tarinansa.
On aina ihana lukea kirjaa, jonka teksti on kunnon suomea, ei kirjoitusvirheitä, ei toistuvia epäloogisuuksia jne. Tämä ei (nykyään) aina ole itsestäänselvyys.
(Tämä koskee toki enemmän käännöskirjallisuutta, mutta epätarkka kielenkäyttö syö pahasti tarinan uskottavuutta ja olen kiiteltyjäkin kirjoja jättänyt jopa kesken, kun en vaan kestä tiettyjä kielioppijuttuja.)
Arvostan myös suoraa tapahtumien etenemistä. Toki asioita edellisestä osasta kerrattiin sopivasti niille lukijoille, jotka eivät ole ensimmäistä osaa lukeneet, mutta ei kuitenkaan liikaa rautalangasta vääntämistä eikä aikatasoissa hyppimistä.
(457 sivua.)
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Nummien kutsu-sarjan 2.osa
Luin ~ 26.3.2025
Kuvaus:
Romantiikkaa ja salaisuuksia 1700-luvun Skotlannissa! Lumoava Nummien kutsu -sarja jatkuu.
Agnes on nyt Fingalin vaimo ja Gilleshielin emäntä. Seesteinen elämä Ylämaalla ei kuitenkaan jatku kauan, sillä pariskunnan on lähdettävä Edinburghiin hoitamaan klaanin kauppasuhteita.
Kaupungissa Agnes joutuu kohtaamaan menneisyytensä virheet, ja kaiken lisäksi yllättävä tragedia käynnistää hurjan huhumyllyn. Agnes kipuilee vaimon roolissaan raajarikkoisuutensa ja turhaan odottamansa raskauden parissa, ja Fingal on yhä poissaolevampi ja salailevampi. Kestääkö heidän rakkautensa?
Lukijat hurmannut liikuntavammainen päähenkilö Agnes ravistelee totuttuja käsityksiä romanttisen viihteen sankarittarista
Kommentti:
Tätä kirjaa on hieman hankala kommentoida ilman juonipaljastuksia, mutta pelkästään yleisellä tasolla kommentoiminen tuntuu vähän ohuelta.
Minä ainakin haluan lukea kirjat ilman liian tarkkoja etukäteistietoja tai -mielipiteitä, joten siksi yritän nyt luovia kieli keskellä suuta.
Onneksi olin kirjaston varauslistalla sen verran kärkipäässä, etten joutunut pitkään välttelemään muiden kommentteja. Toisaalta, nyt joudun sitä pidempään odottamaan seuraavaa osaa, joka ilmestyy VASTA vuoden päästä. Niin epäreilua!
Taas kerran ihmettelen tarinankertojan taitavuutta viedä lukijaa mielensä mukaan. Tässä kirjassa sekä tapahtumat että henkilöt ovat mielenkiintoisia, ei vähiten päähenkilö Agnes, jonka epävarmuutta tuoreena vaimona niin lämmöllä seuraa. Tässä osassa nousi monellakin tavalla tärkeään rooliin Agneksen suku, etenkin serkkutyttö (from hell, kuten joku osuvasti Lily Hunteria kuvasi).
Pidän aina siitä, miten näennäisen kevyt (viihde) tarina voi nostaa esiin ja käsitellä painavia asioita. Tässä ainakin tuli pohdittua selkeän pääteeman, liikuntavammaisuuden lisäksi yksinäisyyttä, syrjäänjäämisen kokemusta, tai sitä, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat kokemiinsa asioihin. Joku syyttelee kaikkia muita, mutta oma toiminta ei ikinä näy vääränä. Toinen taas syyttää aina ja joka paikassa itseään kaikesta, jopa ihan kuvitelluista asioista, Ja sitten niitä väärinkäsityksiä vasta sikiääkin. Näin tarinana niistä tietysti tulee todella herkullisia, kun osaa sanansa oikein asettaa. Ja no, Viitala kyllä osaa.
Ainakin minulle tuli tunne, että tässä kirjailija jo itsekin nautti, kun sai herätettyä henkiin nämä henkilöt ja heidän tarinansa.
On aina ihana lukea kirjaa, jonka teksti on kunnon suomea, ei kirjoitusvirheitä, ei toistuvia epäloogisuuksia jne. Tämä ei (nykyään) aina ole itsestäänselvyys.
(Tämä koskee toki enemmän käännöskirjallisuutta, mutta epätarkka kielenkäyttö syö pahasti tarinan uskottavuutta ja olen kiiteltyjäkin kirjoja jättänyt jopa kesken, kun en vaan kestä tiettyjä kielioppijuttuja.)
Arvostan myös suoraa tapahtumien etenemistä. Toki asioita edellisestä osasta kerrattiin sopivasti niille lukijoille, jotka eivät ole ensimmäistä osaa lukeneet, mutta ei kuitenkaan liikaa rautalangasta vääntämistä eikä aikatasoissa hyppimistä.
(457 sivua.)
Tunnisteet:
1700-l.,
2.osa,
historia,
kevyt,
lukupäiväkirja2025,
sarja,
suomalainen
lauantai 22. maaliskuuta 2025
Kuntsi, Sissi: Klo 17.23
Sissi Kuntsi: Klo 17.23
Tammi, 2024
Luin ~ 22.3.2025
Kuvaus:
Sydäntä raastava, tosipohjainen pienoisromaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Onko syvintä rakkautta antaa toisen lähteä? Kuinka tänne jäävä selviää?
Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11.51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.
Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.
Sissi Kuntsi on nimimerkillä kirjoittava kirjailija, jonka pienoisromaani Klo 17.23 perustuu hänen omaan elämäänsä, vuosikymmeneen, jona hän seurasi puolisonsa matkaa kohti omaehtoista kuolemaa. Avustetulle itsemurhalle ei Suomessa ole käytäntöä. Kirjailija ei ota asiaan kantaa. Hän kirjoitti, jotta selviäisi.
Kommentti:
Rakkauden hinta. Niinhän se on, että kun rakastaa, antautuu kaiken hyvän lisäksi alttiiksi myös suurimmille suruille ja ikävälle.
Valtavan vaikuttava kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun tietää, että rakastettu ei jaksa enää elää.
Myös jälkeen jäävällä on mielestäni oikeus tuntea myös itsekkäitä tunteita siitä, että toinen valitsee kuoleman, vaikka yhä rakastaa. Samaan aikaan täytyy miettiä, mitä kaikkea voi tai kannattaa sanoa ääneen kuolevalle.
(187 sivua.)
Tammi, 2024
Luin ~ 22.3.2025
Kuvaus:
Sydäntä raastava, tosipohjainen pienoisromaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Onko syvintä rakkautta antaa toisen lähteä? Kuinka tänne jäävä selviää?
Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11.51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.
Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.
Sissi Kuntsi on nimimerkillä kirjoittava kirjailija, jonka pienoisromaani Klo 17.23 perustuu hänen omaan elämäänsä, vuosikymmeneen, jona hän seurasi puolisonsa matkaa kohti omaehtoista kuolemaa. Avustetulle itsemurhalle ei Suomessa ole käytäntöä. Kirjailija ei ota asiaan kantaa. Hän kirjoitti, jotta selviäisi.
Kommentti:
Rakkauden hinta. Niinhän se on, että kun rakastaa, antautuu kaiken hyvän lisäksi alttiiksi myös suurimmille suruille ja ikävälle.
Valtavan vaikuttava kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun tietää, että rakastettu ei jaksa enää elää.
Myös jälkeen jäävällä on mielestäni oikeus tuntea myös itsekkäitä tunteita siitä, että toinen valitsee kuoleman, vaikka yhä rakastaa. Samaan aikaan täytyy miettiä, mitä kaikkea voi tai kannattaa sanoa ääneen kuolevalle.
(187 sivua.)
Tunnisteet:
2000-luku,
itsemurha,
lukupäiväkirja2025,
suomalainen,
tosi,
tosi henkilö
Rönkä, Matti: Onnen kaukoranta
Matti Rönkä: Onnen kaukoranta
Gummerus, 2024
Luin ~ 19.3.2025
Kuvaus:
Kesä Savossa. Heinä tuoksuu ja tango soi.
Rissasen Ramia pyydetään kitaristiksi ja laulajaksi. Rami huhkii kesärenkinä enonsa maatilalla, tuorerehua pitäisi tehdä, eikä soitella yömyöhään. Viihdeorkesteri Salamat aloittaa kuitenkin treenaamisen, ja päästessään lavalle Rami innostuu musiikkihommista tosissaan. Hänen komea lauluäänensä ja karismansa pannaan heti merkille, ja keikan jälkeen tanssitettavia riittää.
Matti Röngän nostalginen romaani tempaisee savolaispojan heinäpellolta tanssilavojen tähdeksi ja vie lukijansa iskelmä-Suomen kultaisiin vuosiin 1970-80 luvuille.
Kommentti:
Mukava nostalgiamatka omankin nuoruuden vuosiin ja vuosikymmeniin.
(235 sivua.)
Gummerus, 2024
Luin ~ 19.3.2025
Kuvaus:
Kesä Savossa. Heinä tuoksuu ja tango soi.
Rissasen Ramia pyydetään kitaristiksi ja laulajaksi. Rami huhkii kesärenkinä enonsa maatilalla, tuorerehua pitäisi tehdä, eikä soitella yömyöhään. Viihdeorkesteri Salamat aloittaa kuitenkin treenaamisen, ja päästessään lavalle Rami innostuu musiikkihommista tosissaan. Hänen komea lauluäänensä ja karismansa pannaan heti merkille, ja keikan jälkeen tanssitettavia riittää.
Matti Röngän nostalginen romaani tempaisee savolaispojan heinäpellolta tanssilavojen tähdeksi ja vie lukijansa iskelmä-Suomen kultaisiin vuosiin 1970-80 luvuille.
Kommentti:
Mukava nostalgiamatka omankin nuoruuden vuosiin ja vuosikymmeniin.
(235 sivua.)
sunnuntai 16. maaliskuuta 2025
Lane, Soraya: Italialainen tytär
Soraya Lane: Italialainen tytär
The Italian Daughter, 2022
Suom. Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023
1. osa Kadonneet tyttäret -sarjasta
Luin ~ 16.3.2025
Kuvaus:
Kuusi toisilleen vierasta naista on kutsuttu lakitoimistoon Lontooseen. Jokainen saa pian vihiä oman isoäitinsä ihmeellisestä tarinasta, jonka dramaattiset vaiheet saattavat mullistaa heidän käsityksensä omista juuristaan.
Lily, naisista ensimmäinen, pitelee käsissään nuhruista italiankielistä reseptiä ja La Scalan käsiohjelmaa. Nämä vihjeet johdattavat hänet unelmatyöhön viinitilalle ja etsimään juuriaan italialaisesta kylästä. Auki alkaa keriytyä traaginen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista, jotka olivat valmiit uhraamaan kaiken.
Kun isoäidin mysteeri selviää, uskaltaako Lily seurata omaa sydäntään?
Kommentti:
Sinänsä mielenkiintoinen tarina, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, mahdanko kuitenkaan koko sarjaa lukea. Historian osuus oli mielestäni parempi kuin nykyhetken kuvaus.
(287 sivua.)
Jäi kesken: Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä
Jäi kesken: Veronica Henry: Rantamaja
Toinen oli juuri nyt liian raskas luettava ja toinen taas liian kevyt.
The Italian Daughter, 2022
Suom. Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023
1. osa Kadonneet tyttäret -sarjasta
Luin ~ 16.3.2025
Kuvaus:
Kuusi toisilleen vierasta naista on kutsuttu lakitoimistoon Lontooseen. Jokainen saa pian vihiä oman isoäitinsä ihmeellisestä tarinasta, jonka dramaattiset vaiheet saattavat mullistaa heidän käsityksensä omista juuristaan.
Lily, naisista ensimmäinen, pitelee käsissään nuhruista italiankielistä reseptiä ja La Scalan käsiohjelmaa. Nämä vihjeet johdattavat hänet unelmatyöhön viinitilalle ja etsimään juuriaan italialaisesta kylästä. Auki alkaa keriytyä traaginen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista, jotka olivat valmiit uhraamaan kaiken.
Kun isoäidin mysteeri selviää, uskaltaako Lily seurata omaa sydäntään?
Kommentti:
Sinänsä mielenkiintoinen tarina, mutta en ole ihan vakuuttunut siitä, mahdanko kuitenkaan koko sarjaa lukea. Historian osuus oli mielestäni parempi kuin nykyhetken kuvaus.
(287 sivua.)
Jäi kesken: Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä
Jäi kesken: Veronica Henry: Rantamaja
Toinen oli juuri nyt liian raskas luettava ja toinen taas liian kevyt.
Tunnisteet:
1.osa,
adoptio,
historia,
lukupäiväkirja2025,
sarja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)