Somen voima

Eilen aamulla minulla oli ihan selvä suunnitelma. Sanoin Miehelle, että lähden kymmeneltä lenkille. Siinä vaiheessa oli reilu vartti siihen aikaa ja selailin somea. Ja sitten se tapahtui! Kahvila Päijänne (se ihana kahvila, jossa ollaan porukalla vietetty Kakkosen ja Kolmosen nimiäiset) oli päivittänyt perjantaipullakuvan ja samalla makunystyröihin tulvahti kardemummamuisto toukokuiselta kahvilaelämykseltä ja ei auttanut muuta kuin vetää yöpaidan & villatakin päälle esiliina ja tehdä pullataikina. En ole koskaan ennen tehnyt kardemummapullia ja vielä on Päijänteen pulliin matkaa, mutta jotakin oleellista maussa tavoitin, kun laitoin taikinaan reilusti kardemummaa ja täytteeseen voita, sokeria ja kardemummaa. Eli tosi hyviä nuo kardemummaöverikierteet olivat! 

Jk. Lenkille (8,1 km) lähdin sitten lounaan ja päiväkahvin välissä.

Kenen tahansa saunavuorolla!

Tiistaina törmäsin (kuv.) postikorttitelineen yhteen korttiin, jonka teksti puhutteli siinä ja tässä. Somemaailmassa kuohuu ja velloo. Se ei sinänsä ole mitään uutta. Kahden miehen kriteerit kumppaniehdokkaille räjäyttivät tällä kertaa pankin. 

Kun alettiin joskus dinosaurusten aikana seurustella, olin iso ihminen. Se ei ollut Miehelle kynnyskysymys, kun kerran rakastui minuun. Minua oli paljon ja vuosien mittaan minua oli vielä enemmän. Vähitellen se alkoi olla jo elimistölle liikaa ja muutaman pysähdyksen ja liikunnan ilon löytämisen jälkeen olen alkanut pienentyä. Voin paremmin, jaksan paremmin. Syön paremmin, nukun paremmin. - Summa summarum: Tärkeinä on olla oma itsensä ja kantaa sitä ylpeydellä. Kenen tahansa saunavuorolla! 

Analyysi itsestäni?

Joskus tulee tehtyä höpöhöpötestejä, joita some tarjoaa. Tällä viikolla keskiviikkona tein leipätestin ja sen tulos/analyysi on kuvassa luettavana. (Leipävaihtoehdot rajasin pois.) Ehkä tekstissä on hitunen osuvaa, kun jotakin tunnistan. 

Laurilan puurovahvuus on tänä aamuna kaksi tai oikeastaan vain yksi. Minä skippasin tänä aamuna puuron, kun söin sitä koko viikon niin kiltisti.

 

Huvittava keskimmäinen

Eilen illalla istuin omassa huoneessani tulevan viikon dosettihommissa. Kun olin valmis, osui katseeni sinisen lipaston kannelle ja sen peltirasiaan. Rasian sivussa on kolme jääkaappimagneettia kiinni. Keskimmäinen huvittaa minua suuresti. Se on somekirppiskulttuurin humoristinen kiteytymä. Muuta ei pyörylästä oikeastaan puutu kuin kai-kai…

Suklaaviikko

 

Tämä on ollut tohinaviikko ja suklaaviikko. Olen jakanut äänestäjille suklaakonvehteja - ensimmäistä kertaa kirkon vaaleissa äänestäneet ovat saanet kaksi ja ihan-jo-asiaan-tottuneet sen yhden. Ostin omilla rahoillani henkilökohtaiseen selviytymisvarastooni yhden levyllisen, mutta se on vielä korkkaamatta. Aika hauska juttu oli eilen, kun yksi äänestäjä tuli paikalle ja kertoi lukeneensa somesta, että saa suklaakonvehdin, kun äänestää. Kyllä some tehoaa!

Seuraamattakin tuli kultaa

Anteeksipyynnöt himmeästä kuvasta! Ehkä se kertoo siitä, miten suhtaudun urheilukisojen seuraamiseen… Toki tiesin, että Suomi pääsi mitaliotteluun Venäjää vastaan, mutta aikataulusta en tiennyt. Somesta sitten luin äsken työkaverin päivityksen siniristilippurivin kera, joten kävin googlaamassa ja kultaahan sieltä oli tullut. - Olen takavuosina saanut pyyhkeitä (ja jäähyä?) siitä, etten seuraa urheilua. Kuuluu kuulemma yleissivistykseen. 

Jk. Kuva oli vanha ja siitä piti tässä nimenomaisessa tilanteessa poistaa Ruotsin pelaaja . Siksi se on niin suttu ja pieni. (lat.huom.)

   

Maailma on kaunis

Tänä talvena ollaan eletty postikorttimaisemassa. Lunta on aika paljon ja takapihalla luikertelee juoksuhautaa mukaileva postipolku. Kuvan siniset mökit ovat vasemmalta lukien Repola (huussi), Kettula (aitta) ja Pupula (kesäkeittiö). Ne odottavat kevättä ja käyttökautta.

Eilen illalla huomattiin somesta, että on revontuliaika. Ei muuta kuin ns. pilkkihaalarit molemmille, pipot päähän ja kengät jalkaan ja ulos. Postilaatikoilla tölläiltiin ensin, sitten käveltiin isomman tien varteen ja ihailtiin loimotusta. Ihan sellainen wau-efekti! 

Hajatuksia 5

Seitsemäntoista yötä jouluun on… En kuitenkaan laula, kun runomitassa on vähän sanomista. Lomasen kuudes ja viimeinen päivä on aamussa ja aamupala oli äsken vielä vaiheessa.

Somemaailmassa on jo koristeltuja kuusia huusholleissa. Taitavat olla mallia teko. Sen kun voi sävyttää sisustukseen sopivaksi paremmin kuin aidon. 

Viikonloppuna on luvassa joulukorttitalkoot. Olen kutsunut parhaan kaverini talkoisiin mukaan. 

Trikoot on, anteeksi!

Bongasin kerran tuollaisen vuodatuksen sosiaalisesta mediasta. Osui ja upposi. Ei me millään pahalla, mutta kun me tykätään kävelemisestä! Eilen illalla kyllä oli ensin vähän vastenmielinen fiilis, kun oli kylmä ja sitten alkoi sataa ja ei oikein huvittanut. Käveltiin sitten tosi nopeasti ja päätettiin jättää lenkki tällä kertaa vain pariin kilometriin. No, sitten alkoi tulla jo lämmin ja sadekin taukosi, joten mentiin vielä toiseen suuntaan. Lopputulos oli kuuden kilometrin ja kolmensadan metrin lenkki. Ja vuoden ennätysvauhti eli 6,2 km/t. Jes! Ja anteeksi...

Laulua - kyllä vai ei?

Joulun aikaan joulupöytään kuuluu herneet, joita joskus vedetään myös nenään. Tämän joulun alla sen reaktion aiheutti kuorolaulu. Olipa nimittäin tapahtunut satakuntalaisessa sairaalassa sellaista, että  kuorovierailut vuodeosastolla kiellettiin ja siitähän se soppa (herne-) syntyi! 

Tiedän, että on niitä, jotka pitävät jouluvierailuista ja itsekin olisin ennen ajatellut, että mikä ettei. Nyt olen kuitenkin kääntänyt sairaalatakkini ja olen satakuntalaisen sairaalan johdon kanssa ihan samoilla linjoilla. Joulun aika on niin herkkää ja jos sen joutuu sairaalassa viettämään, en minä ainakaan haluaisi osastolle lisää herkistäjiä. Täällä kun ei pääse pakoon...

Uutista on paisuteltu, ettei muka enää ollenkaan sairaalaan saisi tulla laulamaan. Saa toki, mutta vain sovittuihin yhteisiin esityspaikkoihin, ei osastoille. 

Jk. Tänään on jouluaatto. Vietän sitä nyt toistaiseksi täällä.

Muunnettu muistilista

Eilen bongasin sosiaalisesta mediasta kuvan muistilistan. Ajattelin käydä sen nyt kohta kohdalta läpi, jos sinua kiinnostaa Laurilan jouluvalmistelut.

Meillä pyyhitään pölyjä ja huolet.

Piparit leivotaan ja laatikot tehdään.

Koti ja ajatukset järjestetään.

Silitän puolisoa, vaatteita en niinkään. Verhot ja isommat pöytäliinat meillä silittää Mies, minä keskityn pieniin ja kaitaisiin liinoihin.

Sauna lämmitetään toki ja sen pesusta vastaa Mies.

Joululahjat ja -rauha muistetaan.

Väin luurin

Luen paljon. Kirjoja, lehtiä, tilanteita ja ihmisiä. Useimmiten oikein, mutta joskus en saa selville, mitä tarkoitetaan.  Otto (siis se/hän, joka tuli Steven paikalle elämässäni) säilöi yhtä väärinlukemaani ilmaisua tähän aamuun asti. 

Sosiaalisessa mediassa oli teksti: Karkuriamme ei löytynyt vieläkään. Minä pyörittelin silmiäni (kuv.) ja mietin, että mikä ihmeen karkuriamme ja että onko ammeilla tapana ottaa jalat tai siis tassut alleen ja lähteä niin sanotusti livohkaan - tarkoituksella en käytä sanaa lipettiin, kun se oli täällä ravintolan nimi - ja jäädä karkuteille. Sitten ymmärsin, kun skrollasin tekstiä alaspäin ja siinä oli koiran naama. Sehän olikin koira, joka karkasi eli oli siis karkuri. 

Jk. Muutama sana kuvasta. Oltiin lasten kanssa keskiviikkona taidenäyttelyssä. Hashimoton töiden lisäksi oli myös muutama muun taiteilijan työ sivuhuoneessa. Kuvasin tuon naulakon ja Esikoinen sanoi: ”Äiti, ei se kuulu näyttelyyn!” Kyllähän minä sen tiesin, mutta pidin valon ja varjojen vuoropuhelusta. 

Hitti vai huti?

Seuraan epäsäännöllisesti yhtä plussakokofoorumia ja siellä tuntuu usein ihmisillä olevan pallo hukassa. Tai ei nyt suoranaisesti pallo, mutta taju siitä, voiko pukeutua näin vai noin. Siellä tuttu kysymys on Hitti vai huti? Joku on hankkinut  uuden vaatteen, ottaa/otattaa itsestään siinä kuvan, kysyy noin ja toiset sitten rientävät tarjoamaan vastausta. Useimmiten hitti voittaa. 

Kysymys ei tietysti mitenkään liittynyt näihin eilisiin kirppariostoksiini, mutta tuli vaan mieleen... Kirjat maksoivat yhteensä euron. 

Kalsarikännin julkkarit

Olin eilen julkkareissa. Kuvassa osa asustani, johon kuului vielä jättisuuri ja -mukava trikoopaita. Tapahtumapaikka oli oman kodin oma sohva ja julkaisutilaisuuden seuraaminen tapahtui läppäriä ja tablettia seuraten.

Kirja, joka julkaistiin, oli Miska Rantasen kirja Kalsarikänni. Julkkaritarjottavana oli yksi kalja, sipsejä ja grissineitä ja myöhemmin vielä pullapitkokahvit. Ja miksi sitten tuollaiseen osallistuin - sen vuoksi, että kirjan kuvituksen on tehnyt miniä. (Ja että olen yllytyshullu...) Hyvä, Mari! 

Mä viestinnästä laulan, sillä oonhan somelainen

Muutaman viime viikon aikana tuli osoitettua taas somen teho. Facebookissa ja Instagramissa laitoin mainoksia ja kuvia taidenäyttelystä ihan mainostustarkoituksessa useamman kerran ja katso, kävijöitä kävi! Joskus some tavoittaa väen jopa paremmin kuin printtimainonta, sillä se on tässä ja nyt ja jopa tuntia ennen sulkemisaikaa voi vielä mainostaa tehokkaasti... (Kaikki kunnia lehdistölle ja varsinkin omalle paikalliselle!)

Eilen illalla meillä oli näyttelyn purku ja sitten myöhemmin kotona karonkka. Ja kotona nyt tauluja siellä sun täällä...

Julki, ilmi ja esille

Eilen somemaailma oli täynnä odotettua onnea, johon oli helppo ulkopuolisenakin liittyä mukaan. Ensimmäinen kevätpäivä (vaikkakin sateella ja loskalla höystettynä) oli monelle elämän ensimmäinen päivä, jolloin sai olla sitä mitä on. 

Tämä viikko on sisältänyt muutakin riemua. Toissapäivänä sain kuulla yhdestä rakkaustarinasta, joka on syttynyt kahden ystäväni välille. Toisen olen tuntenut yli kaksikymmentä vuotta, toisen vasta pari kuukautta. Ensiajatukseni asiasta kuullessani oli: Wau, hyviä tyyppejä, ihanaa! (Suunnilleen samalla tavalla sitten onnittelinkin heitä somen välityksellä.) Tässä vielä uusi lisäteksti: Onnea, M ja P! Jos etunimikirjaimista voisi jotakin päätellä/ennustaa, oletan teidän sopivan hyvin yhteen...

Perjantaina ilmestyy Matti Johannes Koivun single

Tänään on Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä. Tänään olisi kunnioitettava ihmisten moninaisuutta, tasa-arvoa ja vapautta. Tänään olisi mitä otollisin päivä olla vuorovaikutuksessa eri kulttuurien kesken. Ainakin lukemalla ja oppimalla jotakin uutta, jos irl ei ole mahdollista. 

Tänä aamuna iloitsin yhdestä pikku-uutisesta sosiaalisessa mediassa. Viime kesänä hurahdimme täysin yhteen suomalaisen lauluntekijään ja laulajaan, kiitos kuopuksen ja vävyn extralaajan levyhyllyn... Nyt sitten luin, että samaiselta Matti Johannes Koivulta ilmestyy perjantaina uuden tulevan levyn single. Odotamme uutta levyä innoissamme!

Jk. Päivän kuva ei liity yhtään mihinkään.