Korttisulkeiset

 

Jokunen päivä sitten käväisin junailemassa ja onnistuin hukkaamaan lompakkoni. Siinä meni tietenkin käteiset rahat (sattui sopivasti olemaan reilun satasen edestä seteleitä) ja kaikki mahdolliset kortit. Ennenkuin huomasin tumpelointini, joku nopsajalka oli ehtinyt jo käyttää korttiani kolmessa paikassa. Kovin monta tuntia siinä ei ehtinyt kulua, parikolme, mutta nopeushan on näissä tapauksissa valttia. Kun huomasin kortin käytön, menetin uskoni, että lompakko palaisi kotiin. Toki ehdin sitä ennen kysellä lompakkoni perään erilaisista paikoista. Lompakossa oli tietenkin paljon kaikenlaisia muitakin kortteja. Onneksi kaiken sulkeminen sujuu näppärästi netissä ja onneksi känny oli hengissä edelleen, joten olin varmuuden vuoksi sulkenut kaikki vähänkin tärkeämmät kortit heti, vaikka ensi alkuun vielä toivoin, että lompsa olisi eksynyt ns. rehelliselle kansalaiselle. Nyt täytyy vain uskoa, että rahat meni tarpeeseen jollekin puutteenalaiselle. Harmitti kyllä aika reippaasti ensi alkuun, mutta eipä enää. Rahaahan se vain oli (ja tietenkin henkilötietoni). Nyt odottelen, että postiluukusta joskus tipahtelee kortteja, muitakin kuin postcrossing. Joskus tulevaisuudessa hankin sitten niitä poliisin myöntämiä.

 

Linnut ovat kovin äänekkäitä. Talitintti on viettänyt paljon aikaa parvekkeella metelöimässä. Yrittää varmaan kertoa jollekin vastakkaisen sukupuolen omaavalle, että täällä olisi pesäkoloa tarjolla. Talitiainenhan on usein pesinyt tuossa parvekkeen nurkan lähellä räystään alla. Talitiainen on aika maltillinen, mutta korpeilla menee tosi lujaa. Niitä on, paljon ja hyvin puheliaita.

Kun hoitokoira meni kotiinsa, olemme Fizbanin kanssa aamulenkkeilleet vajaat viisi kilometriä joka aamu. Minun pitää yrittää pitää kuntoa yllä, vaikka tai koska, terveys reistailee ja uupumus on perus olotila. Siinä kierrellessä tulee joskus mukavia ylläreitä. Tässä kuvassa, kuten näette, on liejukana, jota en koskaan aiemmin ole onnistunut näkemään. Olen jonkun kerran jopa matkustanut johonkin rannalle etsimään, kun olen kuullut, että siellä on nähty. Nyt oli ihan yllätys. Kuulin vielä vastaantulijalta, että se on täällä joka vuosi. Joten tänne ensi vuonnakin. Lintumääräni ei ole kovin kummoinen tänä vuonna, kun en ole jaksanut lähteä niitä tietentahtoen metsäsätämään.

 

 Tänään oli aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Treenattiin taas bussimatkailua, jotta päästiin vilkaisemaan tätä hulevesilammikkoa. Nyt Fizban olikin kuin tottunut matkailija. Ei ollenkaan tärissyt sylissä. Hieno juttu. Jatkamme siis mieluiten päivittäin, jos mahdollista.

 

 Olin vielä töissä, kun tätä lammikkoa alettiin rakentaa. Tarkoitus oli testata erilaisten kasvien kykyjä huolehtia hulevesistä, estää niiden huuhtoutuminen vesistöihin ja mieluusti myös puhdistaa lannoitejäämiä. Tässähän on maanviljelystä ympärillä. Alku oli aika koominen. Joku siinä yritti opinnäytetyötä saada aikaan. Istutti kosteikkoon erilaisia kasveja. Hanhet kävi ne sitten syömässä. Hanhet istuivat rannalla odottamassa istuttajien poistumista ja tyhjensivät alueen heti, kun ihmiset poistuivat. Tutkijat sitten kokeilemaan erilaisia karkoituskeinoja. Perinteiset linnunpelättimet lähinnä huvittivat hanhia. Musiikkiakin kokeiltiin, mutta hanhien mielestä oli rattoisampaa syödä, kun voi samalla kuunnella musiikkia. Sitten kokeiltiin ampumista, lähinnä tietenkin vain ääniä, koska hanhet on rauhoitettuja. Laukausten ääniä, kovia, kaikui sitten ympäristössä satunnaisesti. Hetken hanhet pysyivät kauempana, mutta toki pian huomasivat, etteihän tässä mitään hätää. Jäin eläkkeelle ennenkuin selvisi, miten homma ratkaistiin, mutta ilmeisesti jotenkin, koska nythän lammikko voi hyvin.

 

 Monenlaisessa ympäristössä on ehditty kuljeskella. Kaunista ja mukavaa on. Kasvimaatakin pitäisi varmaan vähän huoltaa, kun vasta vuoden lopussa irtisanon sen. Mutta jaksamisen kanssa on niitä ongelmia. Pitää käydä ostamassa kukansiemeniä, kunhan niitä rahakortteja tipahtelee postista. Kurpitsoita lupasin vielä kerran kokeilla kasvattaa.

 

Ja nyt kun  kaivelin kaappeja, totesin, että onhan minulla siementen jämiä vanhastaan. Ei muuta kuin kasvamaan. Multaakin on parvekkeella jossain pussissa, joten esikasvatus käyntiin. Kun ei tässä nyt olla (eikä kyllä ole koskaan oltukaan) sadon perään, hyvin ehtii. Ehkä vaihdan siivouksen kasvatukseen tänään. Neulonut toki olen, mutta niistä joskus myöhemmin. Olen myös pyykännyt, pessyt mattoja ja ikkunoitakin taas. Yläkerran naapurin parvekkeelta oli jotain roiskeita lentänyt ikkunaan. Ne tietenkin ärsytti, joten piti pestä.

 

 Mukavaa vappua kaikille!

---

Pitäisköhän toivottaa samantien juhannustakin. Bloggailuintoni on jotenkin hukassa. Mutta yritän kuitenkin. 

---

Unihdin: Kävin eilen leffassa. StarWars Sithin kosto. Sisällemennessä kaksi nuorta miestä keskusteli takanani.

 

"Tämä tulee olemaan sinun paras päiväsi.Kun olet seitsemänkymmentä ja eronnut kolmesti, tämä on yhä paras päiväsi ikinä."

 

Minun oli pakko kääntyä sanomaan

 

"Minä olen seitsemänkymmentä, mutta eronnut vain kerran."

"Tämä on silti sinunkin paras päiväsi." 

"No näitä on ollut ennenkin."

 

Mutta oli se mukavaa, vaikka olen kyseisen leffan nähnyt jo kahdesti teatterissa ja usein kotona. Ennen oli niitä aikoja, kun ensi-iltoihin mentiin pukeutuneina leffan henkilöiksi. mutta oli kiva, kun nyt paikalla oli uutta sukupolvea.

 

 

Eläimellistä

 Minähän harrastan postcrossausta ja saan siis hienoja kortteja ympäri maailmaa, paljon kortteja, jotka ovat siellä sun täällä, missä sattuu eli siinäkin olisi työsarkaa, siis järjestää kortit johonkin kuosiin, siis kaikki kortit, olen nimittäin säästänyt kaikki muutkin saamani kortit. Kaikki kortit ovat kivoja, mutta joskus tulee tällaisia tosi oivaltavia. Postcrossauksessa saa laittaa sydämen kortin alle, jos tykkää siitä, mutta kaipaisin myös mahdollisuutta suurempaan ylistykseen joidenkin korttien kohdalla.Tämä olisi ollut sellainen. Postimerkitkin oli uskomattoman hienoja: napajänis, kärppä ja karibu. 

Ulkoiluttajani ovat koominen pari. Shiba kulkee eteenpäin tasaisen rauhallisesti samaa latua kuin juna. Fizban säntäilee sinne tänne koko ajan.

 

 Shiba katsoo välillä tyyliin "eikös jo voitas jatkaa matkaa". Fizban keskittyy tien pientareisiin, joilta aina löytyy jotain.

 

 Kyllä shiba joskus innostuu leikkimäänkin, mutta enemmän lepäilee - ja vahtii porraskäytävän liikkeitä puhahdellen. Puhahtelu taas innostaa Fizbania haukkumaan. Onneksi yöt nukutaan hiljaa.

 

 Kun shiba on kyllästynyt palloleikkiin, Fizban lähestyy huomaamatta hyvin varovaisesti

 

ja varastaa pallon omien jalkojen väliin.

---

Fizbanille tekisi hyvää, jos olisi vakituisesti ruokaseuraa. On syönyt tähän asti kolme kertaa päivässä isomman annoksen kuin ennen kerran päivässä. Tänä aamuna kyllä näytti jo vähän siltä, että taasko on ruoka-aika, eikä edes syönyt kuppia ihan tyhjäksi. Fizbanhan on niin laiha, että hyvää tekisi syödä kunnolla. Mitenkähän minä onnistuisin kannustamaan sitä senkin jälkeen, kun shiba menee kotiin.

---

Pitäiskö ruveta käyttämään shibasta sen nimeä, Mako?

---

Vaikka kehuin, että öisin nukutaan, alkaa väsymys painaa. Piti lukea muiden postauksia, mutta taidankin siirtyä sänkyyn unille.

 

 

Viiltävä tuuli käy aamuisin

 

kiiltävään porttiin ja koivuihin

---

Hyytäviä aamuja on ollut ja sitä luntakin tuli kuten luvattiin. Hyvä, että jotain lupauksia pidetääm, joku pitää, hän, joka säät ja ilmat säätää.

 

 

Osta asunto hoida koira 

---

Asunto on vuokralla, mutta koiran hoidan, huomisesta lähtien hoidan kaksi koiraa kymmenen päivän ajan.

 

 

pidä pihaa vaimon kanssa / hanki lapset jos on saumaa / yks tai kaks mut hankkikaa ne

 ---

Vaimoa tai pihaa ei ole, mutta kaksi lasta tuli hankittua ja sille vanhemmalle olen tätä aiki-settiä neuloskellut. Saisi tulla hakemaan sen tänään, jos aikoo saada mukaansa Japaniin. Minä en nyt jaksa lähteä viemään. 

 tutustu naapureihin / vietä niiden kanssa joskus aikaa / järjestäkää kimppakyyti / jos on sama duunimatka

---

Naapureihin törmäilen ajoittain hississä, porraskäytävässä, pihalla. Alan olla tämän rapun pitkäaikaisin asukas, joten monet ovat sen verran tuttuja, että joku sana vaihdetaan silloin tällöin. Nyt on kyllä paljon uusiakin, kun noita kuolemantapauksia on tässä alkuvuodesta ollut jo neljä. On remonttia ja muuttoa koko ajan. Sepelkyyhkytkin ovat palanneet.

 

 

Laita riippukeinu kiinni keväällä / pidä jemmarahaa pankkitilillä / seiso väkevästi sänkys edessä / aamuisin / Laita riippukeinu kiinni keväällä / pese kasvosi ja käytä pyyhettä / aamuisin

---

 Riippukeinua ei ole, mutta käteistä jemmarahaa on kertynyt kukkaroon, kun se yksi naapuri haluaa maksaa sukista ja tietenkin seison sängyn edessä aamuisin, aika usein pesen myös kasvoni ja käytän pyyhettä. Ja olen jopa edistänyt kevätsiivouskalenteriani, vaikka varmaan olette ajatelleet, että sekin on niitä projektejani, jotka hissukseen haipuvat unhon yöhön. Mutta ei!

 

LUUKKU 6: Ihan uudet tyynyt ja petauspatja sänkyyn

LUUKKU 7: Vaihteeksi olkkarin kirjahyllyn uudelleen järjestäminen

LUUKKU 8: Edellsestä johtuen myös makkarin kirjahyllyn järjestäminen

LUUKKU 9: Tehty palapeli laatikkoon ja ompelukone tilalle (joskus ehkä ompelenkin sillä jotain) 

 

 

 Urheilla jos jaksat / pysyt kunnossa ja nukut hyvin 

---

Paljon en nyt jaksa, mutta sen verran kuitenkin, että onnistuin rikkomaan antiikkiset käsipainoni. Luulisi, ettei se ole mahdollista, mutta niin vain kävi. Piti siis ostaa uudet. Aiemmin oli kahdet eripainoiset, mutta nyt ostin vain ne kevyemmät. Onneksi kevyemmät, sillä yllättäin uusi 2 kiloa painaa enemmän kuin vanha. Olikohan niistä antiikkisista aikojen saatossa kadonnut jotain vaikka päällisin puolin näyttivät ihan normeilta. 

hoida lasku lähikauppaan / niin saat suuret alennukset / jokainen markka jonka maksat / veroja auttaa sinua myös

---

Lähikauppias vaihtui. Edellinen kyllä panosti kaikkeen. Oli koristeita, tapahtumia, grillausta, lettujen paistoa, kaikkea. En usko, että uusi jaksaa niin paljon. Aika vähän minäkin lähikauppaa käytän, koska se on kallis ja valikoima on pieni.

 

 lukita muista ovet ja auto / kesällä yö on valoisa yö

---

Autoa ei onneksi ole, mutta oven muistan lukita. Ja mikä tärkeintä, useimmiten muistan myös ottaa avaimen mukaan, kun lähden kotoa. 

 

Muista kaverit entiset / ja soita niille silloin tällöin / pidä niistä listaa jotka / joulukortin lähettää / on tapana kiittää katso silmiin / kätellä voit kun lähdet pois / isä ja äiti ajattelee sua / isä ja äiti ajattelee

---

No, tuntuu, että turhan usein soittelen. Joulukortin lähettäjistä en listaa pidä, koska en joulukortteja lähettele. Muita kortteja kyllä olen paljon elämäni aikana lähettänyt  ja kirjeitä. Mutta kun ei tule vastauksia. kirjoittaminen jää. Voisin, ehkä kirjoittaa jonkun kirjeen kohta puoleen, mutta ensin rupean nuohoamaan nurkkia. Kun shiba tulee, siivous jää. Shiba pelkää imuria. 

---

Menenpä siis ja palaan ehkä taas joskus.

---

Laita riippukeinu kiinni keväällä pidä jemmarahaa pankkitilillä seiso väkevästi sänkys edessä aamuisin Laita riippukeinu kiinni keväällä pidä jemmarahaa pankkitilillä seiso väkevästi sänkys edessä aamuisin Laita riippukeinu kiinni keväällä pese kasvosi ja käytä pyyhettä aamuisin aamuisin aamuisin

 

 

Muistellaan kevättä

Aamukahvinäkymäni on aurinkoinen, mutta älkää antako kuvan hämätä. Reippaasti oli pakkasta, kun käytiin lenkillä koirien kanssa. Saattaa se kuitenkin päivän mittaan lämmetä. Vai käykö kuten eilen.

 Eilinen aamukahvimaisemani oli aika erilainen.

 Mutta muistellaan niitä aamulenkkejä, kun nouseva aurinko häikäisi, kiurut liversivät pelloilla ja metsät täyttyivät peippojen karjunnasta.

Niinä aamuina Fizban ulkoilutti minua ihan pitemmän kaavan mukaan. Antoi jopa välillä katsella lintuja tai muita luonnon ihmeitä. Joskus vähän tuijotti siihen tyyliin, että mikä siellä maksaa, kun ei matka etene.

 Outoja otuksiakin oli matkan varrella

ja polkua jos minkämoista.

Tarkasti tuli reitti merkattua. Joka puskassa ja puussa lukee "Fizban kävi täällä".

 Mummo tyytyi kuvaamaan, jätti merkkailun väliin.

 Kuvattavaa riitti vaikka kovin vähissä on vielä kukkaloisto.

 Sammakkoloisto sensijaan pääsi yllättämään. Tällaista ei ole ikinä ennen tullut vastaan. Osaisikohan joku sanoa, miksi tämä on tuon värinen.

 

Jottei menisi ihan luontohempeilyksi, laitetaan vähän ihmistoimintaakin mukaan. Tässä on tarkoitus kaataa pieni kuusimetsä, jotta siihen voidaan rakentaa väliaikainen väistörakennus koulujen remontteja silmälläpitäen. Asiasta on tehty valitus, joten tässä on väliaikainen toimenpidekielto. Ei taida olla toimentekijöillä kovin vahvaa uskoa kieltoon, kun alue aidattiin kuitenkin ja kone ajettiin paikalle. Olisihan täällä muitakin alueita rakentaa ja valmiita tyhjiä tilojakin, mutta kait se on hienompaa, jos pääsee ihan koskemattomaan luontoon mellastamaan.

ps. Mikä tauti se sellainen, joka saa suun vuotamaan? Kun hörppää kahvia, niin jostain suupielistä osa valuu paidalle. Sanotaanko sitä vanhuudeksi?

 

Puhutaanko kirjoista

 

Sellainen ehkä yllättävä tai ehkä ei, havainto on itsestäni: monet ei-kirjalliset seikat ovat minulle tärkeitä. Olenhan usein maininnut, että tykkään nimen omaan pokkareista, niiden pehmeydestä käsiä vasten, niiden keveydestä, huolettomuudesta. Tämä ei mitenkään poissulje sitä, että tiettyjä kirjoja haluan kovakantisina, arvokkaina. Esim. Tolkienin kuvitetut teokset ja tietyt sarjakuvat ovat mukavampia kovakantisina. Mutta on myös esteettinen mieliteko, esim. jonkin sarjan pitäisi olla samantyylinen. Esim. Pottereista on monia eri kansikuvasarjoja. Teen mielelläni paljonkin etsimistöitä, että löydän samaa kokoa ja kansikuvatyyliä ne sarjat, jotka haluan säilyttää. Joten niinpä ostin tuon Dyynin ekat osatkin pokkariversiona, vaikka minulla on ne vanhana kovakantisena. Ne vanhat ovat aarteeni, josta en luovu, mutta koska noita jatko-osiakin on ja minulla on jo ennestään Dyynin messia pokkarina, ajattelin, että ostanpa tuon ekankin samaa sarjaa. Dyynin lapset on jatkoa Dyynin messiaalle, joten Dyynin lapset piti jokatapauksessa ostaa.

 

 Saadakseni pokkarin olen valmis odottamaan pitkäänkin kuten tätä Kawaguchin kirjaa. Onneksi lukemista riittää vaikkei kaikkea saa heti.

 

Lukemisen riittävyyden takaan välttelemällä postimaksuja, kun teen tilauksia. Ja ainahan löytyy ilman välttelyäkin kirjoja, joita voisi joskus olla kiva lukea. Tykkäsin Kankimäen Asiat, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, joten ajattelin, että varmaan tykkään tästäkin. Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli todellinen elämys. Luovutin teoksen aikoja sitten tyytärelleni, koska sitä ei enää saanut mistään. (Nyt sitten odottelen, että se ilmestyy tuonne meidän pyykkituvan kierrätyshyllyyn) Sinisalo on kirjoittanut paljon, mutta Ukkoshuilu sattui olemaan saatavissa pokkarina, joten päivitän Sinisalotietämystäni. Asema 11 on taas paluuta ajassa taaksepäin. 

Ainahan lukeminen ei ole pelkkää nautintoa. Vandermeerin Etelärajatrilogia on kulttikirjan maineessa ja on viihtynyt hyllyssäni avaamattomana jo pitkään odottaen sopivaa väliä, jotta voisin tarttua siihen. Nyt se oli sänkykirjanani eli yölukemisena. Olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa, kun luin takakannesta Stephen Kingin arvostelun "Karmiva ja kiehtova", ettei kyse ole hyvänmielen kirjasta. Se oli oikeastaan vastenmielinen, vaikeaselkoinen, liian outo. Luen minä joskus trilogian loppuun, mutta en nyt. 

Varsinaisena kirjana on nyt tietenkin Murakami. Sekin on outo, mutta sen lukeminen tuottaa todella mielihyvää. Sen kanssa voisi mennä istumaan merenrantaan ja vain lukemaan. Murakamiltakin on suomennettu uutta, mutta minähän odotan sitä pokkariversiota tietenkin.

 

---

 

Nyt on sellainen uusi aluevaltaus kuin äänikirjat Pöllön lukupiiriä (liittykää mukaan, jos ette vielä ole) varten tilasin BookBeatin, koska kirjasto oli niin hidas. Ja huomasin, että äänikirjoissakin on eikirjallisia ratkaisevia tekijöitä. Lukija on tätkeä. Onneksi tuolla voi näköjään valita kirjoja myös lukijan mukaan. 

 

Pöllön eka kirja oli:

Sisko Istanmäki: Yöntähti, joka on Särmikäs ja oivaltava romaani pitkästä elämästä ja ystävyydestä ja jossa on ihan miellyttävä lukija eli Carla Lindell.

 

Noihin mainos-arvosteluihin kannattaa näköjään suhtautua varauksella.

 

En ole koskaan tykännyt äänikirjoista, mutta voi niitä näköjään kuunnella tiskatessa ja siivotessa ja tehdessä jotain muutakin, vaikkapa esim. päätellessä langanpätkiä neuleessa tai puuhatessa monimutkaisia juttuja, joten päätin aloittaa uuden äänikirjan odotellessa lukupiirin uutta teosta.

 

Kokeilin sitten sellaista kuin Lisa Ridzén: Kurjet lentävät etelään, jota mainostettiin: Pakahduttavan kaunis romaani elämän viimeisistä päivistä. En tykännyt lukijasta, joka oli Markus Bäckman. Toisaalta voi olla myös, etten jaksa kirjoja elämän viimeisistä päivistä. Joka tapauksessa vaihdoin.

 

Seuraava oli ja on edelleen Waris Dirie: Aavikon kukka, joka mainoksen mukaan kertoo tarinan aavikolta huippumalliksi ja ihmisoikeustaistelijaksi, lukijana Sanna Majuri.

 

Pöllö on siis saanut minut kuuntelemaan äänikirjoja. 

Kesäaikaan vaan

Kesäaikaan vaan käytä ihan uutta filosofiaa kaikki nyt onnistuu, mikään ei ole niin vaikeaa

 

Jospa silti aloittaisin ongelmista. Sehän on mukavaa näin aamutuimaan. Paasto, jonka aloitin suurieleisesti jäi kesken kuten liikuntasuunnitelmatkin. Kun ilmeni terveysongelmia niin ne ja etenkin niihin määrätty lääke vaikutti turhan paljon elämään. Edelleen on tutkimukset kesken, mutta pääasia, että joskus tutkitaan ja joskus ongelmat selviää tai ainakin saa jonkun nimen ns. diagnoosin. Lääke on nyt puolitettu, joten uskon elämän kirkastuvan.

Tänään on sateinen harmaa päivä, mutta on tässä ollut kauniitakin ilmoja. Fizban tykkää lämpimästä. Hakeutuu aina auringonpaisteeseen nukkumaan.

 

Vaikka hyvät aikomukset ovat saaneet takaiskuja, neulonta on jotenkin sujunut. Poikani tilasi lahjuksia ystävälleen. Tällaisia on aina kiva tehdä. Tulee tunne, että tekemisiäni arvostetaan. Sitä ihminen kaipaa joskus rohkaisua.

 

 Olen tehnyt muitakin luopumispäätöksiä kuin paaston lopettamisen. Päätin, että tämä on viimeinen kesäni maanomistajana. Luovun syksyllä kasvimaastani. Olo on helpottunut. Kasvimaa on jo pitemmän aikaa ollut vain ikävä, laiminlyöty velvollisuus. Suuntaan ajatukseni muualle. Tänä kesänä vielä jotain täällä puuhastelen. Ystävät käy hakemassa, mitä haluavat ja minä jätän jäähyväiset yli kolmenkymmenen vuoden yhteiselolle. Vanhenemisen hyviä puolia on, että havaitsee olleensa monissa asioissa pitkäjänteinen. Tänään tulee 17 vuotta täyteen siitäkin, kun muutin tähän asuntoon. Vuodet kuluvat melkoista vauhtia.

 

Norsuja ja jokunen mammuttikin

 

Sini blogista Kaikkea muuta halusi tietää norsuista enemmän. Ainahan minä olen valmis norsuista keskustelemaan.

 

 Jos palataan alkuun, niin tuossa vasemmalla on eka norsuni. Sain sen vajaa viisikymmentä vuotta sitten. Odotin ekaa lastani ja olo oli kuin norsulla. Niinpä lasteni isä toi kauppareissulta minulle norsun. Silloinhan ei kukaan vielä arvannut, miten kiihkeästi norsut lisääntyvät. Minä tykästyin heti tähän eläimeen. Tunsin sielunkumppanuutta sen kanssa. Löysin siis toteemieläimeni. Tuon toisen täsmälleen samanlaisen sain yhdeltä opiskelijaltani, joka halusi tarjota omalle norsulleen hyvän kodin.

 

 Norsuja tuli vuosien mittaan lahjoiksi kaikkialta, ystäviltä, työkavereilta, opiskelijoilta, tuliaisiksi matkoilta. Tämän, isoimman norsuni sain lapsiltani nelkytvuotislahjaksi.

 

 Varsinaisestihan minä keräilen mammutteja, mutta koska mammutit ovat kuolleet sukupuuttoon, norsuja tulee enemmän.

 

 Norsuja on siis monenlaisia ja ympäri maailmaa. Joskus laskin näitä yksittäisiä kovia norsuja noin pari sataa. Mutta nehän lisääntyy koko ajan, joten hankala sanoa paljonko niitä on nyt.

 

 

Sitten on tietenkin lukematon määrä astioita,

 

 

jääkaappimangneetteja,

 

kukkaroita, heijastimia, kirjanmerkkejä,

 

koruja,

 

kirjoja,

 

 tauluja,

 

pyyhkeitä, patalappuja, torkkupeittoja ja tietenkin nukun norsulakanoiden välissä, pää norsutyynyliinalla ja on toki myös norsusohvatyynyjä.

 

Norsuvaatteitakin löytyy paljon, mutta vain yhdet norsutossut. Sen sijaan norsukastelukannuja on useampia, erilaisia.

 

Avaimet roikkuvat norsunaulakossa ja avaimissa on viimeinen ihastukseni, matkanorsu.

 

 Suurimman osan norsuista olen saanut lahjaksi, kuten vaikkapa tämän viinitonkankantokassin,

 

 Mutta jotain olen itsekin ostanut, esimrkiksi tämän patteriseinäkellon, joka raksuttaa edelleen ihan tarkkaa aikaa. Tämän viisareita pitää muistaa kääntää kaksi kertaa vuodessa. muut kellot hoitavat asian itse.

 

 Fizbanilla on tietenkin omat norsunsa, vaikka se mieluusti ottaisi minunkin pehmonorsuja.

 

Norsuja siis riittää. Tässä oli muutamia esimerkkejä.