Jump to content

tulla

From Wiktionary, the free dictionary
See also: Tulla and tullâ

Estonian

[edit]

Verb

[edit]

tulla

  1. Da-infinitive of tulema.

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *tuldak, from Proto-Uralic *tole-.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtulːɑˣ/, [ˈt̪ulːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ulːɑ
  • Hyphenation(key): tul‧la

Verb

[edit]

tulla (intransitive)

  1. to come (move nearer)
    Milloin juna tulee?
    When is the train coming?
    Tule katsomaan!
    Come look!
  2. (impersonal + elative) to become, get, go, turn (noun, adjective, participle, etc.)
    Hänestä tuli rikas.
    He became rich.
    Heistä tuli hulluja. (in the plural, the partitive case is used)
    They became crazy.
  3. to become, get, go, turn [with translative] (adjective, participle, etc.; only very rarely a noun)
    He tulivat hulluiksi.
    They went crazy.
    Huomenna tulee kuluneeksi sata vuotta hänen syntymästään.
    Tomorrow it will be one hundred years since he was born.
  4. to come into, get [with illative] (enter a state of being)
    tulla humalaan ― to get drunk
  5. (impersonal + genitive, auxiliary) to have to, be to, should, be supposed to [with first infinitive]
    Minun tulee tehdä tämä huomiseksi.
    I have to do this by tomorrow.
  6. (auxiliary) The auxiliary verb for emphatic future tense; the present tense is usually used instead as a future tense.
    Nimeni on Tapani ja tapani tulette tuntemaan.
    My name is Tapani and you will learn my ways.
  7. (auxiliary) Used to express the passive voice for arbitrary verbs [with translative of past passive participle]
    Hän tuli valituksi.
    He was chosen.
    Tapa tai tule tapetuksi.
    Kill or be killed.
  8. (auxiliary) Used to express the passive voice, particularly if the action is less definite, or in direct questions; mostly synonymous with the previous use with the translative, however [with partitive of past passive participle]
    Mitä tuli sanottua?
    What did you say?
  9. (auxiliary) to happen to do, manage to do (more or less unintentionally), to succeed in doing (more or less unintentionally) [with translative of past active participle]
    Hän tuli tehneeksi pahan virheen.
    She managed to make a big mistake.
  10. (slang) to cum, orgasm

Usage notes

[edit]

The inessive form of the third infinitive is relatively seldom used, and the corresponding form of the noun tulo are usually used instead, especially colloquially (i.e., tulossa instead of tulemassa).

Conjugation

[edit]
Inflection of tulla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tulen en tule 1st sing. olen tullut en ole tullut
2nd sing. tulet et tule 2nd sing. olet tullut et ole tullut
3rd sing. tulee ei tule 3rd sing. on tullut ei ole tullut
1st plur. tulemme emme tule 1st plur. olemme tulleet emme ole tulleet
2nd plur. tulette ette tule 2nd plur. olette tulleet ette ole tulleet
3rd plur. tulevat eivät tule 3rd plur. ovat tulleet eivät ole tulleet
passive tullaan ei tulla passive on tultu ei ole tultu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tulin en tullut 1st sing. olin tullut en ollut tullut
2nd sing. tulit et tullut 2nd sing. olit tullut et ollut tullut
3rd sing. tuli ei tullut 3rd sing. oli tullut ei ollut tullut
1st plur. tulimme emme tulleet 1st plur. olimme tulleet emme olleet tulleet
2nd plur. tulitte ette tulleet 2nd plur. olitte tulleet ette olleet tulleet
3rd plur. tulivat eivät tulleet 3rd plur. olivat tulleet eivät olleet tulleet
passive tultiin ei tultu passive oli tultu ei ollut tultu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tulisin en tulisi 1st sing. olisin tullut en olisi tullut
2nd sing. tulisit et tulisi 2nd sing. olisit tullut et olisi tullut
3rd sing. tulisi ei tulisi 3rd sing. olisi tullut ei olisi tullut
1st plur. tulisimme emme tulisi 1st plur. olisimme tulleet emme olisi tulleet
2nd plur. tulisitte ette tulisi 2nd plur. olisitte tulleet ette olisi tulleet
3rd plur. tulisivat eivät tulisi 3rd plur. olisivat tulleet eivät olisi tulleet
passive tultaisiin ei tultaisi passive olisi tultu ei olisi tultu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. tule älä tule 2nd sing. — —
3rd sing. tulkoon älköön tulko 3rd sing. olkoon tullut älköön olko tullut
1st plur. tulkaamme älkäämme tulko 1st plur. — —
2nd plur. tulkaa älkää tulko 2nd plur. — —
3rd plur. tulkoot älkööt tulko 3rd plur. olkoot tulleet älkööt olko tulleet
passive tultakoon älköön tultako passive olkoon tultu älköön olko tultu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. tullen en tulle 1st sing. lienen tullut en liene tullut
2nd sing. tullet et tulle 2nd sing. lienet tullut et liene tullut
3rd sing. tullee ei tulle 3rd sing. lienee tullut ei liene tullut
1st plur. tullemme emme tulle 1st plur. lienemme tulleet emme liene tulleet
2nd plur. tullette ette tulle 2nd plur. lienette tulleet ette liene tulleet
3rd plur. tullevat eivät tulle 3rd plur. lienevät tulleet eivät liene tulleet
passive tultaneen ei tultane passive lienee tultu ei liene tultu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st tulla present tuleva tultava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tullakseni tullaksemme
2nd tullaksesi tullaksenne
3rd tullakseen
tullaksensa
past tullut tultu
2nd inessive2 tullessa tultaessa agent4 tulema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tullessani tullessamme
2nd tullessasi tullessanne
3rd tullessaan
tullessansa
negative tulematon
instructive tullen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive tulemassa —
elative tulemasta —
illative tulemaan —
adessive tulemalla —
abessive tulematta —
instructive tuleman tultaman
4th3 verbal noun tuleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st tulemaisillani tulemaisillamme
2nd tulemaisillasi tulemaisillanne
3rd tulemaisillaan
tulemaisillansa

Colloquially, the present stem tule- may be replaced in some forms with tuu-:

Colloquial forms

Standard forms are shown before the colloquial forms for reference.

Description Standard Colloquial
1st sing. present indicative tulen tuun
2nd sing. present indicative tulet tuut
1st plur. present indicative * tulemme tuumme
2nd plur. present indicative tulette tuutte
present indicative connegative
2nd sing. imperative		 tule tuu
Regularly derivable colloquial forms (e.g. through omission of final consonants) are not listed.

Synonyms

[edit]
  • (to become): muuttua (+ translative)
  • (to have to do): pitää (genitive + third-person singular + infinitive), olla (genitive + third-person singular + passive present participle), olla määrä
  • (to come/cum, orgasm): saada orgasmi, laueta (colloquial)

Antonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
adjectives
nouns

See also

[edit]

Further reading

[edit]

Galician

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

Unknown. Documented since the 10th century in local Medieval Latin charters as tulia;[1] unlikely from Latin tubula (“small tube”)[2] which originates tolva. Compare Portuguese tulha.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

tulla f (plural tullas)

  1. chest or place for storing the crop

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  1. ^ Xaime Varela Sieiro (2003) Léxico cotián na alta idade media de Galicia: o enxoval (in Galician), A Coruña: Ediciós do Castro, page 301
  2. ^ Joan Coromines, José A[ntonio] Pascual (1983–1991) “tubo”, in Diccionario crítico etimológico castellano e hispánico [Critic Castilian and Hispanic Etymological Dictionary] (in Spanish), Madrid: Gredos

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *tuldak. Cognates include Finnish tulla and Estonian tulla.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

tulla

  1. (intransitive) to come, arrive
    Miä tulin siun kottii. ― I came to your house.
    • 1933, V. I. Junus, Lukukirja inkeroisia oppikoteja vart (toiseel oppivuuvveel), Leningrad: Riikin Izdatelstvo Kirja, page 6:
      Tulliit hyy metsä tiil.
      They arrived at the road.
    • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 22:
      Sima tulloo klaassaa.
      Sima comes to class.
    • 1937, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 60:
      Tulloo töömees laavkaa.
      He arrives at a working store.
  2. (intransitive) to turn out
    Tulloo, jot möö oomma seukot! ― Turns out that we are cousins!
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      Tuli niin, jot möö mänimmä ääree seitsemän kilometran päähä laagerist.
      So it turned out, that we went about seven kilometers away from the camp.
  3. (copulative) to turn out
    A kohvi tuli oikiin hyvä! ― The coffee turned out very well!
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
      Käsijä palensi, mut ukko tuli hyvä.
      [Their] hands feel cold, but the [snow]man turned out well.
  4. (intransitive) to work out
    Ei tult mittää. ― Nothing came of it.
  5. (transitive + translative) to become, to get
    Kuin siun lapset tulivat suureks! ― How big your children have gotten!
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:
      Päivät tultii lyhheeks,
      ja päivyt kirkkaast ei paissa.
      The days are getting short,
      and the Sun doesn't shine brightly.
  6. (transitive, elative + 3rd person + nominative) to make for
    Täst kapussast tulloo hyvä suppi. ― This cabbage will make for a good soup. (literally, “From this cabbage will come a good soup.”)
    • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
      a toost Jyrki pionerast
      tulloo hyvä inƶenera.
      and that Jyrki the pioneer
      will make for a good engineer.

Usage notes

[edit]
  • The forms starting with töö-, tye- comform to the front-vocalic vowel harmony:
    Tyetkö siä? ― Are you coming?

Conjugation

[edit]
Conjugation of tulla (irregular, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular töön, tyen en töö, tye 1st singular oon tult, tullut en oo tult, tullut
2nd singular tööt, tyet et töö, tye 2nd singular oot tult, tullut et oo tult, tullut
3rd singular tulloo ei töö, tye 3rd singular ono tult, tullut ei oo tult, tullut
1st plural töömmä, tyemmä emmä töö, tye 1st plural oomma tulleet emmä oo tulleet
2nd plural tööttä, tyettä että töö, tye 2nd plural ootta tulleet että oo tulleet
3rd plural tulloot1), tulevat2), tullaa evät töö, tye, ei tulla 3rd plural ovat tulleet evät oo tulleet, ei oo tultu
impersonal tullaa ei tulla impersonal ono tultu ei oo tultu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular tulin en tult, tullut 1st singular olin tult, tullut en olt tult, tullut
2nd singular tulit et tult, tullut 2nd singular olit tult, tullut et olt tult, tullut
3rd singular tuli ei tult, tullut 3rd singular oli tult, tullut ei olt tult, tullut
1st plural tulimma emmä tulleet 1st plural olimma tulleet emmä olleet tulleet
2nd plural tulitta että tulleet 2nd plural olitta tulleet että olleet tulleet
3rd plural tulliit1), tulivat2), tultii evät tulleet, ei tultu 3rd plural olivat tulleet evät olleet tulleet, ei olt tultu
impersonal tultii ei tultu impersonal oli tultu ei olt tultu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tulisin en tulis 1st singular olisin tult, tullut en olis tult, tullut
2nd singular tulisit, tulliist1) et tulis 2nd singular olisit tult, tullut et olis tult, tullut
3rd singular tulis ei tulis 3rd singular olis tult, tullut ei olis tult, tullut
1st plural tulisimma emmä tulis 1st plural olisimma tulleet emmä olis tulleet
2nd plural tulisitta että tulis 2nd plural olisitta tulleet että olis tulleet
3rd plural tulisiit1), tulisivat2), tultais evät tulis, ei tultais 3rd plural olisivat tulleet evät olis tulleet, ei olis tultu
impersonal tultais ei tultais impersonal olis tultu ei olis tultu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular töö, tye elä töö, tye 2nd singular oo tult, tullut elä oo tult, tullut
3rd singular tulkoo elköö tulko 3rd singular olkoo tult, tullut elköö olko tult, tullut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural tulkaa elkää tulko 2nd plural olkaa tulleet elkää olko tulleet
3rd plural tulkoot elkööt tulko, elköö tultako 3rd plural olkoot tulleet elkööt olko tulleet, elköö olko tultu
impersonal tultakoo elköö tultako impersonal olkoo tultu elköö olko tultu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular tullen en tulle
2nd singular tullet et tulle
3rd singular tulloo ei tulle
1st plural tullemma emmä tulle
2nd plural tulletta että tulle
3rd plural tulloot evät tulle, ei tultane
impersonal tultanoo ei tultane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st tulla present tuleva tultava
2nd inessive tullees past tult, tullut tultu
instructive tullen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (tulkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative.
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative tulomaa
inessive tulomaas
elative tulomast
abessive tulomata
4th nominative tulomiin
partitive tulomista, tulomiist

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 607
  • Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 203
  • Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎[2], →ISBN, page 75

Livvi

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *tuldak. Cognates include Finnish tulla and Estonian tulla.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

tulla

  1. (intransitive) to come; to arrive
  2. (intransitive) to work out
    Sit ei tuldu nimidä. ― Nothing came of it.
  3. (intransitive + translative) to become
    Mie tulin opastajakse. ― I became a teacher.
  4. (intransitive + translative) to be (related)
    Häi tulou minule vellekse. ― He is my brother.
  5. (intransitive + translative) to fall on
    Minun roindupäivy tuli piätenčäkse. ― My birthday fell on a friday.
  6. (intransitive + adessive) to smell like
    Laukku tulou juustol. ― The shop smells like cheese.
  7. (impersonal + 1st infinitive) to be needed; to be important
    Tulou voimistella. ― It is important to do gymnastics.

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Tatjana Boiko (2019) “tulla”, in Suuri Karjal-Venʹalaine Sanakniigu (livvin murreh) [The Big Karelian-Russian dictionary (Livvi dialect)], 2nd edition, →ISBN

Pali

[edit]

Alternative forms

[edit]
Alternative scripts
Alternative scripts
Alternative scripts

Adjective

[edit]

tulla

  1. Alternative form of tulya (“to be weighed”), which see for usage and meanings.

Declension

[edit]
Declension table of "tulla" (masculine)
Case \ NumberSingularPlural
Nominative (first)tullotullā
Accusative (second)tullaṃtulle
Instrumental (third)tullenatullehi or tullebhi
Dative (fourth)tullassa or tullāya or tullatthaṃtullānaṃ
Ablative (fifth)tullasmā or tullamhā or tullātullehi or tullebhi
Genitive (sixth)tullassatullānaṃ
Locative (seventh)tullasmiṃ or tullamhi or tulletullesu
Vocative (calling)tullatullā
Declension table of "tullā" (feminine)
Case \ NumberSingularPlural
Nominative (first)tullātullāyo or tullā
Accusative (second)tullaṃtullāyo or tullā
Instrumental (third)tullāyatullāhi or tullābhi
Dative (fourth)tullāyatullānaṃ
Ablative (fifth)tullāyatullāhi or tullābhi
Genitive (sixth)tullāyatullānaṃ
Locative (seventh)tullāya or tullāyaṃtullāsu
Vocative (calling)tulletullāyo or tullā
Declension table of "tulla" (neuter)
Case \ NumberSingularPlural
Nominative (first)tullaṃtullāni
Accusative (second)tullaṃtullāni
Instrumental (third)tullenatullehi or tullebhi
Dative (fourth)tullassa or tullāya or tullatthaṃtullānaṃ
Ablative (fifth)tullasmā or tullamhā or tullātullehi or tullebhi
Genitive (sixth)tullassatullānaṃ
Locative (seventh)tullasmiṃ or tullamhi or tulletullesu
Vocative (calling)tullatullāni

Spanish

[edit]

Verb

[edit]

tulla

  1. inflection of tullir:
    1. first-person singular present subjunctive
    2. third-person singular present subjunctive
    3. third-person singular imperative
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=tulla&oldid=82843066"