Farah Pahlavi
Farah Pahlavi (azer. Fərəh Pəhləvi, pers. فرح پهلوی, Farah Pahlavi, o.s. Diba, s. 14. lokakuuta 1938 Teheran[1]) on Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavin kolmas vaimo. Farah Pahlavi oli Iranin kuningatar vuosina 1959–1967 ja Iranin keisarinna vuodesta 1967 islamilaiseen vallankumoukseen asti. Hän oli ensimmäinen Iranin keisarinna, joka kruunattiin nykyaikana.
| Farah Pahlavi | |
|---|---|
|
Shahbanu Lähi-idän Jacqueline Kennedy | |
 Farah 1970-luvulla | |
 Iranin šaahitar | |
| Virkakausi | 21.12.1959 – 11.2.1979 |
| Edeltäjä | Soraya Esfandiary Bakhtiary |
| Seuraaja | monarkia lakkautettu |
| Syntynyt |
14. lokakuuta 1938 Teheran, Iran |
| Puoliso |
Mohammed Reza Pahlavi ( 1959; 1980) |
| Lapset |
Kruunuprinssi Reza Prinsessa Farahnaz Prinssi Ali Reza Prinsessa Leila |
| Suku | Pahlavi (avioliiton kautta) |
| Isä | Sohrab Diba |
| Äiti | Farideh Ghotbi |
| Uskonto | šiialaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Varhaiset vuodet ja yksityiselämä
muokkaaFarah Pahlavi syntyi azerivanhempiensa Sohrab Diban ja Farideh Diban ainoana lapsena.[2] Hänen isänsä Sohrab oli Iranin kuninkaallisen kaartin upseeri. Farah Pahlavin isän suku on kotoisin Iranin Azerbaidžanista, joka sijaitsee Luoteis-Iranissa aivan Azerbaidžanin rajan tuntumassa.
Farah Diba on opiskelut Teheranin ranskalaisessa lukiossa ja École Spéciale d'Architecturessa Pariisissa. Opiskeluaikana Farah tapasi tulevan miehensä suurlähetystön järjestämissä juhlissa.[3]
Farah puhuu sujuvasti englantia, ranskaa sekä azeria.
Uskonnolliselta vakaumukseltaan Farah on šiialainen.[4]
Avioliitto ja lapset
muokkaaMohammad Reza oli eronnut edellisestä, toisesta, vaimostaan vuonna 1958, koska pari ei kyennyt saamaan lapsia avioliitosta. Farah ja Mohammad Reza menivät naimisiin vuonna 1959.[5]
Farah ja Mohammed Reza Pahlaville syntyi neljä lasta:[2]
- Reza Pahlavi II (s. 31. lokakuuta 1960)
- Farahnaz Pahlavi (s. 12. maaliskuuta 1963)
- Ali Reza Pahlavi (28. huhtikuuta 1966 – 4. tammikuuta 2011)
- Leila Pahlavi (27. maaliskuuta 1970 – 10. kesäkuuta 2001)
Šaahin puolisona
muokkaaVuonna 1967 Mohammad Reza kruunasi vaimonsa Iranin keisarinnaksi ja teki hänestä mahdollisen sijaishallitsijan, mikäli šaahi kuolisi ennenaikaisesti.[5]
Šaahin puolisona Farahia verrattiin usein Yhdysvaltain ensimmäiseen naiseen Jacqueline Kennedyyn, ja Farahia onkin kutsuttu Lähi-idän Jacqueline Kennedyksi.[6]
Farah teki valtiovierailun miehensä kanssa Suomeen vuonna 1970. He vierailivat Urho Kekkosen isännöimänä Espoossa ja Kuopiossa. Šaahipariskunta sai osakseen myös vihaa, kun näitä syytettiin lännen tukemiksi diktaattoreiksi. Helsingissä šaahiparin vierailua vastusti muun muassa Erkki Tuomioja, jonka poliisi sittemmin pidätti.[7]
Šaahittaren 20-vuotisen kauden aikana Iraniin perustettiin useita museoita (muun muassa iranilaisten mattojen museo) ja oppilaitoksia (muun muassa sokeiden koulu) hänen aloitteestaan.[2] Šaahittarena Farah pysytteli poissa politiikasta, ja keskittyi taiteen, kirjallisuuden ja arkkitehtuurin edistämiseen. Tämän johdosta Farah säilytti suosionsa iranilaisten keskuudessa jopa vallankumouksen jälkeen. Farah kuitenkin puolusti Iranin 2500-vuotisjuhlan järjestämistä, mikä oli monien iranilaisten silmissä vain osoitus kuilusta rikkaiden ja köyhien välillä.[8] Farahin mielestä 2500-vuotisjuhlien tuli edustaa sitä, että Pahlavien dynastia oli "iranilaisen siviilisaation renessanssikausi".[9] Juhlissa tarjottiin myös 33-kiloinen kakku, koska šaahitar oli viikkoa aikaisemmin täyttänyt 33.[10]
Vallankumouksen jälkeen
muokkaaIranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen 1979 Farah on asunut maanpaossa. Ensin šaahi ja Farah matkustivat Assuaniin, Egyptiin, jossa presidentti Anwar Sadat otti heidät vastaan lämpimästi. Egyptistä he muuttivat Rabatiin Marokkoon, jossa kuningas Hassan II otti heidät vieraakseen. Šaahin syövän takia sairaalahoito oli järjestettävä, joten he saivat hoitopaikan Sveitsistä, mutta Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter antoi šaahin tulla New Yorkiin hoitoon. Yhdysvalloista he muuttivat Bahamalle ja sieltä edelleen Panamaan, jossa he asuivat eräällä saarella. Lopulta he muuttivat Egyptiin, jossa šaahi kuoli 27. heinäkuuta vuonna 1980.
Presidentti Sadat järjesti šaahille valtiolliset hautajaiset. Farah asui šaahin kuoleman jälkeen kaksi vuotta Kairossa. Kun presidentti Anwar Sadat salamurhattiin vuonna 1981, Farah lähti Egyptistä.
Presidentti Ronald Reagan antoi Farahille luvan tulla Yhdysvaltoihin. Farah asui ensin Williamstownissa, Massachusettsissa, jonka jälkeen hän muutti Greenwichiin, Connecticutiin. Leilan kuoleman jälkeen vuonna 2001 Farah muutti Potomaciin, Marylandiin Washington D.C:n lähelle. Farah asuu Washington D.C:ssa ja Pariisissa, ja osallistui vuonna 2018 Ranskan entisen presidentin Jacques Chiracin hautajaisiin.[6]
Farah on kertonut taiteen olevan yksi tapa lievittää koti-ikäväänsä. Hän on myös ilmaissut olleensa huolissaan iranilaisten naisten asemasta maassa, ja kuvannut nykytilannetta "kammottavaksi".[3] Hän on kertonut seuraavansa Iranin tapahtumia tarkkaan ja uskoo, että maan nykyinen hallitus kaatuu vielä jonakin päivänä.[8][11]
Farah on kertonut muistelmissaan, ettei hänellä ollut aavistustakaan Iranissa kyteneestä vallankumouksesta. Hän on myös vähätellyt Iranin salaisen poliisin tekemiä ihmisoikeusloukkauksia sanoen, että SAVAK oli turvallisuuden ja vakauden tae.[8]
Farah Pahlavi oli suomalaisen kuvanveistäjä Eila Hiltusen hyvä ystävä.
Kunnianosoituksia
muokkaaIranilaiset
muokkaa
Seulasten ritarikunta (suurmestari)[12]
Arjalaisten valon ritarikunnan I luokka (1967)
Iranin kruunun ritarikunnan I luokka (1967)
Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlan mitali (1971)
Lähde:[13]
Ulkomaalaiset
muokkaa
Chakri-dynastian ritarikunnan ritari (Thaimaa, 1960)[14]
Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi, 1960)
Renessanssin ylin ritarikunnan erikoissuurristi (Jordania, 1960)
Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1963)[15]
Itävallan tasavallan kunniamitalin suurristi (Itävalta, 1965)[16]
Valkoisen leijonan ritarikunnan I luokka (Tšekkoslovakia, 1977)[17]
Italian tasavallan ansioritarikunta ketjulla (Italia, 1974)[18]
Isabella Katolilaisen ritarikunnan suurristi (Espanja, 1969)[19]
Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia, 1961)
Alankomaiden leijonan ritarikunnan suurristi (Alankomaat, 1963)
Kunnialegioonan suurristi (Ranska, 1963)
Saban kuningattaren ritarikunnan suurristi (Etiopia, 1964)
Pyhän Olavin ritarikunta ketjulla (Norja, 1965)
Itsenäisyyden ritarikunta ketjulla (Tunisia, 1965)
Etelän Ristin ritarikunta ketjulla (Brasilia, 1965)
Vapauttaja kenraali San Martínin ritarikunta ketjulla (Argentina, 1965)
Saksan liittotasavallan ansioritarikunnan erikoissuurristi (Länsi-Saksa, 1967)
Arvokkaan kruunun ritarikunnan suurristi (Japani, 1965)
Ellis Islandin kunniamitali (USA, 2023)[20]
Lähde:[13]
Galleria
muokkaa-
Šaahipariskunnan häät -
Šaahiperhe vuonna 1973 -
Farah Pahlavi Washingtonissa vuonna 2016. -
Šaahipari lähdössä maanpakoon Iranista islamistien vallankaappauksen yhteydessä -
Šaahittaren vaakuna
Kirjallisuutta
muokkaa- Pahlavi, Farah Diba: Muistelmat. ((Mémoires, 2003.) Kansialanimeke: Iranin viimeinen šaahitar kertoo. Suomentanut Marja Haapio) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29365-2
Lähteet
muokkaa- ↑ 20 Pictures Celebrating the Life and Reign of Her Imperial Majesty Empress Farah Pahlavi Vogue Arabia. 14.10.2022. Viitattu 13.4.2023. (englanti)
- ↑ a b c Her Imperial Majesty Queen Farah Pahlavi of Iran. Queen Farah Pahlavi. Viitattu 20.4.2024. (englanti)
- ↑ a b Vallasta syöstyn Iranin shaahin puoliso on menettänyt maansa, miehensä, poikansa ja tyttärensä – tällaista Farahin, 80, elämä on kaiken jälkeen Ilta-Sanomat. 6.1.2019. Viitattu 13.4.2023.
- ↑ فرح پهلوی BBC News Farsi. 29.1.2009. Viitattu 13.4.2023. (persan)
- ↑ a b Mohammad Reza Shah Pahlavi The Official Site Of Her Imperial Majesty Queen Farah Pahlavi Of Iran. 2023. Arkistoitu 24.12.2021. Viitattu 13.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b In Photos: The Extraordinary Life Of Farah Pahlavi, The Last Empress Of Iran RadioFreeEurope/RadioLiberty. 11.11.2022. Viitattu 13.4.2023. (englanniksi)
- ↑ Muisti: Sekaisin shaahista YLE. 31.3.2015. Viitattu 13.4.2023.
- ↑ a b c Esfandiari, Golnaz: 'I Had No Idea What Was To Come': Iran's Former Empress Opens Up About Prerevolutionary Memoir RadioFreeEurope/RadioLiberty. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
- ↑ The most expensive party ever Alimentarium. 2024. Viitattu 8.10.2024. (englanniksi)
- ↑ The World: Iran: The Show of Shows TIME. 25.10.1971. Viitattu 8.10.2024. (englanniksi)
- ↑ A Look Back at a Life in Exile: Former Empress Farah Pahlavi on the Future of Iran Town & Country. 28.4.2022. Viitattu 20.4.2024. (englanti)
- ↑ Order of the Pleiades 3rd Class, Iran, silver and enamel medal, of disc form in blue and white enamel, topped with the stylized imperial Pahlavi... Roseberys London. 2023. Viitattu 13.4.2023. (englanti)
- ↑ a b Pahlavi 4 royalark.net. 2024. Viitattu 8.10.2024. (englanniksi)
- ↑ แจ้งความสำนักนายกรัฐมนตรี เรื่อง พระราชทานเครื่องราชอิสริยาภรณ์ ratchakitcha.soc.go.th. 1960. Arkistoitu 2015. Viitattu 20.4.2024. (thai)
- ↑ Modtagere af danske dekorationer Kongehuset. 2024. Viitattu 20.4.2024. (tanska)
- ↑ Bundeskanzler Anfragebeantwortung an die Präsidentin des Nationalrats (pdf) (s. 193) parlament.gv.at. 2023. (saksa)
- ↑ Kolana Řádu Bílého lva aneb hlavy států v řetězech Československé řády a vyznamenání – Czech Medals and Orders Society. 2023. Viitattu 13.4.2023. (tchèque)
- ↑ FARAH PAHLAVI S.M.I. decorato di Gran Cordone Palazzo del Quirinale. 2023. Viitattu 13.4.2023. (italia)
- ↑ IlI. Otras disposiciones (pdf) Boletín Oficial del Estado. 13.11.1969. Viitattu 13.4.2023. (espanja)
- ↑ Medalists Ellis Island Medals of Honor Archive. 2023. Viitattu 27.11.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa