Hekataios Miletoslainen

antiikin kreikkalainen historioitsija ja maantieteilijä

Hekataios Miletoslainen (n. 550476 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija, joka kirjoitti historiallisia ja maantieteellisiä teoksia. Hän on ensimmäinen tunnettu kreikkalainen historioitsija.[1]

Elämä

muokkaa

Hekataios oli kotoisin Joonian Miletoksesta ja kuului varakkaaseen sukuun. Hän oli saanut nimensä jumalatar Hekatelta. Hekataios matkusteli laajalti ja asettui sen jälkeen kotikaupunkiinsa, omistaen aikansa maantieteellisten ja historiallisten teosten kirjoittamiseen.

Hekataios eli persialaisvallan aikana. Herodotos kertoo, että kun Aristagoras piti Miletoksessa kokouksen Joonian kapinan järjestämiseksi Persian valtaa vastaan, Hekataios yritti turhaan saada maanmiehensä luopumaan tällaisista aikomuksista.[2] Kun hävinneiden joonialaisten täytyi vuonna 494 eaa. alistua rauhaan, Hekataios oli yksi Persian satraapin Artaferneen luokse lähetetyistä lähettiläistä. Hän taivutteli tämän palauttamaan joonialaisten kaupunkien perustuslait voimaan.[3]

Teokset

muokkaa
 
Rekonstruktio Hekataioksen maailmankartasta.

Hekataioksen nimiin laitetaan usein kaksi kirjaa käsittävä teos Ges periodos. Kumpikin kirja on järjestetty periplus-tyylisen ympäripurjehduskertomuksen muotoon. Ensimmäinen, Eurooppaa käsittelevä kirja on käytännössä Välimeren ympäripurjehdus, joka kuvaa kaikki Välimeren alueet ja yltää pohjoisessa Skythiaan saakka. Toinen, Aasiaa käsittelevä kirja on vastaavasti Punaisenmeren ympäripurjehdus ja järjestetty samoin kuin Periplus Maris Erythraei, josta on säilynyt versio ensimmäiseltä vuosisadalta jaa.

Hekataios kuvasi teoksessaan tunnetun maailman maat ja kansat. Erityisen kattavasti hän käsitteli Egyptiä. Kuvauksen lisäksi teokseen kuului kartta, joka perustui Anaksimandroksen maailmankarttaan, jota Hekataios korjasi ja laajensi. Hekataioksen teoksesta on säilynyt vain n. 374 katkelmaa, suurimmaksi osaksi Stefanos Byzantionlaisen maantieteellisessä sanakirjassa Ethnika.

Hekataioksen toinen teos oli Genealogiai, joka oli systemaattinen esitys kreikkalaisista myyteistä ja perinteistä. Se otti etäisyyttä aiemmasta eeppiselle kirjallisuudelle tyypillisestä myyttien sepittämisestä. Teoksesta on säilynyt joitakin katkelmia.

Hekataioksen teokset, erityisesti Genealogiai, ovat tyyliltään skeptisiä. Teoksensa Genealogiai alussa Hekataios toteaa: ”kirjoitan, mikä näyttää todelta, sillä kreikkalaisten tarut ovat moninaisia ja vaikuttavat minusta naurettavilta”.[4] Päinvastoin kuin aikalaisensa Ksenofanes, hän ei kritisoinut myyttejä itsessään; hänen epäuskonsa oli seurausta lähinnä siitä, että hän oli kohdannut matkoillaan niin monia keskenään ristiriitaisia myyttejä.

Kuvaava on Herodotoksen kertoma anekdootti vierailusta egyptiläiseen temppeliin Thebassa.[5] Hekataios kertoi temppelien papeille periytyvänsä jumalista kuudentoista sukupolven kautta. Papit esittelivät hänelle temppelin aiempien pappien kuvapatsaita 345 sukupolven ajalta. Koska kaikki nämä sukupolvet olivat olleet kuolevaisia, he kieltäytyivät uskomasta Hekataioksen kertomusta periytymisestään. Tämä hetki, jolloin Hekataios kohtasi Egyptin pitkän historian omakohtaisesti, vaikuttaa olleen alkusysäys hänen skeptisismilleen: kreikkalaisten myyttinen menneisyys tuntui kutistuvan merkityksettömäksi sellaisen kulttuurin edessä, joka oli muinainen jo ennen mykeneläistä aikaa.[4][6]

Hekataios oli todennäköisesti ensimmäinen, joka pyrki kirjoittamaan vakavaa proosamuotoista historiankirjoitusta ja käyttämään kritiikkiä myytin erottamiseksi historiallisista tosiseikoista, vaikkakin hän hyväksyi Homeroksen ja muiden runoilijoiden auktoriteetin.

Lähteet

muokkaa

Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911), hakusana ”Hecataeus of Miletus”. Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.

Viitteet

muokkaa
  1. Lamberg-Karlovsky, C. C. & Sabloff, Jeremy A.: Ancient Civilizations: The Near East and Mesoamerica, s. 5. Benjamin/Cummings Publishing, 1979.
  2. Herodotos: Historiateos V.36, V.125.
  3. Diodoros Sisilialainen: Bibliotheka historika X.25.
  4. a b Shotwell, James T.: The History of History, s. 172–173. New York: Columbia University Press, 1939.
  5. Herodotos: Historiateos II.143.
  6. Bury, John Bagnell: The Ancient Greek Historians, s. 14, 48. New York: Dover Publications, 1958.

Kirjallisuutta

muokkaa

Tekstilaitokset

muokkaa
  • Fowler, Robert: Early Greek mythographie. (Volume I: Text) Oxford, 2000.
  • Jacoby, Felix: Die Fragmente der griechischen Historiker. (Osa 1,1: Genealogie und Mythographie: A. Vorrede, Text, Addenda, Konkordanz) Leiden: Brill, 1957.
  • Jacoby, Felix: Die Fragmente der griechischen Historiker. (Osa 1,2: Genealogie und Mythographie: B. Kommentar, Nachträge) Leiden: Brill, 1957.
  • Klausen, Rudolf Heinrich (toim.): Hecataei Milesii Fragmenta. (Scylacis Caryandensis Periplus) Berlin: Impensis G. Reimeri, 1831. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (latinaksi)
  • Müller, Karl Theodor: Fragmenta Historicorum Graecorum. (Osa 1) Paris: Ambrosio Firmin Didot, 1841.
  • Müller, Karl Theodor: Fragmenta Historicorum Graecorum. (Osa 4) Paris: Ambrosio Firmin Didot, 1851.
  • Nenci, Giuseppe (toim.): Hecataei milesi Fragmenta. Firenze: Biblioteca di studi superiori XXII. Filologia Greca, 1954.

Muuta kirjallisuutta

muokkaa
  • Bertelli, Lucio: "Hecataeus: From Genealogy to Historiography". Teoksessa Luraghi, Nino (toim.): The Historian's Craft in the Age of Herodotus, s. 67ff. Oxford: Oxford University Press, 2007. ISBN 0199215111
  • West, Stephanie: Herodotus' Portrait of Hecataeus. Journal of Hellenic Studies, 1991, s. 144–160.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Hecataeus of Miletus