Wikipedia

Irak

valtio Lähi-idässä

Irakin tasavalta eli Irak (arab. العراق‎, al-‘Irāq; kurdiksi كۆماری عێراق‎, Komarî Êraq) on tasavalta Lähi-idässä. Irak rajoittuu idässä Iraniin ja siitä myötäpäivään kiertäen naapureita ovat Kuwait, Saudi-Arabia, Jordania, Syyria ja Turkki. Iranin ja Kuwaitin välissä on Persianlahden rannikkoa. Väkiluku oli vuoden 2020 lopussa 40 222 493 henkeä.[3] Maan pinta-ala on noin 430 000 neliökilometriä. Irakin pääkaupunki on Bagdad, jossa on asukkaita noin 8 770 000. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Mosul ja Basra. Väestö jakautuu karkeasti kolmeen ryhmään kielen ja uskonnon perusteella: noin kaksi kolmannesta väestöstä on arabeja, lopuista valtaosa on kurdeja. Islam on valtauskonto ja kansasta noin kaksi kolmannesta on šiiamuslimeja ja noin kolmannes on sunnimuslimeja. Irak on maailman tärkeimpiä öljyntuottajamaita. Maassa käytiin Irakin sota vuosina 2003–2010.[6]

Irakin tasavalta
الجمهورية العراقية (arabiaksi)
(al-Jumhūriyya al-‘irāqiyya)
كۆماری عێراق‎ (kurdiksi)
(Komarî Êraq)
Irakin lippu Irakin vaakuna
lippu vaakuna

Irakin sijainti kartalla
Irakin sijainti kartalla

Valtiomuoto liittotasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Abdul Latif Rashid
Mohammed Shia al-Sudani
Pääkaupunki Bagdad (8,77 milj. as.) 2017[1]
Muita kaupunkeja Mosul (2,40 milj. as.)
Basra (3,80 milj. as.)[1]
Pinta-ala
– yhteensä 438 317 km² [2] (sijalla 58)
– josta sisävesiä 1,1 %
Väkiluku (2020) 40 222 493[3] (sijalla 36)
– väestönkasvu 1,94 % (2023)
Viralliset kielet arabia, kurdi[4]
Valuutta Irakin dinaari (IQD)
BKT (2021)
– yhteensä 390,165 mrd. USD[2]  (sijalla 36)
– per asukas 9 000 USD
HDI (2019) 0,674[5] (sijalla 123)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,3 % [2]
– teollisuus 51 % [2]
– palvelut 45,8 % [2]
Aikavyöhyke UTC+3
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Ottomaanien valtakuntasta
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
1. lokakuuta 1919
3. lokakuuta 1932
Lyhenne IQ
– ajoneuvot: IRQ
– lentokoneet: YI
Kansainvälinen
suuntanumero		 +964
Tunnuslause Allah Akbar (Jumala on suurin)
Kansallislaulu ”Mautini”

Edeltäjä(t)  Irakin hašemiittinen kuningaskunta

Maantiede

muokkaa
 
Irakin kartta.

Irakin maastonmuodot voidaan jakaa neljään osaan: maan länsi- ja lounaisosien aavikko, Eufratin ja Tigrisin jokilaaksot (kaksoisvirtainmaa), näiden jokien välissä oleva ylänkö ja maan pohjoisosien vuoristo.[7]

Irakin ilmasto on kuuma ja kuiva. Bagdadissa vuoden kuumin kuukausi on heinäkuu, keskimääräinen ylin lämpötila 44 °C, ja viilein tammikuu, keskimääräinen alin 3,8 °C. Kesäkuusta syyskuuhun ei yleensä sada lainkaan, joulukuussa 20 mm ja tammikuussa 27 mm.[8]

Kuivuudesta huolimatta keinokastelun avulla harjoitetaan voimaperäistä maanviljelyä Eufratin ja Tigrisin jokilaaksoissa, jotka ovat maan hedelmällisintä seutua. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat lähinnä kotimaiseen käyttöön menevä vilja, sekä taatelit joita riittää vientiinkin.[9]

Irakin korkein huippu on maan pohjoisosassa, lähellä Turkin vastaista rajaa sijaitseva 3 607 metriä korkea Zagrosvuori.

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Irakin historia

Kaksoisvirtainmaassa (Mesopotamia) sijaitsevassa Irakissa on ollut varhaista sivistystä jo joskus 3000 eaa., jolloin nousivat Sumerin ja Babylonian valtakunnat. Kuningas Kyyros II kukisti Babylonian ja liitti Mesopotamian Persiaan 539 eaa. Aleksanteri Suuri toi Mesopotamiaan hellenismin seleukidien dynastiana 300-luvulla eaa. Parthialaiset hallitsivat suurta osaa maata 100-luvulta eaa. alkaen. Antiikin Rooma miehitti Mesopotamian vähäksi aikaa parthialaisilta 100-luvulla. Persian sassanidit hallitsivat aluetta 300-luvulta alkaen. Heidän hallintonsa romahti 600-luvulla, jolloin arabiheimot nousivat valtaan. Kristillinen ja zarathustralainen Mesopotamia alkoi sen jälkeen islamisoitua. 1200-luvulla maa koki mongolivalloituksen.[10] Osmanit valtasivat Mesopotamian Persialta Suleiman Suuren johdolla vuonna 1534[11]. Yhdistynyt kuningaskunta miehitti Irakin Osmanien valtakunnalta ensimmäisen maailmansodan aikana, ja se julistettiin Kansainliiton mandaattialueeksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnon alaisuuteen vuonna 1920.

Irak itsenäistyi 3. lokakuuta 1932 kuningaskunnaksi. Tasavalta perustettiin 14. heinäkuuta 1958 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen seurauksena.[12] 1960-luvun lopussa vallan kaappasi arabisosialistinen baath-puolue. 1970-luvun lopusta Saddam Hussein hallitsi maata diktaattorina. Saddamin hallituskauden alkuaikoina talous kukoisti, koska öljy tuotti vaurautta. Valtiota kuitenkin varjostivat kansallisuusongelmat, sillä šiiat ja kurdit eivät pitäneet Saddamista ja kapinoivat tuloksetta häntä vastaan. 1980-luvulla Irakin ja Iranin pitkä kiista Shatt al-Arabista ajoi maat pitkään keskinäiseen sotaan. Saddam hyökkäsi Iraniin, koska ajatteli valtaan nousseen ajatollah Khomeinin hallinnon pian romahtavan. Tasapeliin päättynyt sota raunioitti maan talouden. Irak päätti vuonna 1990 hyökätä Kuwaitiin, josta toivoi saatavan lisää öljyä taloutensa paikkaamiseksi. Sotaretki kääntyi kuitenkin tappioksi, koska Yhdysvallat auttoi Kuwaitia. Irak joutui tiukkaan taloussaartoon, joka ajoi maan talouden entistä huonompaan jamaan. Vuonna 2003 Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin, koska epäili maan kehittävän joukkotuhoaseita. Saddam piiloutui, jäi kiinni ja hirtettiin. Irakista tuli epävakaa, kun shiialaiset ja sunnilaiset aseryhmät taistelivat keskenään. Tämä ajoi Yhdysvallat umpikujaan Irakissa. Terrorismi yleistyi ja oli Bagdadissa arkipäivää 2000-luvulla. 2010-luvulla maan pohjoisosaan nousi ääri-islamilainen Isis-järjestö, joka kukistui vuoteen 2019 mennessä.

Vuonna 2019 Bagdadissa ja muissa suurissa kaupungeissa oli suuria mielenosoituksia korruptiota ja työttömyyttä vastaan. Ne johtivat pääministeri Adel Abdul Mahdi eroon.[13]

Politiikka

muokkaa

Irakin nykyinen perustuslaki hyväksyttiin 15. lokakuuta 2005 pidetyssä kansanäänestyksessä.[2]

Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen parlamentti eli majlis. Sen 329 jäsenestä 320 valitaan neljän vuooden välein suorilla vaaleilla. Jokaisesta vaalipiiristä valitaan useita edustajia. Yhdeksän paikkaa on varattu eri uskonnollisten ryhmien edustajille. Neljäsosa edustajista pitää olla naisia.[2]

Vuonna 2021 valitussa parlamentissa suurin puolue on Ḥizb Taqadum (edistyspuolue) 47 paikallaan. Kaikkiaan parlamentissa on 13 puoluetta. Muqtada al-Sadrin johtama sadristeiksi kutsuttu puolue voitti vaaleissa 73 paikkaa, mutta erosi parlamentista, ja sen paikat jaettiin muille.[2]

Parlamentti valitsee presidentin ja hyväksyy hallituksen, jota pääministeri ehdottaa.[2]

Irak oli vuonna 2011 Foreign Policy -lehden hauraiden valtioiden (tuolloin epäonnistuneiden valtioiden) listan yhdeksännellä sijalla,[14] sekä vuonna 2010 Transparency Internationalin mukaan maailman neljänneksi korruptoitunein maa.[15]

Freedom House arvioi vuonna 2010 asteikolla 1–7 (1 paras) Irakin poliittiset oikeudet tasolle 5 ja kansalaisvapaudet tasolle 6 ja luokitteli maan ei-vapaaksi. Järjestön mukaan Irakissa oli järjestetty merkityksellisiä vaaleja, mutta muiden muassa vieraiden sotajoukkojen läsnäolon, väkivallan uhan ja hallinnossa laajalle levinneen korruption vuoksi se ei ollut vaaleihin perustuva demokratia. Irakin perustuslaki takaa sananvapauden ja viranomaiset pääsääntöisesti kunnioittavat sitä, mutta käytännössä ilmaisunvapautta rajoittaa väkivallan uhka.[16]

Dawa-puolue
muokkaa

Adil Abdul-Mahdista tuli vuonna 2018 Saddamin jälkeisen Irakin ensimmäinen päämininisteri, joka ei edustanut Dawa-puoluetta, joka oli ollut hallitseva puolue Irakissa vuodet 2003-2018. Vuodesta 2005 kaikki Irakin pääministerit edustivat puoluetta ja pääministerinä ehti tänä aikana olla kolme puolueen johtohenkilöä: Ibrahim al-Jaafari (vuosina 2005-2006), Nouri al-Maliki (vuosina 2006-2014) ja Haider al-Abadi (vuosina 2014-2018). Dawa-puoluetta on viime vuosina heikentänyt kiivas valtataistelu al-Malikin ja al-Abadin välillä. Vaikka he johtivat vuoden 2018 vaaleissa kilpailevia koalitioita, ei kumpikaan heistä luopunut Dawa-puolueen jäsenyydestä. Vuoden 2018 vaalien jälkeen al-Abadin koalitio liittoutui vaalivoiton saaneen Mustaqa al-Sadrin ryhmittymän (sadristien) kanssa, kun taas al-Malikin koalitio liittoutui muiden kanssa.[17] Heinäkuussa 2019 Nouri al-Maliki valittiin uudelleen Dawa-puolueen pääsihteeriksi ja Haider al-Abadi kritisoi tätä voimakkaasti.[18] al-Malikin uudelleen valinta puolueen johtoon on entuudestaan lisännyt sisäisten riitojensa takia vaikutusvaltaansa menettäneen puolueen hajoamisen uhkaa.[19]

Armeija

muokkaa

Irakin armeija palvelee sisäministeriön (poliisivoimat), kansan mobilisointiyksiköiden (PMU/PMF/Hashd), ja puolustusministeriön, sekä vastaterrorismin viraston alaisuudessa. Jotka raportoivat suoraan Irakin pääministerille, joka valvoo myös Irakin erikoisjoukkojen toimintaa. Puolustusministeriön alaisuudessa toimivat maan maavoimat, ilmavoimat, sekä laivasto. Peshmerga toimii Irakin Kurdistanin puolustusvoimina ja ovat uskollisia Kurdistanin aluehallitukselle. Kurdistanin aluehallitus ja Irakin keskushallinto ovat erimielisiä niiden alistumisesta pääkaupunki Baghdadin komentoon ja missä laajuudessa.[20]

Yhdysvaltain nimittämä siviilihallinnon (Coalition Provisional Authority) johtaja L. Paul Bremer hajotti maan vanhan armeijan, joka oli koostunut 365 000 sotilaasta. Maassa oli ollut Saddam Husseinin aikana pakollinen asevelvollisuus.[21][22] Tästä maa siirtyi 18–40-vuotiaiden vapaaehtoiseen asepalvelukseen.[1] Yleistä asevelvollisuutta koskeva lakialoite on ollut esillä, jossa yleisen asevelvollisuuden pituus riippuisi käänteisesti henkilön koulutustaustasta.[21]

Hallinnollinen jako

muokkaa
Pääartikkeli: Irakin maakunnat

Irakissa on tulkinnasta riippuen 18[23] tai 19 maakuntaa (muhafaza, kurdiksi pârizgah). Huomautus: Yksistään vuonna 2014 yli kaksi miljoonaa ihmistä siirtyi Irakin sisällä turvallisemmille alueille (joiksi koettiin syyskuuhun 2014 mennessä Kurdistanin maakunnat, Bagdad ja maan eteläisemmät osat).[24] Lokakuun 2015 katsauksessa YK totesi 3,2 miljoonan irakilaisen paenneen kotiseudultaan vuoden 2014 alun jälkeen. Siten usean maakunnan väkiluku on muuttunut alla esitetyistä vuoden 2013 arviosta:

Irakin kuvernoraatit (linkki artikkeliin ISO 3166-2 -lyhenteen kautta) ja niiden hallintokeskusten sijainti. * Irakin Kurdistanin, Sulaimaniyyan kuvernoraatin itäosiin 2014 perustetun Halabdjan kuvernoraatin ISO-lyhenne on vielä vahvistamatta (tässä HA).
ISO 3166 Maakunnan nimi Väkiluku
(arvio 2013–1/2014) 		Piirikunnat
(kpl) 		Hallinto-
keskus
IQ-AN Anbar (الأنبار) 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero1 675 400[25] &&&&&&&&&&&&&&08.&&&&008 [25] Ramadi[25]
IQ-BB Babil (بابل) 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero1 953 700[26] &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 [26] Hilla[26]
IQ-BG Bagdad (بغداد) 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero8 775 600[27] &&&&&&&&&&&&&010.&&&&0010 [27] Bagdad[27]
IQ-BA Basra (البصرة) 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero3 800 150[28] &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007 [28] Basra[28]
IQ-DA Dahuk (دهوك, Dihok) &&&&&&&&01133627.&&&&001 133 627[29] &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007 [29] Dahuk[29]
IQ-DQ Dhi Qar (ذي قار) &&&&&&&&01742852.&&&&001 742 852[30] &&&&&&&&&&&&&&05.&&&&005 [30] Nasiriyya[30]
IQ-DI Diyala (ديالى) &&&&&&&&01133627.&&&&001 133 627[31] &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007 [31] Baquba[31]
IQ-AR Erbil (أربيل, Hewlêr) &&&&&&&&01530722.&&&&001 530 722[32] &&&&&&&&&&&&&&09.&&&&009 [32] Erbil[32]
IQ-HA* Halabja (محافظة حلبجة‎)** 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero870 550** &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004** Halabdja
IQ-KA Karbala (كربلاء) 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero1 500 360[33] &&&&&&&&&&&&&&03.&&&&003 [33] Karbala[33]
IQ-KI Kirkuk (التأميم) &&&&&&&&01324677.&&&&001 324 677[34] &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 [34] Kirkuk[34]
IQ-MA Maysan (ميسان) 0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero.0Virhe lausekkeessa: odottamaton numero1 055 780[35] &&&&&&&&&&&&&&06.&&&&006 [35] Amara[35]
IQ-MU Muthanna (المثنى ) &&&&&&&&&0702520.&&&&00702 520[36] &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 [36] Samawa[36]
IQ-NA Najaf (النجف) &&&&&&&&01220145.&&&&001 220 145[37] &&&&&&&&&&&&&&03.&&&&003 [37] Najaf[37]
IQ-NI Ninawa (نينوى, Neynewa) &&&&&&&&03041940.&&&&003 041 940[38] &&&&&&&&&&&&&&09.&&&&009 [38] Mosul[38]
IQ-QA Qadisiyya (القادسية) &&&&&&&&01076658.&&&&001 076 658[39] &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 [39] Diwaniyya[39]
IQ-SD Salah al-Din (صلاح الدين) &&&&&&&&&0904432.&&&&00904 432[40] &&&&&&&&&&&&&&07.&&&&007 [40] Tikrit[40]
IQ-SU Sulaimaniyya (السليمانية, Silêmanî) &&&&&&&&01783270.&&&&001 783 270 [41]
(noin 1 530 000 ilman Halabjaa)** 		&&&&&&&&&&&&&016.&&&&0016 [41]
(12 ilman Halabjaa)** 		Sulaimaniyya[41]
IQ-WA Wasit (واسط) &&&&&&&&01149059.&&&&001 149 059[42] &&&&&&&&&&&&&&06.&&&&006 [42] Kut[42]
IQ Irak
yhteensä 		&&&&&&&&04013110.&&&&004 013 1100 &&&&&&&&&&&&0119.&&&&00119 Bagdad

** Halabjan maakunta on Irakin Kurdistanin 2014–2015 perustama kuvernoraatti. Vaikka maakunta perustettiin Irakin hallituksen antaman lain nojalla, Irakin hallinto (parlamentti) ei vielä ole yksiselitteisesti hyväksynyt uuden kuvernoraatin perustamista, ja Irakin kuvernoraattijaottelussa Halabja voidaan luokitella yhä osaksi Sulaimaniyyan kuvernoraattia. Näin tulkiten Irakissa on 18 maakuntaa.

Autonomiseen Irakin Kurdistaniin kuuluvat Erbilin, Dahukin, Halabjan ja as-Sulaimaniyyan maakunnat sekä osa Ninawan maakunnasta.

Katso myös: Luettelo Irakin kaupungeista

Talous

muokkaa

Irakin talous perustuu pitkälle öljyn vientiin ja siitä saataviin tuloihin. Vienti suuntatutuu Kiinaan (26%), Intiaan (24%), Etelä-Koreaan (9%) ja Yhdysvaltoihin (8%).[2], Irakin muut merkittävät luonnonvarat ovat maakaasu, fosfaatti ja rikki.[43]

Maatalous oli 1950-luvulle asti Irakin talouden perusta. Maa oli joskus maailman suurin taatelien tuottaja. Nykyisin villjellään viljaa, hedelmiä, tupakkaa ja puuvillaa. Karjanhoito on tärkeää etenkin pohjoisen kurdialueilla.[43] Nykyisin maatalous tuottaa vain noin kolme prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 22% työvoimasta.[2]

 
Mosulin vesivoimalan pato ilmakuvassa.

Irakilla arvioidaan olevan maailman viidenneksi suurimmat öljyvarat. Vuonna 2016 maan tunnettujen öljyvarantojen koko oli arviolta 143 miljardia barrelia. Samana vuonna Irak oli maailman neljänneksi suurin öljyntuottajamaa.[1] Silti se suunnittelee merkittäviä investointeja tuuli- ja aurinkoenergiaan. Toistaiseksi aurinkoenergiaa käytetään lähinnä katuvalojen energialähteenä suurimmissa kaupungeissa, mutta suunnitelmissa on tuottaa kaksi prosenttia energiantarpeesta uusiutuvilla energianlähteillä. Kansallinen sähköverkko on sodan jäljiltä edelleen huonossa kunnossa ja monin paikoin verkkosähköä saadaan vain muutamia tunteja vuorokaudessa.[44]

Vuonna 2017 maan sähköntuotannosta 87 % tuli fossiilisista polttoaineista, 6 % vesivoimasta.[1] Vuosia jatkuneet sodat ja investointien puute on saanut energiantuotantoinfrastruktuurin huonoon kuntoon. Kurdistanissa sijaitsevia Dokanin ja Derbandikhanin patoja kunnostettiin Maailmanpankin hätäapurahalla.[45] Mosulin pato on ollut ongelmallinen sen valmistumisesta 1948 alkaen. Mosulin pato ja sen tekojärvi ovat Irakin suurimmat ja maailman neljänneksi suurimmat.[46][47]

Liikenne

muokkaa

Irakissa on 103 lentokenttää, joista 50:llä on päällystämätön kiitotie.[2] Suurin lentokenttä on Bagdadin kansainvälinen lentoasema. Se on palaamassa aktiiviseen käyttöön; maaliskuussa 2013 siellä rekisteröitiin 125 nousua tai laskua [48].

Irakin kansallinen lentoyhtiö on Iraqi Airways.

Rautateitä on 2 272 km, päällystettyä maantietä 59 623 km. Navigointikelpoista vesiväylää on 5 279 km lähinnä Eufrat- ja Tigrisjoilla.[2]

Koska Irakilla ei ole omia satamia meren rannalla, öljy- ja kaasuputket ovat sen ulkomaan kaupalle elintärkeitä. Sillä oli kolme öljyterminaalia Persianlahdella, mutta ne vahingoittuivat viime vuosikymmenien sodissa.[43]

Väestö

muokkaa
Irakin väki­luvun kehitys[49]
Vuosi Väkiluku
(milj.)
1950
5,7
1975
11,7
2000
23,5
2025 *
45,2
2050 *
70,9
2075 *
93,5
* ennuste
 
Irakilaisia poikia Bagdadissa vuonna 2003

Irakissa on tehty koko maan kattava väestönlaskenta viimeksi vuonna 1987. Vuonna 1997 laskenta uudistettiin osassa maata mutta ei kurdialueilla. Vuodelle 2009 suunniteltiin väestönlaskentaa, mutta siitä luovuttiin. Pääministerin mukaan se olisi voinut lietsoa levottomuuksia arabien ja kurdien välillä.[50] CIAn julkaiseman The World Factbookin arvion mukaan Irakissa oli heinäkuussa 2016 yhteensä 38 146 025 asukasta.[1] YK:n Irakin analysointiyksikön arvion mukaan Irakissa oli vuonna 2013 noin 30,97 miljoonaa asukasta.[51] YK:n arvion mukaan väkiluku vuonna 2022 oli 42,19 miljoonaa.[49]

Noin 75–80 % Irakin väestöstä on arabeja ja 15–20 % lähinnä Pohjois-Irakissa asuvia kurdeja. Pienemmät vähemmistöt kuten turkmeenit ja assyrialaiset muodostavat noin 5 % väestöstä.[1]

Irakin valtakieli on arabia, pohjoisosissa puhutaan kurdia. Molemmat ovat virallisia kieliä. Lisäksi turkmeenin, syyrian ja armenian kielet ovat virallisia kieliä niillä hallintoalueilla, joissa huomattava osa väestöstä puhuu näitä äidinkielenään.[4]

Uskonto

muokkaa

Irakin valtauskonto on islam, jonka harjoittajat jakautuvat šiialaisiin ja sunneihin. Vuonna 2015 šiialaisia oli arviolta 64,4 % maan väestöstä ja sunneja 30,9 %. Vainottuja kristittyjä oli noin 1,2 % väestöstä ja määrä oli vähenemässä, kun taas juutalaiset olivat käytännössä kadonneet. Islamin ja kristinuskon ohella Irakissa harjoitetaan useita eri gnostilaisia uskoja harjoittavia vähemmistöjä, kuten kakait, jesidit ja šabakit, joiden harjoittajat muodostivat yhteensä noin 3,4 % väestöstä.[52]

Lokakuussa 2015 Irakin parlamentti hyväksyi henkilötodistusta käsittelevän, mutta samalla vähemmistöuskontoja (muita kuin islamia) syrjivän lain. Se säätää esimerkiksi, että jos perheen vanhemmista jompi kumpi on tai kääntyy islaminuskoiseksi, perheen alaikäisten lasten uskonnoksi kirjataan islam. Muut kuin islaminuskoiset voivat vaihtaa uskontoaan, mutta islaminuskoiset eivät saa kääntyä muuhun uskontoon.[53]

Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Irakissa äärimmäistä vainoa. Järjestön mukaan maan poliittinen epävakaus altistaa jatkuvalle kristittyjen vainolle. Järjestön mukaan muslimikäännynnäiset pitävät uskonsa usein salassa sukulaisten, klaanien ja yhteiskunnan paineen ja uhkien vuoksi. Islamilaiset ääriliikkeet ovat edelleen aktiivisia Irakissa hyökkäämällä ja sieppaamalla kristittyjä.[54][55]

Pakolaiset

muokkaa

Muun muassa väkivaltaisuuksien vuoksi YK totesi lokakuun 2015 humanitaarisessa katsauksessaan 3,2 miljoonan irakilaisen paenneen kotiseudultaan (sisäiset pakolaiset) vuoden 2014 alun jälkeen, kaikkiaan yli 3 000 eri paikkakunnalle. Eniten sisäisiä pakolaisia asui Anbarin, Bagdadin, Kirkukin, Dahukin ja Erbilin maakunnissa (kuvernoraateissa).[56] Runsaan 400 000 asukkaan kerrottiin palanneen kotiseudulleen.[51]

Yhteensä jopa 8,6 miljoonan ihmisen kerrottiin olevan humanitaarisen avun tarpeessa. Miltei kaikki tarvitsivat suojaa ja terveydenhuoltopalveluja, puolet avuntarvitsijoista kaipasi ruoka-apua tai/ja vesi-, sanitaatio- ja hygieniahuollon turvaamista. Avun tarvitsijoista 45 prosenttia on lapsia. Avun tarvitsijoista noin 2,3 miljoonaa asuu seuduilla, jotka eivät ole maan hallituksen hallinnassa ja jonne humanitaarisen avun toimittaminen on usein hyvin hankalaa. Näiksi kriittisiksi alueiksi kuvataan Irakin läntisimmät osat eli Anbarin pohjoisosa, Salah al-Dinin länsiosa, Kirkukin maakunnan lounaispuolisko ja noin 3/4 Ninawan maakunnasta.[56][57] Hädän keskellä YK:n avustusohjelmat joutuivat heinäkuussa 2015 supistamaan apuaan vakavan rahoituspulan takia. Vielä lokakuun alussa vain 40 prosenttia loppuvuoden avustustarpeesta oli rahoitettu. Irakin elinoloja vaikeutti myös syyskuussa 2015 epidemiaksi levinnyt kolera (yli 1 200 tapausta lokakuun 8. päivään 2015 mennessä).[56]

Irakin hallituksen alaisuudessa toimivat valtion säätiön nimellä toimivat virastot Marttyyreiden säätiö (Martyrs Foundation) ja Poliittisten vankien säätiö (Political Prisoners Foundation) vastaavat ennen vuotta 2003 Baath-puoleen uhreiksi joutuneille maksettavista korvauksista.[58]

Kulttuuri

muokkaa

Ilham Al Madfai on tunnettu irakilainen muusikko. Perinteisiä soittimia ovat viulua muistuttava rebab ja luuttumainen oud.[59]

Irakilainen elokuvateollisuus aloitti jo 1950-luvulla, mutta elokuvia tuotettiin vain muutamia vuodessa. Saddam Husseinin valtakaudella valtio ja baath-puolue rahoittivat elokuvia mutta tilasivat puolueen tarkoitusperiä hyödyttävää sisältöä. Saddamin kaatumisen jälkeen elokuva-arkistoja ja laitteistoja ryösteltiin. Vuonna 2011 Irakilla oli pitkästä aikaa ehdokas Oscar-palkinnon saajaksi, ja 2012 valmistuivat ensimmäiset valtion tukea saaneet elokuvat vuosiin.[60]

Jalkapallo on suosituin urheilulaji. Maan jalkapallojoukkue oli FIFA:n rankingissa tammikuussa 2011 sijalla 98. Maassa on 110 seuraa, joissa 16 000 rekisteröityä pelaajaa.[61]

Maailmanperintöluettelon kohteita ovat:[62]

Maailmanperintökohteista Assur, Hatra ja Samarran arkeologinen kaupunki on listattu uhattuiksi, muun muassa ääri-islamistien niihin kohdistamien tuhotöiden vuoksi.[63][64] Aseellisten konfliktien aikana kulttuuriperintöä tarkoituksellisesti tuhoavat teot luokitellaan kansainvälisessä oikeudessa sotarikoksiksi (esimerkiksi Haagin sopimuksessa ja Geneven sopimuksissa).

Ruokakulttuuri

muokkaa
Pääartikkeli: Irakilainen keittiö

Perinteiseen irakilaiseen ateriaan kuuluu riisiä, keittoa tai kastiketta, lampaanlihaa ja vihanneksia. Tärkeitä juhlapäiviä on juhlistettu uhraamalla lammas tai vuohi.[65] Mesopotamian rikas ruokakulttuuri syntyi alueen etnisten kansojen ja korkeakulttuurien myötä ja eli huippukauttaan Abbasidien kalifaatin aikoina, saaden vaikutteita myöhemminkin myös ympäröiviltä alueilta, Iranista, Keski-Aasiasta, Kaukasukselta, Levantista ja Turkista. Mespotamian antiikin korkeakulttuurien ajoilta on löydetty maailman vanhimmat säilyneet keittokirjat, joissa on satoja ruoanvalmistusohjeita. Osaa muinaisista ruoista valmistetaan paljolti samantyyppisinä Irakissa yhä nykyäänkin.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g Iraq The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Iraq CIA World Factbook. Viitattu 31.10.2023.
  3. ↑ a b Iraq Population by Year (Historical) World Population Review. 2021. Viitattu 5.10.2021.
  4. ↑ a b Halkut Hakim: Iraqi law recognizes Kurdish, other languages 2.2.2014. al-monitor.com. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ Operation Iraqi Freedom ends as last combat soldiers leave Baghdad The Washington Post 19.8.2010 (englanniksi)
  7. ↑ Major Geographical Features Iraq: A Country Study. 1988. Library of Congress. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  8. ↑ Baghdad Climatological Information World Meteorological Organization. Arkistoitu 25.6.2013. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Cropping and Livestock Iraq - a Country Study. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Joshua J. Mark: Mesopotamia Ancient History Encyclopedia. 14.3.2018. Viitattu 14.3.2018.
  11. ↑ Selim I and Süleyman the Magnificent Turkey: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. countrystudies.us. Viitattu 9.9.2021.
  12. ↑ Richard L. Chambers: Iraq. History: The republic of Iraq (maksullinen linkki) Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.8.2021.
  13. ↑ Iraq timeline BBC News. 2018. Viitattu 31.10.2023.
  14. ↑ The Failed States Index 2011 Foreign Policy. Arkistoitu 19.11.2011. Viitattu 13.11.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Corruption Perceptions Index 2010 Transparency International. Arkistoitu 25.4.2012. Viitattu 13.11.2011. (englanniksi)
  16. ↑ Country Report Freedom House. Arkistoitu 21.3.2011. Viitattu 20.3.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Harith Hasan: From Radical to Rentier Islamism: The Case of Iraq’s Dawa Party Carnegie Middle East Center. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Renewing Maliki secretary-general of Dawa Party 'unprecedented': Abadi - Iraq News - Local News - Baghdadpost www.thebaghdadpost.com. 17.7.2019. Arkistoitu 20.12.2019. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  19. ↑ Adnan Abu Zeed: Division threatens Islamic Dawa after Maliki’s reelection Al-Monitor. 7.8.2019. Viitattu 20.12.2019. (englanniksi)
  20. ↑ Iraqi Security Forces Order of Battle (OOB) 30.4.2009. Foundation for Defense of Democracies. Viitattu 24.8.2019https://yle.fi/uutiset/3-7199359.
  21. ↑ a b The Case Against the Draft Compulsory Military Service Law in Iraq 8.3.2019. Iraqi Thoughts. Viitattu 24.8.2019. (englanniksi)
  22. ↑ Baghdad considers compulsory military service 1.5.2016. The Arab Weekly. Viitattu 24.8.2019. (englanniksi)
  23. ↑ Governorates Citypopulation (englanniksi)
  24. ↑ Sofia Barbarani & Alia Chughtai: Interactive: Iraq's exodus 3.9.2014. aljazeera.com. Viitattu 2.10.2015. (englanniksi)
  25. ↑ a b c Anbar Iraq. Governorate profile (pdf) 1/2014. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  26. ↑ a b c Babil Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  27. ↑ a b c Baghdad Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  28. ↑ a b c Basrah Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  29. ↑ a b c Dahuk Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  30. ↑ a b c Thi Qar Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  31. ↑ a b c Diyala Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  32. ↑ a b c Erbil Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  33. ↑ a b c Kerbala Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  34. ↑ a b c Kirkuk Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  35. ↑ a b c Missan Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  36. ↑ a b c Muthanna Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  37. ↑ a b c Najaf Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  38. ↑ a b c Ninewa Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Qadissiya Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  40. ↑ a b c Salah al-Din Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  41. ↑ a b c Sulaimaniyah Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  42. ↑ a b c Wassit Iraq. Governorate profile (pdf) 2013. Joint Analysis Unit, United Nations, iau-iraq.org. Viitattu 1.10.2015. (englanniksi)
  43. ↑ a b c Iraq: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.10.2023.
  44. ↑ Iraq plans to invest up to $1.6 bln in solar and wind energy 2012. Reuters. Arkistoitu 10.3.2013. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  45. ↑ Rehabilitating water infrastructure in conflict areas : Iraq's Dokan and Derbandikhan Emergency Hydropower Project World Bank. Viitattu 31.10.2023. (englanniksi)
  46. ↑ Iraq dismisses Mosul Dam warnings 2007. BBC News. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  47. ↑ Water resources ministry denies increase in Mosul dam cracks 2012. AK News. Arkistoitu 11.4.2012. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  48. ↑ Iraqi Aviation Industry Takes Off Iraq Business News. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  49. ↑ a b Data Query World Population Prospects. 2019. United Nations. Viitattu 15.2.2022.
  50. ↑ Iraq abandons nationwide census 2009. BBC. Viitattu 7.9.2013. (englanniksi)
  51. ↑ a b Displacement Tracking Matrix (DTM), DTM Round XXX October 2015 (pdf) 10/2015. United Nations, uniraq.org. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  52. ↑ Michael Izady: Iraq Religions (detailed) (png) The Gulf/2000 Project. Columbia University. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
  53. ↑ Ali Mamouri: How Iraq just legalized discrimination of minorities 19.11.2015. al-monitor.com. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
  54. ↑ World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  55. ↑ Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian. 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  56. ↑ a b c Iraq: Humanitarian snapshot (as of 8 Oct 2015) (pdf) 8.10.2015. OCHA (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs), United Nations, reliefweb.int. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  57. ↑ Iraq 2015 HRP - Key facts (pdf) OCHA (Office for the Coordination of Humanitarian Affairs), United Nations, unocha.org. Arkistoitu 6.9.2015. Viitattu 18.10.2015. (englanniksi)
  58. ↑ BTI 2018 Iraq Country Report Bertelsmann Stiftung. Arkistoitu 24.8.2019. Viitattu 25.8.2019. (englanniksi)
  59. ↑ Taus-Polsad s. 53
  60. ↑ After dark years, lights coming back on for Iraqi cinema 2012. Reuters. Arkistoitu 17.11.2012. Viitattu 8.5.2013. (englanniksi)
  61. ↑ Associations Iraq (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 20.1.2011 (englanniksi)
  62. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List (4) 2014. Unesco, WHC. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
  63. ↑ List of World Heritage in Danger 2015. Unesco, WHC. Viitattu 13.10.2015. (englanniksi)
  64. ↑ Thomas Burrows: ISIS thugs wreck Another historic site: Extremists use sledgehammers and AK-47s to destroy walls and statues at Unesco World Heritage site in Iraq 4.4.2015. dailymail.co.uk. Viitattu 13.10.2015. (englanniksi)
  65. ↑ Iraq Countries and their cultures (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Irak&oldid=22709004”