OPEC

OPEC, myös Opec (Organization of the Petroleum Exporting Countries) on öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio, joka on perustettu vuonna 1960. Tammikuussa 2019 järjestöön kuuluu 14 jäsentä: Algeria, Angola, Ecuador, Gabon, Irak, Iran, Kongo, Kuwait, Libya, Nigeria, Päiväntasaajan Guinea, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Vuodesta 1965 lähtien sen kansainvälinen päämaja on ollut Wienissä, Itävallassa. Organisaation tehtävänä on neuvotella öljy-yhtiöiden kanssa öljyn tuotannosta, hinnoista ja tulevista oikeuksista. OPEC on avoimesti kartelli, joka palvelee jäsenmaidensa etuja.

Organization of the Petroleum Exporting Countries
OPECin jäsenvaltiot
Perustettu	1960
Tyyppi	öljyntuottajamaiden etujärjestö
Päämaja	Wien, Itävalta
Jäsenet	14 jäsenvaltiota
Viralliset kielet	englanti
Pääsihteeri	Haitham al-Ghais
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKNimi-testi OK

Järjestön rooli ja historia

OPECin uusi päämaja Wienissä, Itävallassa.

OPEC perustettiin 14. syyskuuta 1960 Bagdadissa pidetyssä konferenssissa, jolloin sen muodosti viisi maata: Iran, Irak, Kuwait, Saudi Arabia ja Venezuela. OPECin jäsenet muodostavat kartellin, jonka päämääränä on neuvotella jäsenmaista viedyn öljyn hyväksyttävä määrä ja hinta. Yhteistoiminnalla OPEC pyrkii säätelemään öljyntuotantoa ja hintoja, pääasiassa asettamalla kiintiöitä jäsenilleen.

Jäsenmaat pitävät hallussaan noin kahta kolmasosaa maailman öljyreserveistä. Ne hallitsevat 40 % maailman vuotuisesta maaöljytuotannosta ja puolet viennistä. OPECin toiminnan ansiosta jäsenvaltiot saavat huomattavasti paremman vastineen öljylleen kuin ne saisivat ilman järjestöä.

Koska maailmanlaajuisessa öljymyynnissä käytetään Yhdysvaltain dollareita, muutokset dollarin arvossa suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttavat OPECin päätöksiin tuotannon määrästä. Esimerkiksi jos dollarin arvo heikkenee suhteessa muihin valuuttoihin, OPECin jäsenvaltiot saavat vähemmän tuloja muilla valuutoilla, mikä johtaa näiden ostovoiman huomattavaan vähentymiseen.

Euron käyttöön ottamisen jälkeen Irak päätti yksipuolisesti vastaanottaa maksuja euroissa dollareiden sijaan. Jotkut arvelevat, että tämä päätös olisi voinut vahingoittaa vakavasti Yhdysvaltojen taloutta, jos muut OPECin jäsenet olisivat toimineet samoin. Irakin sodan jälkeen maksuvaluutta muutettiin takaisin Yhdysvaltain dollariksi.

OPECin päätöksillä on huomattava vaikutus kansainvälisiin öljyhintoihin. Esimerkiksi vuoden 1973 öljykriisin yhteydessä OPEC kieltäytyi kuljettamasta öljyä länsimaihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Tämä johti öljyn hinnan nelinkertaistumiseen viideksi kuukaudeksi.

Teollisuusmaiden yhteisö OECD ryhtyi etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelle, ja sen jäsenmaat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, jota voidaan pitää eräänlaisina vastavetona OPECille.

Toisin kuin monet muut kartellit, OPEC on menestyksekkäästi nostanut öljyn hintaa pitkinä ajanjaksoina Huomattava osa OPECin menestyksestä voidaan liittää Saudi-Arabian joustavuuteen. Se on sallinut sopimusten rikkomisia muiden kartellin jäsenien osalta ja vähentänyt tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä. Aikaisemmin Saudi-Arabia oli ainoa maa, jolla oli varakapasiteettia ja mahdollisuus nostaa vaivatta tuotantoaan, mutta tämä ajanjakso on päättynyt, eikä OPEC enää pysty hallitsemaan öljyn hintoja entisellä tavalla. OPEC-maiden todellisista reserveistä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa: esimerkiksi 1980-luvulla Kuwait nosti kiintiöiden käyttöönoton yhteydessä reserviarviotaan 50 prosentilla yhdessä yössä, jota muut maat seurasivat, eivätkä reserviarviot ole koskaan laskeneet.

Vuonna 2005 arveltiin että OPEC hallitsee tulevaisuudessa maailman öljyntuotantoa yhä voimakkaammin, sillä tuotannon muissa kuin OPEC-maissa on arvioitu kääntyvän laskuun aikaisemmin, ehkä jo muutaman vuoden kuluessa. Öljy on yhä edelleen tärkein länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista ja yksi nykyaikaisen talouselämän pääpilareista, minkä takia OPECin päätöksillä on maailmanlaajuista merkitystä.

Vuonna 2017 muodostettiin niin sanottu OPEC+-liittouma. Siihen kuuluu vuonna 2023 yksitoista öljyntuottajamaata, jotka eivät kuulu OPECiin, mutta tekevät OPECin kanssa yhteistyötä. Kun OPEC-maat hallitsevat 80 prosenttia maapallon öljyreserveistä OPEC+-maat hallitsevat 10 prosenttia. Vuonna 2023 OPEC+-maita on 11, joista tärkein on Venäjä. Muita liittouman jäseniä ovat Azerbaidžan, Bahrain, Brunei, Päiväntasaajan Guinea, Kazakstan, Meksiko, Malesia, Etelä-Sudan, Sudan ja Oman. Vuonna 2024 myös Etelä-Amerikan suurin öljyntuottaja Brasilia liittyy ryhmään.

Jäsenvaltiot

OPECin 14 jäsenvaltiota, suluissa öljyn nettovientimäärät (miljoonaa barrelia päivässä) vuonna 2004 EIA:n mukaan.

Nykyiset jäsenvaltiot

Afrikka

•  Libya (1,19), liittyi vuonna 1962
•  Algeria (5,68), liittyi vuonna 1969
•  Nigeria (2,19), liittyi vuonna 1971
•  Angola (2,19), liittyi vuonna 2007
•  Gabon, liittyi vuonna 1975, erosi 1995, liittyi takaisin 2016
•  Päiväntasaajan Guinea, liittyi vuonna 2017
•  Kongon tasavalta, liittyi vuonna 2018

Lähi-itä

•  Irak (1,48), liittyi vuonna 1960
•  Iran (3,55), liittyi vuonna 1960
•  Kuwait (7,20), liittyi vuonna 1960
•  Saudi-Arabia (2,73), liittyi vuonna 1960
•  Yhdistyneet arabiemiraatit (2,33), liittyi vuonna 1967

Etelä-Amerikka

•  Venezuela (2,36*), liittyi vuonna 1960

Entiset jäsenvaltiot

•  Qatar (1,02), liittyi vuonna 1961, erosi 2019
•  Indonesia, liittyi vuonna 1962, erosi 2009, liittyi takaisin 2016, erosi 2016
•  Ecuador, liittyi vuonna 1973, erosi 1992, liittyi takaisin 2007, erosi 2020

Katso myös

• Luettelo maaöljyntuottajavaltioista
• Algerian energiapolitiikka
• Arabiemiirikuntien energiapolitiikka
• Iranin energiapolitiikka
• Libyan energiapolitiikka
• Nigerian energiapolitiikka
• Saudi-Arabian energiapolitiikka
• Energia Venezuelassa

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta OPEC Wikimedia Commonsissa

• OPECin kotisivut
• Opec: The oil cartel in profile BBC:n artikkeli.