Pikaluistelu

Pikaluistelu on urheilulaji, jossa kilpailijat pyrkivät soikion muotoisella luistinradalla etenemään luistimilla ennalta määrätyn matkan mahdollisimman nopeasti.

Historia

Pikaluistelu on yksi vanhimmista talviolympialaisten urheilulajeista. Kansainvälinen luisteluliitto (International Skating Union, ISU) on perustettu jo vuonna 1892, ja lajin maailmanmestaruudesta on kilpailtu vuodesta 1893 lähtien. Kilpailumatkat ovat alusta lähtien olleet 500, 1 500, 5 000 ja 10 000 metriä. Vuonna 1976 olympiaohjelmaan lisättiin 1 000 metrin matka.

MM-kilpailuissa kilpailtiin aiemmin vain kaikkien matkojen yleismestaruudesta, kun sen sijaan olympialaisissa jaettiin mitalit kultakin matkalta erikseen. 1990-luvulla myös yksittäismatkoille on alettu järjestää omat MM-kilpailunsa. EM-kilpailuissa tavoiteltiin vain yleismestaruutta vuoteen 2017 saakka, jolloin sprinttiottelu tuli mukaan lajivalikoimaan. Vuonna 2018 järjestettiin ensimmäiset matkakohtaiset EM-kilpailut^[1]. Ainoastaan ensimmäisissä talviolympialaisissa 1924 Chamonix'ssä palkittiin kokonaiskilpailun voittaja, tuolloin Suomen Clas Thunberg. Suomi oli yhdessä Norjan kanssa pikaluistelun alkuaikojen mahtimaita 1950-luvulle saakka.

MM-kilpailuissa naisten sarja oli ensimmäistä kertaa mukana 1933, ja olympialaisissa 1960 Squaw Valleyssä. 1976 Innsbruckissa olympiaohjelmaan lisättiin miesten 1 000 metriä, ja 1988 Calgaryssä naisten 5 000 metriä.

Aikaisemmin luistelijat eivät olleet kovinkaan voimakkaasti erikoistuneet tietyille matkoille, ja esimerkiksi 1980 Lake Placidin olympialaisissa Yhdysvaltain Eric Heiden voitti kaikki viisi miesten kultamitalia. Nykyisin luistelijat ovat erikoistuneet pitemmille tai lyhyemmille kilpailumatkoille, ja yksittäiskilpailujen MM-kisoja on alettu järjestää. Samaten maailmancupissa kilpaillaan matkakohtaisesti.

1986 pikaluistelun emä- ja mahtimaan Alankomaiden Heerenveeniin valmistui hallirata, ja 1988 Calgaryssä kilpailtiin olympialaisissa jo sisäradalla. Vielä 1992 Albertvillessä luisteltiin ulkojäillä, toistaiseksi viimeisen kerran olympialaisten historiassa.

Havainnollistava kuva perinteisen pikaluistimen ja klap-luistimen välisestä erosta.

Sisäradoille siirtymisen jälkeen toinen vallankumous tapahtui talvella 1997/1998, jolloin käyttöön otettiin ns. klap-luistimet, jossa luistin on kiinnitetty hieman suksisiteen tapaan terään ainoastaan etuosastaan. Klap-luistin mahdollistaa ennen kaikkea reisien voiman siirron tehokkaammin jäähän. Tästä seurasi huikean tuloskehityksen vaihe ja esimerkiksi 1998 Naganon talviolympialaisissa monet maailmanennätykset laitettiin uuteen uskoon. Kierrosaikoihin tuli parannusta noin sekunnin verran.

Teknistä kehitystä on tapahtunut myös luistelijoiden asuissa, joiden aerodynaamisia ominaisuuksia on parannettu muun muassa materiaaleja kehittämällä.

2006 Torinon olympialaisissa oli ensi kertaa mukana ratapyöräilystä omaksuttu joukkuetakaa-ajokilpailu. Yhteislähtökilpailu tuli olympiaohjelmaan 2018. Matkakohtaisissa MM-kilpailuissa joukkuetakaa-ajo on ollut vuodesta 2005, yhteislähtö 2015 ja joukkuesprintti vuodesta 2019 lähtien.

Säännöt

Panoraamakuva Heerenveenin Thialf-pikaluisteluhallista 2006 sprintterien MM-kisojen aikaan.

Aikuiset luistelevat arvokisoissa 400 metrin mittaisella radalla. Luistinradalla on kaksi leveydeltään vähintään nelimetristä rataa. Kilpailut kilpaillaan parilähtönä, jossa radoilla on kerrallaan kaksi luistelijaa, ja he vuoron perään vaihtavat rataa kunkin kierroksen aikana takasuoralla sijaitsevalla 70 metrin mittaisella vaihtoalueella.

Kokonais- eli yleiskilpailussa luistelumatkan käydään lyhimmästä pidempään siten, että kunkin matkan 500 metrin keskiajat lasketaan yhteen. Kilpailut käydään kahdessa tai kolmessa päivässä.

Sprinttimatkoilla (500 ja 1 000 metriä) kumpikin matka luistellaan kahdesti kaksipäiväisissä yhteispistekilpailuissa edellä mainitun pistelaskujärjestelmän mukaan.

Pikaluistelukilpailuja

Maailmanmestaruuskilpailut:
Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut (yleiskilpailu)
Talviolympialaiset (matkakohtaiset kilpailut)
Pikaluistelun maailmancup

Maailmanennätykset

Päivitetty 2. elokuuta 2024^[2]

Miehet

Matka	Aika	Luistelija	Paikka	Päivämäärä
500 m	33,61	Pavel Kuližnikov	Salt Lake City	9. maaliskuuta 2019
1 000 m	1.05,37	Jordan Stolz	Salt Lake City	26. tammikuuta 2024
1 500 m	1.40,17	Kjeld Nuis	Salt Lake City	10. maaliskuuta 2019
3 000 m	3.37,28	Eskil Ervik	Calgary	5. marraskuuta 2005
5 000 m	6.01,56	Nils van der Poel	Salt Lake City	3. joulukuuta 2021
10 000 m	12.30,74	Nils van der Poel	Peking	11. helmikuuta 2022
500, 500 m	68,31	Jeremy Wotherspoon	Calgary	12.–16. maaliskuuta 2008
500, 1 000, 500, 1 000 m	136,065	Kai Verbij	Calgary	25.–26. helmikuuta 2017
500, 3 000, 1 500, 5 000 m	146,365	Erben Wennemars	Calgary	12.–14. elokuuta 2005
500, 5 000, 1 500, 10 000 m	144,740	Jordan Stolz	Salt Lake City	10. maaliskuuta 2024
Joukkuetakaa-ajo	3.33,66	(Dawson, Cepuran, Lehman)	Salt Lake City	27. tammikuuta 2024

Naiset

Matka	Aika	Luistelija	Paikka	Päivämäärä
500 m	36,36	Lee Sang-hwa	Salt Lake City	16. marraskuuta 2013
1 000 m	1.11,61	Brittany Bowe	Salt Lake City	9. maaliskuuta 2019
1 500 m	1.49,83	Miho Takagi	Salt Lake City	10. maaliskuuta 2019
3 000 m	3.52,02	Martina Sáblíková	Salt Lake City	9. maaliskuuta 2019
5 000 m	6.39,02	Natalia Voronina	Salt Lake City	15. helmikuuta 2020
10 000 m	13.48,33	Martina Sáblíková	Calgary	15. maaliskuuta 2007
500, 500 m	74,19	Heather Richardson	Salt Lake City	27. joulukuuta 2013 – 1. tammikuuta 2014
500, 1 000, 500, 1 000 m	146,390	Nao Kodaira	Calgary	25.–26. helmikuuta 2017
500, 1 500, 1 000, 3 000 m	153,498	Miho Takagi	Obihiro	28.–30. joulukuuta 2020
500, 3 000, 1 500, 5 000 m	154,580	Cindy Klassen	Calgary	18.–19. maaliskuuta 2006
Joukkuetakaa-ajo	2.50,76	(N. Takagi, M. Takagi, Satō)	Salt Lake City	14. helmikuuta 2020

Katso myös

Lähteet

↑ Sarlin, Christer: Mika Poutala mitalisuosikkina – palaako Suomi pikaluistelun EM-kisojen mitalikantaan lähes 60 vuoden tauon jälkeen? yle.fi. 5.1.2018. Viitattu 11.3.2024.
↑ World records. Speedskatingnews.info. Viitattu 2.8.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[1] Sarlin, Christer: Mika Poutala mitalisuosikkina – palaako Suomi pikaluistelun EM-kisojen mitalikantaan lähes 60 vuoden tauon jälkeen? yle.fi. 5.1.2018. Viitattu 11.3.2024.

[2] World records. Speedskatingnews.info. Viitattu 2.8.2024. (englanniksi)

[1]

[2]