puhelin
Suomi
Substantiivi
puhelin (33)
- (tekniikka) puheen kaksisuuntaiseen välittämiseen ja keskustelujen käymiseen tarkoitettu yleensä sähkömekaaninen laite
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puhelin | puhelimet |
genetiivi | puhelimen | puhelimien puhelinten |
partitiivi | puhelinta | puhelimia |
akkusatiivi | puhelin; puhelimen |
puhelimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | puhelimessa | puhelimissa |
elatiivi | puhelimesta | puhelimista |
illatiivi | puhelimeen | puhelimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | puhelimella | puhelimilla |
ablatiivi | puhelimelta | puhelimilta |
allatiivi | puhelimelle | puhelimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | puhelimena (puhelinna) |
puhelimina |
translatiivi | puhelimeksi | puhelimiksi |
abessiivi | puhelimetta | puhelimitta |
instruktiivi | – | puhelimin |
komitatiivi | – | puhelimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puhelime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
puhelin- |
Etymologia
- johdos sanan puhella vartalosta puhel- ja päätteestä -in
- sana on sepitetty uudissana, jota on käytetty vierasperäisen telefonin vastineena Uusimaa-lehdessä 1897. Puhelin syrjäytti telefoni-sanan yleiskielessä vasta 1900-luvun puolella.[1]
1897. Telefooni—pikapuhelin[2]
Johtui tästä mieleemme että eiköhän olisikin syytä antaa koko telefoonille passi harmaalla paperilla ja ottaa ukon pikapuhelin käytäntöön. Siinä omakielinen sana, joka erinomaisen sattuvasti ilmaisee mistä on kysymys. — —
Uusi sana ei yleensä eri muodoissa tunnu pitemmältä kuin entinen muukalainenkaan ja nimisanaisena se aikaa myöten käytännössä varmaan vieläkin lyhenisi. Sanottaisiin vain esim: „Puhelin soi.” „Minun puhelimeni tuntuu olevan hiukan epäkunnossa” j. n. e.
Käännökset
|
|
Liittyvät sanat
Synonyymit
- (vanhahtava) telefooni, (vanhahtava) telehvooni
Johdokset
- adverbit: puhelimitse
Yhdyssanat
alapuhelin, automaattipuhelin, autopuhelin, erämaapuhelin, hätäpuhelin, jonotuspuhelin, kaiutinpuhelin, kännykkä, käsipuhelin, kenkäpuhelin, kenttäpuhelin, keskustelupuhelin, kolikkopuhelin, kontaktipuhelin, korttipuhelin, kriisipuhelin, kuvapuhelin, LA-puhelin, lankapuhelin, luottokorttipuhelin, lyhytaaltopuhelin, matkapuhelin, matkapuhelinverkko, näköpuhelin, näppäinpuhelin, ovipuhelin, palvelupuhelin, pikapuhelin, pöytäpuhelin, puhelinasentaja, puhelinautomaatti, puhelingallup, puhelinhaastattelu, puhelinherätys, puhelinjärjestelmä, puhelinjohto, puhelinjärjestelmä, puhelinkaapeli, puhelinkeskus, puhelinkeskustelu, puhelinkioski, puhelinkoje, puhelinkokous, puhelinkone, puhelinkoppi, puhelinkortti, puhelinkuuntelu, puhelinkysely, puhelinlaitos, puhelinlanka, puhelinlasku, puhelinliikenne, puhelinliittymä, puhelinlinja, puhelinluettelo, puhelinmääräys, puhelinmaksu, puhelinmuistio, puhelinmyyjä, puhelinmyynti, puhelinneuvottelu, puhelinnumero, puhelinosake, puhelinosuuskunta, puhelinpalvelu, puhelinpylväs, puhelinpäivystys, puhelinraha, puhelinrahake, puhelinsalaisuus, puhelinsanoma, puhelinseksi, puhelinsoitto, puhelinsuoja, puhelintariffi, puhelinteknikko, puhelinterrori, puhelintiedustelu, puhelintilaaja, puhelintilaus, puhelintoivekonsertti, puhelintorvi, puhelintyttö, puhelinuutiset, puhelinvaihde, puhelinvaihteenhoitaja, puhelinvastaaja, puhelinverkko, puhelinyhdistys, puhelinyhteys, puhelinyhtiö, radiopuhelin, rahapuhelin, rinnakkaispuhelin, saaristopuhelin, sarjapuhelinjärjestelmä, satelliittipuhelinyhteys, seinäpuhelin, seksipuhelin, senssipuhelin, sisäpuhelin, sotilaspuhelin, taskupuhelin, tekstipuhelin, turvapuhelin, ulapuhelin, valtionpuhelin, vammaispuhelin, vihjepuhelin, viidakkopuhelin, vuokrapuhelin, yleisöpuhelin
Aiheesta muualla
- puhelin Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Puhelin. Kotimaisten kielten keskus
Verbi
puhelin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä puhella
Inarinsaame
Substantiivi
puhelin (gen. puhelin)
- puhelin
Ääntäminen
- IPA: [ˈpuɦelin]
Etymologia
Viitteet
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 963. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Telefooni—pikapuhelin Uusimaa, 12.03.1897, nro 20, s. 3