Alt-right

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alt-rightin kannattaja Donald Trumpia tukevassa March 4 Trump -mielenosoituksessa pitelemässä kylttiä, jossa lukee "Halveksuttavat (Hillary Clintonin käyttämä nimitys Trumpin kannattajista) ja alt-right yhdistykää." Kyltin kulmassa ollut alt-rightin symboli Pepe-sammakko on retusoitu pois kuvasta.

Alt-right eli alternative right (suom. vaihtoehtoinen oikeisto tai vaihtoehto-oikeisto) viittaa yhdysvaltalaiseen aatteellisesti laaja-alaiseen ja löyhästi järjestäytyneeseen äärioikeistolaiseen liikkeeseen. Alt-rightin kannattajat ovat järjestäytyneet internetissä ja erityisesti kuvafoorumeilla kuten 4chanissa. Se sai kannatusta nuorten miesten keskuudessa ja kasvoi keskustelufoorumeilla. Julkisuutta alt-right sai ennen kaikkea Breitbart-uutissivuston ansiosta, josta tuli sen "puhujakoroke". Kannattajien viestintätyyliin kuuluu oleellisena osana trollaaminen ja ironia.

Alt-right sai alkunsa vuonna 2008 konservatiiviälymystön liikkeenä, jonka pani alulle paleokonservatiivi ja akateemikko Paul Gottfried. Gottfried ja etnonationalisti Richard B. Spencer kehittivät alt-right-käsitettä Taki's Magazine -verkkolehdessä ja Spenceristä tuli liikkeen johtohahmo National Policy Institute -ajatushautomonsa kautta. Alt-right tuli laajemmin tunnetuksi Donald Trumpin presidentinvaalikampanjan aikana 2016, sillä liikkeen kannattajat asettuivat Trumpin taakse. Liikkeen keulahahmoihin kuuluu Spencerin ohella muun muassa Breitbartin entinen johtaja Steve Bannon.

Liike oli Spencerin johdolla vahvasti etnonationalistinen. Alt-right-liikkeen kannattajat vastustavat etenkin poliittista korrektiutta, feminismiä, islamia ja globalismia, puolustavat sananvapauttaan ja kannattavat osittain myös perinteisiä sukupuolirooleja, valkoista identiteettipolitiikkaa, valkoista nationalismia ja uustaantumuksellisuutta. Liikkeessä on rasistisia, uusnatsistisia, naisvihamielisiä ja väkivaltaisia elementtejä, ja sen piirissä levitetään useita salaliittoteorioita.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta ja synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alt-rightin ideologian taustalla olevia ajattelijoita ovat Bokharin ja Yiannopoulosin (2016) mukaan olleet esimerkiksi Oswald Spengler, H. L. Mencken, Julius Evola ja Samuel T. Francis. Yhdysvalloissa liikkeeseen on vaikuttanut paleokonservatiivinen liike, joka tuki Pat Buchananin presidenttiehdokkuutta, sekä Ranskan uusoikeisto.[1] Liikkeen ideologialle etsitään perusteita myös antiikin klassikoista ja filosofioista kuten stoalaisuudesta ja spartalaisuudesta.[2] Alt-right-liike pitää myös ranskalaista akateemikkoa Alain de Benoistia spirituaalisena isänään. De Benoist johti 1960-luvulla Nouvelle droiteksi kutsuttua liikettä.[3][4]

Populaarikulttuurista alt-rightiin ovat antaneet vaikutteita esimerkiksi vuonna 1999 julkaistut elokuvat Matrix ja Fight Club, joista liike on ammentanut maailmankuvaansa ja ottanut joitain käsitteistään.[5] Jotkut liikkeen jäsenet ovat nähneet myös elokuvassa Pahan kehä (1988) liikkeen ideologian mukaisia rotuteemoja.[6]

Nimityksen alt-right juuret ovat marraskuussa 2008, kun paleokonservatiiviksi itsensä määritellyt professori Paul Gottfried piti perustamansa H. L. Mencken Clubin kokouksessa puheen, jonka otsikko oli ”The Decline and Rise of the Alternative Right” (’vaihtoehtoisen oikeiston lasku ja nousu’). Gottfried hahmotteli uutta intellektuellien konservatiivista liikettä, joka hylkäisi uuskonservatiivien suosiman vapaakaupan ja ulkomailla tapahtuvat Yhdysvaltain sotilaalliset operaatiot. Puheessaan hän käsitteli myös myöhemmälle alt-rightille tärkeitä teemoja kuten maahanmuutto, feminismi ja rotu.[7]

Muotoutuminen liikkeenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden konservatiiviliikkeen johdossa oli aluksi Gottfriedin ohella etnonationalisti Richard Spencer, joka on ottanut itselleen yksin kunnian nimen ”vaihtoehtoinen oikeisto” käyttöönotosta liikkeen nimenä.[8] Hän käytti sanaparia ”alternative right” ensimmäistä kertaa elokuussa 2008, äärioikeistolaisessa Taki’s Magazine -verkkolehdessä julkaisemassaan artikkelissa.[9] Vuonna 2010 Spencer perusti verkkosivuston nimeltä AlternativeRight.com. Se oli blogityylinen sivusto, jolla kommentoitiin uutisia ja käsiteltiin aiheita laaja-alaisesti myös politiikan ulkopuolelta, tyypillisesti alt-rightin etnisestä ja rotunäkökulmasta.[8] Gottfried ja Spencer kehittelivät alt-right-käsitettä edelleen Taki's Magazinessa vuonna 2010 julkaisemissaan artikkeleissa, joiden otsikoissa he usein käyttivät termiä ”alternative right”.[10]

Piilaaksossa yrittäjänä toiminut Curtis Yarvin perusti blogissaan ”uustaantumuksellisen” ajatussuunnan, josta tuli Spencerin etnonationalismin ohella toinen alt-rightia määritellyt intellektuellinen suuntaus. Kirjoituksissaan Yarvin arvosteli liberaaleja ja valtavirran konservatiiveja sekä kyseenalaisti demokratian merkityksen rauhan ja vaurauden synnyttäjänä. Yarvinin ajatukset saivat joitain kannattajia Piilaaksossa ja Washingtonissa, kuten PayPalin perustaja Peter Thiel, Steve Bannon ja brittiläinen filosofi Nick Land.[11]

Kasvu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alt-rightin johtohahmot toimivat vuosien ajan Yhdysvaltain etnonationalistisissa piireissä ja pyrkivät tekemään ideologiastaan salonkikelpoista. Liike alkoi saada kannatusta nuorissa miehissä, joita ärsyttivät feminismin ja etnisten vähemmistöjen esiinmarssi sekä rotua, seksuaalisuutta ja sukupuolta koskevien vanhojen totuuksien mureneminen. Heitä huolestutti myös poliittisen korrektiuden kasvu, jonka yhtenä ilmentymänä oli yhdysvaltalaisten yliopistojen voimistunut sensuuri-ilmapiiri. Liikkeen syntyyn vaikutti myös kasvava eliitinvastaisuus.[12]

Keskustelufoorumi 4chanista tuli alt-rightia kannattavien tärkein foorumi, kun siellä avattiin ”Politically Incorrect” -niminen osasto (lyhyemmin /pol/) vuonna 2011. Keskustelua ei juurikaan rajoitettu tai moderoitu, joten siitä tuli heti hyvin railakasta. Otsikoihin /pol/ nousi vuonna 2014 niin sanotun ”Gamergate”-tapauksen myötä, jossa foorumilla käytiin raivokkaasti videopelijournalistien ja pelialalle oletetusti hiipineen feministisen ajattelun kimppuun. Foorumin sananvapaus ja keskustelujen riidanhaluinen tyyli houkuttelivat paikalle paljon uusia laitaoikeistolaisia kirjoittajia. Vuosien 2015 ja 2016 aikana sivustoon viitattiinkin mediassa toistuvasti alt-rightin kokoontumispaikkana. 4chanilla kehitetyt meemit, pilat ja iskulauseet levisivät myös esimerkiksi Redditiin ja Twitteriin, ja toisinaan päätyivät jopa ryhmän ihaileman Donald Trumpin uudelleentviittaamiksi.[13]

Nousu julkisuuteen Trumpin myötä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alt-right nousi näkyvästi julkisuuteen vuonna 2016 samoihin aikoihin, kun Donald Trump nousi republikaanien presidenttiehdokkaaksi.[14] Alt-rightia koskevat Google-haut lisääntyivät räjähdysmäisesti elokuussa 2016, kun Trumpin vastaehdokas Hillary Clinton oli voimakkaasti arvostellut Trumpia tämän yhteyksistä alt-rightiin, jota Clinton kutsui ääriliikkeeksi. Vaikka Trump ei ollutkaan traditionalisti tai valkoinen nationalisti kuten monet alt-rightilaiset, hän tviittasi usein alt-rightin meemejä ja puhui liikkeen johtohahmoista myönteiseen sävyyn.[15] Alt-rightissa innostuttiinkin Trumpin kampanjasta ja myöhemmästä valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi, sillä liike näki Trumpissa globalismin, liberalismin, poliittisen korrektiuden ja monikulttuurisen demokratian vastustajan.[16] Liike tuki Trumpin vaalikampanjaa muun muassa pitämällä Clintonin hakkeroituja ja kiusallisia sähköposteja esillä julkisuudessa.[17]

Trumpin valinnan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mielenosoittajia Unite the Right Rally -mielenosoituksessa Charlottesvillessä elokuussa 2017. Mielenosoittajilla oli natsi-Saksan lippu, Konfederaation taistelulippuja sekä Gadsdenin lippuja.

Jotkin Trumpin toimet presidenttinä ovat herättäneet alt-rightissa pettymystä ja närkästystä, kuten ilmaisku Syyriassa sekä Trumpin yleinen poliittinen osaamattomuus ja ongelmat laillisuuden kanssa.[18] Trumpin maahanmuuttovastaisen politiikan ja puheiden ihailu on kuitenkin pitänyt liikettä kasassa, vaikka liikkeessä esiintyykin aiempaa enemmän hajaannusta. Joidenkin liikkeen kannattajien väkivallanteot ovat johtaneet liikkeen kannattajien estoihin sosiaalisessa mediassa kuten Twitterissä ja Facebookissa, ja osa aktiiveista onkin siirtynyt toisille alustoille kuten Gabiin.[19]

Trumpin virkaanastujaisten jälkeen alt-rightin kannattajien ja liikettä vastustavien liberaalien ja antifasistien väliset konfliktit kärjistyivät Yhdysvaltain kaduilla. Käänteentekevä tapaus oli Charlottesvillen kahakka.[20] Elokuussa 2017 Virginian Charlottesvillessä järjestetyssä Unite the Right Rally -tapahtumassa alt-rightin kannattaja ajoi autolla vastamielenosoittajien sekaan, jolloin 32-vuotias nainen kuoli.[21] Lisäksi joukko tapahtuman osallistujia pahoinpiteli vastamielenosoitukseen osallistuneen afroamerikkalaisen miehen teräsputkilla paikallisessa pysäköintihallissa.[22]

Ideologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistäviä piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alt-right on aatteellisesti hyvin monimuotoinen liike, ja se koostuu toisiinsa löyhästi linkittyvistä äärioikestolaisista ideologioista, ryhmistä ja yksittäisistä ihmisistä.[14][9][23] Tärkein alt-rightiä yhdistävä ideologia on valkoinen ylivalta[9] sekä halu pelastaa ”valkoinen identiteetti” ja ”länsimainen sivilisaatio” monikulttuurisuuden muodostamalta uhalta.[23]

Ideologisen yhdenmukaisuuden sijaan alt-rightiä pitävät koossa asiat, joita se vastustaa, kuten feminismi, islam, Black Lives Matter -liike, poliittinen korrektius, ”globalismi” sekä vasemmiston ja oikeiston establishmentin politiikat.[14] Muita tärkeitä teemoja ovat myös rotu, sukupuoli ja sukupuoliroolit, sananvapaus, länsimainen sivilisaatio ja videopelit.[24] Alt-rightin halveksumiin asioihin kuuluu esimerkiksi ”hyvesignalointi”, jolla liikkeen kielenkäytössä tarkoitetaan tekopyhää moralisointia, jonka tarkoitus on näyttäytyä hyvänä ihmisenä.[25]

Etnisyys ja rotu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anti-Defamation Leaguen mukaan alt-right on erittäin löyhä liike, joka koostuu valkoista ylivaltaa kohtaan vetoa tuntevista ihmisistä. Liikkeen jäsenet pääosin välttävät avoimen rasistisia käsitteitä (esim. ihmisrotu) ja kansallissosialistisia iskulauseita (esim. neljätoista sanaa). Niiden sijaan se suosii ”kulttuurin”, ”identiteetin” ja ”länsimaisen sivilisaation” kaltaisia kiertoilmauksia. Käytännössä näillä kuitenkin tarkoitetaan valkoihoista väestöä.[9] Tästä johtuen alt-rightia kutsutaan usein rasistiseksi liikkeeksi. Jotkut sen jäsenistä ovatkin ylpeitä rasistin leimastaan, mutta toiset eivät välitä nimityksestä, koska sitä käytetään nykyisin perusteettomana haukkumasanana. Kun alt-rightiläisiä syytetään rasismista tai seksismistä, he vastaavat usein pyrkimällä osoittamaan vasemmistosta esimerkkejä samanlaisesta käyttäytymisestä.[24]

Liikkeessä on hyvin vaihtelevaa suhtautumista valkoiseen nationalismiin. Jotkut liikkeen johtohahmot ovat hyvin kaukana sen ajatuksesta, mutta toiset tukevat sitä ylpeinä.[26] Pieni osa alt-rightin kannattajista haluaa jakaa maailman etnisiin kansallisvaltioihin, jotta valkoisillakin olisi omia turvallisia kotimaita. Richard Spencerin mukaan tämä voitaisiin saavuttaa rauhanomaisesti maksamalla ihmisille siitä, että he muuttavat pois.[27] Spencer pitää ihanteenaan valkoisten etnovaltiota, joka saavutettaisiin "rauhanomaisella etnisellä puhdistuksella".[28]

Alt-rightissa puhutaan usein ”ihmisen biodiversiteetistä”, jolla tarkoitetaan sitä, että erilaisilla ihmisillä, kansoilla ja roduilla on erilaisia perinnöllisiä lahjakkuuksia. Esimerkkinä tästä nostetaan usein esille rotujen väliset älykkyyserot.[27] Toinen alt-rightin rotuideologiaan liittyvä yleinen ja keskeinen käsite on ”valkoisten kansanmurha”. Sillä tarkoitetaan oletettua suunniteltua tai ei-suunniteltua valkoisen rodun hävittämistä demogafisin keinoin kulttuurisella integraatiolla ja seka-avioliitoilla, mitä vauhdittaa valkoisten syntyvyyden lasku ja abortit. Syyllisiksi tähän kansanmurhaan nostetaan vaihtelevasti juutalaiset, toiset rodut, globaali eliitti ja kulttuurimarxilaiset. Alt-rightin jäsenet korostavat siksi usein rakkautta omaa rotua ja kulttuuriperintöä kohtaan ja halua säilyttää se.[29]

Alt-rightissa on kahdenlaista suhtautumista identiteettipolitiikkaan. Maltillisen linjan edustajat torjuvat kaikenlaisen identiteettipolitiikan, niin mustan kuin valkoisenkin. Kovan linjan edustajat sen sijaan pitävät identiteettipolitiikkaa väistämättömänä maailmanlaajuisena suuntauksena ja itse identifioituvat voimakkaasti valkoisiksi.[30]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeen sisällä on hajontaa suhteessa uskontoon. Osa liikkeen jäsenistä on vakaumuksellisia ateisteja, joillekin jäsenistä kristillisyys on vain kulttuurinen asia, mutta jotkut jäsenistä käyvät kirkossa ja puhuvat läntisen kulttuurin juutalais-kristillisestä perustasta.[31]

Liikkeessä on paljon islamin vastustajia, joiden mukaan islam uhkaa länsimaista sivistystä. Islamin vastustukseen liittyy maahanmuuton vastustaminen sekä käsitys, että maahanmuuttajat eivät kykene assimiloitumaan.[31] Liikkeen eräs johtohahmo Jason Jorjani on varoittanut, että Euroopan johtajien epäonnistuminen maahanmuuttokriisin hoitamisessa johtaa keskitysleirien paluuseen, Adolf Hitlerin maineen palauttamiseen ja sotaan, jossa kuolee satoja miljoonia ihmisiä.[32] Mediassa Jorjanin ennustus on tulkittu liikkeen tavoitteeksi.[33]

Jotkut alt-rightin kannattajat ovat antisemiittejä, mutta toiset, kuten Steve Bannon, kutsuvat itseään ”juutalaisen kansan ystäviksi”.[26]

Feminismi, sukupuoli ja seksuaalisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alt-rightiin kuuluu perinteisiä arvoja kannattavia miehiä, joiden mielestä feminismi on mennyt liian pitkälle. Toisaalta siihen kuuluu myös ”pelimieskulttuuria” ja pornoa arvostavia miehiä. Vaikka liikkeessä onkin paljon feminismin vastustajia ja hyvin vanhakantaisten sukupuoliroolien kannattajia, osa sen johtohahmoista on nuoria naisia.[31] Osa liikkeen kannattajista halveksuu homoutta, osa on itsekin julkihomoja, ja osalle homokysymys on yhdentekevä.[26]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloudellisilta kannoiltaan alt-rightin kannattajakunta on hyvin kirjavaa, aina Venäjää arvostavista valtiokeskeisistä ihmisistä teknoutopistisiin libertaareihin.[26]

Sisäinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitystä "alt-right" käytti itsestään alun perin vain Richard Spencerin tapaisten kirjoittajien johtama oikeistolainen, valkoista nationalismia kannattava ryhmä. Donald Trumpin vaalikampanjan aikana yhdysvaltalaismedia laajensi nimityksen koskemaan uutta, meemejä käyttävää nuorekasta oikeistolaista Internet-liikettä, jonka alle se määritteli laajan kirjon toimijoita 4chan-foorumikirjoittelijoista ja toimittaja Milo Yiannopoulosista aina uusnatseihin saakka.[34]

Journalisti Mike Wendling jakaa alt-right-liikkeen karkeasti kahteen ryhmään: kevyeen linjaan ("alt-light") ja kovaan linjaan. Kevyen linjan kannattajat torjuvat antisemitismin ja täyden feminisminvastaisuuden. Kovan linjan kannattajiin kuuluu etnonationalismin ja uusnatsismin kannattajia, joista pieni osa on valmis turvautumaan väkivaltaan saavuttaakseen tavoitteensa. Ryhmät ovat usein sisäisestikin erimielisiä. Kevyen linjan kannattajat vähättelevät usein kovan linjan osuutta liikkeessä. Kovan linjan kannattajat taas käyttävät maltillisten parempaa julkisuuskuvaa houkutellakseen liikkeelle lisää kannattajia.[35]

Alt-right-liikkeen äärimmäisessä päässä ovat uusnatsit. He pitävät itseään liikkeen tärkeänä osana ja suivaantuivat vuonna 2016 siitä, kun alt-rightia lähellä oleva Breitbart-lehti sijoitti heidät pieneen viiden prosentin marginaaliin alt-rightin sisällä. Uusnatsien osuutta alt-rightissa on vaikea arvioida, mutta heillä on ollut vaikutusta liikkeen viha- ja trollauskampanjoihin esimerkiksi juutalaisia kohtaan.[36]

Kannattajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa alt-rightin kannattajista on valkoisia miehiä, niin nuoria kuin keski-ikäisiäkin. Heitä on Yhdysvaltain lisäksi etenkin Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa, ja tukijoita myös kaikkialla Euroopassa. Liikkeeseen kuuluu myös suhteellisen paljon maahanmuuttajia tai näiden jälkeläisiä. Mukana on myös opiskelijoita, jotka vastustavat yliopistojen nykyistä poliittista korrektiutta.[37]

Monet alt-rightin jäsenet kirjoittavat foorumeilla tai Twitterissä nimimerkkien takaa, sillä he usein pelkäävät poliittisen toimintansa aiheuttavan heille vaikeuksia työpaikallaan tai ihmissuhteissaan. Liikkeen kokoa on vaikea arvioida. Foorumien jäsenmäärät, verkkosivujen lukijamäärät ja Twitter-tilien seuraajamäärät ovat hyvin epätarkkoja keinoja, sillä näihin lukuihin sisältyy paljon liikkeen ulkopuolisiakin henkilöitä. Sen lisäksi joillain liikkeen kannoilla on tukea myös valtavirran politiikassa, jonka harjoittajat eivät kuitenkaan identifioidu alt-right-liikkeeseen tai edes tunne sitä. Toisaalta moni alt-rightin kanssa samoilla linjoilla ollut ei halua tulla yhdistetyksi siihen ja saattaa jopa vaatia nimittelevältä uutislähteeltä anteeksipyyntöä rikossyytteen uhalla.[38]

Alt-rightin tukijat korostavat usein sitä, että liike on vastakulttuuria, kuten punk ja hippiliike. Sillä ei kuitenkaan ole samanlaista kulttuuria kuin todellisilla vastakulttuureilla, kuten musiikkia tai elokuvia.[39]

Alt-rightia ja etenkin 4chanin niin sanottua "Gamergate"-tapausta lähellä on myös ”manosfääri”. Siihen kuuluu löyhä joukko feminismiä vihaavia miehiä, jotka ovat turhautuneet vaikeuksiinsa saada naissuhteita. Tähän internetissä toimivaan ryhmään kuuluu paljon alt-rightin kannattajia, mutta myös poliittisesti toisin ajattelevia.[40]

Toiminta ja viestintä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Breitbart-uutissivustossa vaikuttanut Steve Bannon. Hän toimi Donald Trumpin vuoden 2016 presidentinvaalien vaalikampanjan strategiapäällikkönä.

Alt-right on koko lyhyen historiansa ajan toiminut lähes kokonaan verkossa. Sillä ei ole organisaatiota, muodollisia poliittisia kanavia eikä virallisia ehdokkaita tai puolueen jäsenyyttä.[14]

Liikkeen muodostumisessa tärkeässä osassa oli 4chan-foorumi, etenkin sen /pol/-osio, johon liikkeen kannattajat kerääntyivät ja loivat liikkeelle tyypillisen keskustelukulttuurin. Liikkeen ideologiaa levittävät myös Breitbart-uutissivusto, useat Twitter-tilit, Reddit-foorumit ja YouTube-kanavat sekä monet marginaaliset verkkosivustot ja foorumit.[41]

Konservatiivisesta uutissivusto Breitbartista tuli alt-right-liikkeen ”puhujakoroke” sen jälkeen, kun Steve Bannon nousi sen johtoon vuonna 2012. Ilman Bannonia ja Breitbart-uutissivustoa liike olisi jäänyt vain vähäiselle huomiolle[42][43]. Bannonin lähdettyä sivusto on tosin kiistänyt olevansa osa liikettä. Se on kuitenkin käsitellyt alt-rightille tärkeitä teemoja samaan räväkkään ja yksipuoliseen sävyyn kuin 4chan ja muut liikkeen foorumit sekä tukenut avoimesti Donald Trumpin presidentinvaalikampanjaa. Sivuston toimittajat Milo Yiannopoulos ja Allum Bokhari kirjoittivat maaliskuussa 2016 sivustolle artikkelin ”Establishment-konservatiivin opas alt-rightiin”. Artikkeli on myötämielinen ja apologeettinen kuvaus alt-rightista, sen tavoitteista ja jäsenistöstä. Sitä on siteerattu laajalti, ja siitä tuli hyvin suosittu teksti liikkeen kannattajien keskuudessa. Etenkin feminismiä usein arvostellut Yiannopoulos oli itsekin liikkeessä arvostettu, vaikka hän itse sanookin ettei ole ollut koskaan sen jäsen.[44]

Alt-right-symboli Kekistanin lippu on parodia Wehrmachtin sotalipusta.

Alt-rightin kannattajien viestintä on hyvin ironista ja sisältää koodikieltä, jota käytetään niin keskinäisessä viestinnässä kuin vastustajien loukkaamisessakin.[45] Alt-rightin taktiikkana on usein vain voittaa väittelyitä vastustajiensa kanssa.[24] Alt-rightissa harrastetaan paljon internet-trollaamista ja pilailua poliittisen toiminnan keinona. Siihen kuuluvat esimerkiksi meemit sekä löyhästi koordinoidut Twitter-ilkeilyt ja disinformaation levittäminen, joilla pyritään saamaan liberaalit ja valtavirran konservatiivit pöyristymään.[46] Alt-rightin piireissä monesti uskotaan meemien suureen voimaan (”meme magic”) esimerkiksi vaalien tulokseen vaikuttamisessa.[47]

Alt-right on omaksunut maskotikseen piirretyn Pepe-sammakon. Vuonna 2005 Myspacessa syntynyt hahmo sai ensin suosiota 4chanilla, ja sen yhteys alt-rightiin vahvistui vuonna 2015, kun liikkeen ihailema Donald Trump käytti sitä yhdessä tviitissään. Sen jälkeen hahmo on esiinntynyt lukemattomissa muodoissa alt-rightin meeminä, yleensä vitsimielessä.[48]

Alt-rightin kannattajat ovat masinoineet ja levittäneet useita salaliittoteorioita. Kuuluisin salaliittoteoreetikko on Alex Jones ja hänen Infowars-sivustonsa.[49] Eräässä tunnetuimmista 4chanilla levitetyistä salaliittoteorioista, ”Pizzagatessa”, tunnettuja demokraatteja liitettiin kuviteltuun lapsiseksirinkiin.[50] Syksyllä 2017 liikkeen piirissä levisi salaliittoteoria, jonka mukaan antifa aloittaa Yhdysvalloissa sisällissodan 4. marraskuuta 2017.[51]

Yhteyksiä väkivallantekoihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video Unite the Right Rally -mielenosoituksessa tapahtuneesta yliajosta, jossa kuoli yksi ja haavoittui 19 ihmistä.

Lokakuussa 2017 FBI pidätti Unite the Right Rallyyn osallistuneen 26-vuotiaan miehen, joka aikoi tehdä terrori-iskun Amtrakin matkustajajunaan.[52] Samassa kuussa Milo Yiannopoulosin lähipiiriin aikaisemmin kuulunut liikkeen jäsen surmasi isänsä tämän kutsuttua häntä natsiksi.[53]

Joulukuussa 2017 21-vuotias mies surmasi New Mexicon osavaltiossa kaksi lukio-opiskelijaa, ja ampui sen jälkeen itsensä. Surmaaja oli kirjoitellut rasistisia sekä seksuaalivähemmistöjen vastaisia viestejä Donald Trumpia ja alt-rightia kannattaville keskustelufoorumeille. Trumpin lisäksi ampuja ihaili avoimesti Adolf Hitleriä.[54] Myöhemmin saman vuoden joulukuussa 17-vuotias poika ampui Virginiassa tyttöystävänsä vanhemmat, kun nämä olivat yrittäneet estää tytärtään tapaamasta poikaa, joka jakoi sosiaalisessa mediassa valkoista ylivaltaa kannattavaa, homofobista ja antisemitistä materiaalia.[55] Uudenvuodenaattona 37-vuotias mies ampui Denverissä poliisin ja haavoitti neljää muuta. Hän oli Facebookissa jakanut alt-rightin symbolinaan pitämiä Pepe-meemejä sekä äärioikeistolaisten valeuutissivustojen linkkejä.[56]

Muita liikkeeseen kytkettyjä henkirikoksia tapahtui vuonna 2017 muun muassa New Yorkissa ja Portlandissa sekä Kansasin ja Marylandin osavaltioissa. Näissä tapauksissa surmattiin yhteensä viisi ihmistä.[57]

Väkivallanteot jatkuivat vuonna 2018. Esimerkiksi lokakuussa Pittsburghin synagogaiskussa 11 ihmistä surmannut hyökkääjä oli aktiivinen alt-rightin suosiman sosiaalisen median Gabin käyttäjä, ja myös ilmoitti teostaan palvelussa etukäteen.[58]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2018 paljastui, että muun muassa elokuussa 2017 järjestettyä Unite the Right Rally -tapahtumaa organisoinut Eli Mosley oli valehdellut palvelleensa Yhdysvaltain armeijassa Irakissa. Mosley oli värvännyt alt-right -liikkeeseen paljon jäseniä käyttäen hyväkseen väittämäänsä asemaa sotaveteraanina. Todellisudessa Mosley oli Yhdysvaltain kansalliskaartin riveissä Pennsylvaniassa, ja eronnut kaartista jo ennen sopimuksensa päättymistä.[59][60]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihtoehtoisen oikeiston "ensimmäinen etnonationalistinen konferenssi" otsikolla Awakening järjestettiin 8. huhtikuuta 2018 Helsingissä. Puhujina olivat kirjailija Timo Hännikäinen, Mäntsälän perussuomalaisten sihteeri Nico Saramo, sekä useiden Yhdysvalloista tulleiden puhujien lisäksi Ruuben Kaalep.[61]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bokhari, Allum & Yiannopoulos, Milo: An Establishment Conservative’s Guide To The Alt-Right 29.3.2016. Breitbart.com. Viitattu 16.11.2018.
  2. ↑ Sanna Vilkman: Tutkija Donna Zuckerberg: Valkoisen ylivallan ja naisvihan lietsojat yrittävät omia antiikin klassikot kulttuurisotansa aseeksi Yle uutiset. 17.11.2018. Viitattu 17.11.2018.
  3. ↑ https://qz.com/1176355/how-richard-spencer-and-the-alt-right-are-adopting-left-wing-language-to-recruit-leftie-men/
  4. ↑ https://www.buzzfeednews.com/article/lesterfeder/the-man-who-gave-white-nationalism-a-new-life#.xlob7qQAxQ
  5. ↑ Wendling 2018, s. 29, 94.
  6. ↑ John Carpenter condemns neo-Nazis who have co-opted his cult 1988 satire They Live The Telegraph, 5.1.2017
  7. ↑ Wendling 2018, s. 17–20.
  8. ↑ a b Wendling 2018, s. 20–22.
  9. ↑ a b c d Alt Right: A Primer on the New White Supremacy Anti-Defamation League. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
  10. ↑ https://nationalpost.com/opinion/paul-gottfried-dont-call-me-the-godfather-of-those-alt-right-neo-nazis-im-jewish
  11. ↑ Wendling 2018, s. 27–35.
  12. ↑ Wendling 2018, s. 6–7.
  13. ↑ Wendling 2018, s. 51–59.
  14. ↑ a b c d Wendling 2018, s. 3.
  15. ↑ Wendling 2018, s. 196–201.
  16. ↑ Wendling 2018, s. 1–2.
  17. ↑ Wendling 2018, s. 201.
  18. ↑ Wendling 2018, s. 213–219.
  19. ↑ J. M. Berger: Trump Is the Glue That Binds the Far Right The Atlantic. 29.10.2018. Viitattu 17.11.2018.
  20. ↑ Wendling 2018, s. 174–175.
  21. ↑ Hentunen, Mika: Yliajo vaati kuolonuhrin Charlottesvillessa – Yhdysvaltalaispoliitikot tuomitsevat väkivallan ja kiihkoilun 13.8.2017. Yle Uutiset. Viitattu 28.10.2017.
  22. ↑ Eleftheriou-Smith, Loulla-Mae: Charlottesville: Black protester Deandre Harris ‘beaten with metal poles’ by white supremacists Independent. 15.8.2017. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  23. ↑ a b Alt-right Southern Poverty Law Center. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
  24. ↑ a b c Wendling 2018, s. 4.
  25. ↑ Wendling 2018, s. 100–101.
  26. ↑ a b c d Wendling 2018, s. 10.
  27. ↑ a b Wendling 2018, s. 20.
  28. ↑ Amanda Taub: ‘White Nationalism,’ Explained The New York Times. 21.11.2016. Viitattu 3.12.2018.
  29. ↑ Wendling 2018, s. 44–45.
  30. ↑ Wendling 2018, s. 45–46.
  31. ↑ a b c Wendling 2018, s. 7–8.
  32. ↑ Jessica Mazzola: Alt-right N.J. professor who foresees return of concentration camps under fire NJ.com. 23.9.2017. Viitattu 15.11.2018.
  33. ↑ Similä, Ville: 25-vuotias ruotsalainen soluttautui vuodeksi USA:n ”maltillisen” äärioikeiston sisäpiiriin ja kuuli liikkeen johtajalta tavoitteet: ”Tämä päättyy keskitysleireihin ja Hitlerin kunnianpalautukseen” 21.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.10.2017.
  34. ↑ Nagle, Angela: Kill All Normies: The Online Culture Wars from 4chan and Tumblr to Trump and the Alt-Right, s. 11–13. Zero Books, 2017. ISBN 978-1-78535-543-1
  35. ↑ Wendling 2018, s. 11–12.
  36. ↑ Wendling 2018, s. 129–131, 138–139.
  37. ↑ Wendling 2018, s. 8.
  38. ↑ Wendling 2018, s. 5.
  39. ↑ Wendling 2018, s. 8–9.
  40. ↑ Wendling 2018, s. 59-64.
  41. ↑ Wendling 2018, s. 9–10.
  42. ↑ https://www.huffingtonpost.com/entry/bannons-gone-lets-get-rid-of-the-racist-alt-right_us_5a59265be4b003efadb6ad82
  43. ↑ https://www.brookings.edu/wp-content/uploads/2017/08/9780815732884_ch1.pdf
  44. ↑ Wendling 2018, s. 104–128.
  45. ↑ Wendling 2018, s. 11.
  46. ↑ Wendling 2018, s. 9.
  47. ↑ Wendling 2018, s. 87.
  48. ↑ Wendling 2018, s. 93.
  49. ↑ Wendling 2018, s. 166–167.
  50. ↑ Wendling 2018, s. 156–158.
  51. ↑ Wilson, Jason: Why the far right believes a US civil war will start on Saturday 1.11.2017. The Guardian. Viitattu 2.11.2017. (englanniksi)
  52. ↑ Edison Hayden, Michael: White Supremacist Accused of Amtrak Terror Attack Also Attended Alt-Right Event in Charlottesville, FBI Says Newsweek. 4.1.2018. Viitattu 9.1.2018. (englanniksi)
  53. ↑ Brennan, Christopher: YouTube conspiracist accused of killing dad for calling him Nazi New York Daily News. 26.10.2017. Viitattu 28.10.2017. (englanniksi)
  54. ↑ Dupuy, Betrice: White Man Behind School Shooting Was Obsessed with Trump and Hitler Newsweek. 15.12.2017. Viitattu 18.12.2017. (englanniksi)
  55. ↑ Fortin, Jacey: Parents Killed After Warning Daughter About Boyfriend’s Racist Views, Family Says The New York Times. 24.12.2017. Viitattu 26.12.2017. (englanniksi)
  56. ↑ Lanktree, Graham: Colorado Shooter Matthew Riehl Shared Alt-Right Memes on Facebook Newsweek. 2.1.2018. Viitattu 2.1.2018. (englanniksi)
  57. ↑ Stack, Liam: Before Charlottesville, a String of Killings Raised the Specter of Far-Right Violence The New York Times. 14.8.2017. Viitattu 14.8.2017. (englanniksi)
  58. ↑ Sommer, Will: Pittsburgh Synagogue Shooter Spewed His Hate on Gab, the Alt-Right’s Favorite Social Network The Daily Beast. 27.10.2018. Viitattu 21.11.2018. (englanniksi)
  59. ↑ Cott, Emma: How Our Reporter Uncovered a Lie That Propelled an Alt-Right Extremist’s Rise 5.2.2018. The New York Times. Viitattu 9.2.2018.
  60. ↑ Osborne, Samuel: Leading white supremacist Eli Mosley 'caught lying about fighting in Iraq' 6.2.2018. The Independent. Viitattu 9.2.2018.
  61. ↑ Parkkari, Jani: Mitä todella tapahtui ravintola Kaisaniemen seinien sisällä – Ylen toimittaja pääsi seuraamaan "vaihtoehtoisen oikeiston" kokousta Yle Uutiset. 14.4.2018. Yleisradio Oy. Viitattu 14.4.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alt-right&oldid=21786850”