Chardonnay

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chardonnay-köynnösrivejä Burgundissa.
Tammikypsytetty chardonnay on suosittu yhdysvaltalainen erikoisuus.

Chardonnay on vihreä viinirypälelajike, josta tehdään valkoviiniä. Chardonnay on yksi viljellyimmistä rypälelajikkeista. Suurimmat tuottajamaat ovat Yhdysvallat, Ranska, Australia ja Italia, mutta helpon viljeltävyytensä ja suuren suosionsa vuoksi sitä viljellään käytännössä kaikilla viinialueilla.[1]

Geneettisesti Chardonnay on Pinot- ja Gouais Blanc -rypäleiden risteymä. Nimen Chardonnay arvellaan periytyvän Ranskan Mâconnais-viinialueen samannimisestä kylästä. Rypälelajike tunnetaan myös nimillä Pinot Chardonnay, Melon Blanc, Aubaine ja Beaunois, mutta näitä nimiä käytetään nykyisin hyvin harvoin.

Chardonnay tuottaa hyvin erilaista viiniä riippuen kasvualueesta sekä viinin tekemiseen käytettävistä menetelmistä. Viileämmässä kasvuympäristössä rypäle tuottaa raikasta, hapokasta ja usein mineraalista viiniä (esimerkiksi Ranskan Chablis). Lämpimissä olosuhteissa viinistä tulee raskaampaa ja hedelmäisempää (esimerkiksi Kalifornia). Jopa eri kylissä tuotetut viinit voivat aromiltaan ja ominaispiirteiltään vaihdella.[1]

Monet uudet tuottajat käyttävät chardonnay-viinin teossa malolaktista käymistä sekä viinin vanhentamista tammitynnyreissä, mikä antaa viinille tammisuuden lisäksi vaniljan, kerman ja voin aromeja. Tammikypsytys ei ole kovin tavanomaista perinteisillä Chardonnay-alueilla, kuten Chablis’ssa. Terästankissa käytetyn chardonnayn tuoksu vivahtaa omenaan, päärynään ja sitrushedelmiin.[1]

Chardonnay on myös yksi samppanjan teossa sallituista rypäleistä. Mikäli samppanja on tehty täysin Chardonnaysta, sitä kutsutaan lisänimellä blanc de blancs.

Yleensä Chardonnayta käytetään viinin ainoa rypäleenä, vaikkakin samppanjassa sen seuralaisena voi olla Pinot Noir- ja Pinot Meunier -rypäleitä. Chardonnayta sekoitetaan jossain määrin Semillon-, Chenin Blanc- ja Viognier-rypäleiden kanssa.

  1. a b c Karmavuo, Risto & Lihtonen, Juha: Viinin ystävän kirja, s. 12. Pieksämäki: Teos, 2005. ISBN 951-851-056-3

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]