E. A. Tuomivaara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eino Aarne (E. A.) Tuomivaara (sukunimi vuoteen 1906 Hägglund) (13. helmikuuta 1887 Säkkijärvi17. kesäkuuta 1975 Ikaalinen) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Maalaisliiton ja IKL:n kansanedustajana sekä ministerinä. Koulutukseltaan hän oli agronomi.

Tuomivaaran vanhemmat olivat kauppalaivuri Karl Teodor Hägglund ja Alina Ahonen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja suoritti agronomin tutkinnon 1912. Tuomivaara oli Alhaisten kartanon tilanhoitajana Hattulassa 19081910, Marlebäckin tilanhoitajana 19121916 Iitissä ja Lahden kansanopiston maatalousaineiden opettajana 19131919. Vuosina 19191940 Tuomivaara toimi Viipurin läänin Uudenkirkon maamieskoulun johtajana ja maatalousaineiden opettajana. Hän oli myös Itä-Hämeen ja Viipurin läänin maanviljelysseurojen kesäkonsulenttina 1914–1918 ja 1920–1924, Itä-Hämeen maanviljelysseuran vs. sihteerinä 1918, Lahden kasvitarha- ja talouskoulun johtajana 1918 ja Uudenkirkon kotitalouskoulun johtajana 1929–1933.

Talvisodan jälkeen Tuomivaara toimi Loimaan maamieskoulun johtajana ja opettajana 19401952 sekä Loimaan kotitalouskoulun johtajana 19501952. Tämän ohella Tuomivaara oli sotavuosina pika-asutustoimikunnan jäsenenä 19401941 ja Tuomolan koulutilan va. hoitajana 19411944. Vuodesta 1953 lähtien hän eli talonomistajana Ikaalisissa elämänsä loppuun saakka.

Politiikassa Tuomivaara oli Maalaisliiton kansanedustajana Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä 19241930 ja IKL:n kansanedustajana Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä 1933 ja Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä 19331939 ja 19411945. Hän tuli edustaja Aleksanteri Koskenheimon tilalle 25. helmikuuta 1933 ja edustaja Paavo Susitaipaleen tilalle 3. tammikuuta 1941. Maalaisliittoon kuuluessaan Tuomivaara oli sosiaaliministerinä Svinhufvudin II hallituksessa 1930–1931. Tuomivaara oli myös presidentin valitsijamiehenä vuosien 1925, 1931, 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa.