Euroopan unionin laajentuminen
Euroopan unionin laajentumisella tarkoitetaan uusien jäsenvaltioiden liittymistä Euroopan unioniin (EU). Alkuperäisten Euroopan hiili- ja teräsyhteisön jäsenmaiden eli Alankomaiden, Belgian, Italian, Ranskan, Luxemburgin ja Saksan, joukkoon on liittynyt uusia jäseniä integraation eri vaiheissa. Vuonna 1973 jäseniksi liittyivät Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta ja Tanska. Kreikasta tuli jäsen vuonna 1981, Espanja ja Portugali liittyivät vuonna 1986. Vuoden 1995 laajentumiskierroksella unioniin liittyivät Itävalta, Ruotsi ja Suomi.[1]
Unionin laajentumiseksi Keski- ja Itä-Eurooppaan määriteltiin vuonna 1993 Kööpenhaminan kriteerit, joissa uusilta jäsenmailta edellytettiin demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden noudattamista, ihmisoikeuksien kunnioittamista, toimivaa markkinataloutta sekä kykyä kantaa jäsenyyden velvoitteet. Ehdokasmaat ovat solmineet unionin kanssa asteittaisen integraation mahdollistavia assosiaatiosopimuksia.[1]
Euroopan unionin suurimmassa laajentumisessa vuonna 2004 jäseniksi liittyivät Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Laajentuminen vaati perussopimusten tarkistamista, ennen kaikkea unionin päätöksentekojärjestelmien ja toimielinrakenteen osalta. Perussopimusten muutoksia käsiteltiin muun muassa Nizzan sopimusta edeltäneessä hallitustenvälisessä konferenssissa. Bulgaria ja Romania liittyivät unioniin vuoden 2007 alussa. Kroatia liittyi unioniin vuonna 2013.[1]
Euroopan unioni on käynyt vuonna 2005 jäsenneuvotteluja Turkin kanssa. Joulukuussa 2006 unioni päätti osittain jäädyttää neuvottelut Kyproksen asemaan liittyneen kiistan takia. Vuonna 2010 unioni aloitti jäsenyysneuvottelut Islannin kanssa, mutta Islanti perui jäsenhakemuksensa vuonna 2014. Myös Makedonia, Montenegro ja Serbia ovat hakeneet jäsenyyttä.[1] Vuonna 2020 Yhdistynyt kuningaskunta erosi Euroopan unionista.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laajentumisprosessi alkoi, kun kuusi valtiota perusti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) vuonna 1951. Tämän jälkeen syntyi Euroopan yhteisö, josta tuli vuonna 1993 Euroopan unioni (EU). Siitä lähtien EU:n jäsenmaiden määrä on kasvanut. Nykyään jäsenmaita on 27.
EHTY:n perustivat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Saksa (Länsi-Saksa) ja Ranska. Ensimmäinen laajentuminen tapahtui, kun Yhdistynyt kuningaskunta, Irlanti ja Tanska liittyivät yhteisöön vuonna 1973; Norja hylkäsi tuolloin jäsenyyden kansanäänestyksessä. Britannian liittyminen yhteisöön oli viivästynyt Ranskan presidentti Charles de Gaullen vastahakoisuuden takia. Ranskassa järjestettiin vuonna 1972 kansanäänestys Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin, Tanskan ja Norjan jäsenyydestä: äänestäjistä 68,32 % kannatti maiden liittymistä EEC:hen.
Välimeren maista Kreikka liittyi jäseneksi vuonna 1981 ja Espanja sekä Portugali vuonna 1986. Entinen Itä-Saksa liittyi jäseneksi vuonna 1990, kun se yhdistyi Saksan liittotasavaltaan. Kylmän sodan päätyttyä unioniin liittyivät myös puoleettomina esiintyneet Itävalta, Ruotsi ja Suomi vuonna 1995; Norja hylkäsi jälleen jäsenyyden kansanäänestyksessä.
Kymmenen jäsenmaata liittyi unioniin kerralla vuonna 2004, kun entisen itäblokin maat Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro otettiin jäseniksi Maltan ja Kyproksen ohella.
Vuonna 2004 liittyneissä maissa järjestettiin kansanäänestys jäsenyydestä vuoden 2003 aikana. Kansanäänestyksissä äänestettiin seuraavasti:
Malta – 8. maaliskuuta (53,65 % kannatti jäsenyyttä, 61 % osallistuminen)
Slovenia – 23. maaliskuuta (89,66 % kannatti jäsenyyttä, 55,37 % osallistuminen)
Unkari – 12. huhtikuuta (83,76 % kannatti jäsenyyttä, 45 % osallistuminen)
Liettua – 10–11. toukokuuta (91,04 % kannatti jäsenyyttä, 63,3 % osallistuminen)
Slovakia – 16–17. toukokuuta (92,46 % kannatti jäsenyyttä, 52,15 % osallistuminen)
Puola – 7–8. kesäkuuta (77,41 % kannatti jäsenyyttä, 58,82 % osallistuminen)
Tšekki – 13–14. kesäkuuta (77,33 % kannatti jäsenyyttä, osallistuminen)
Viro – 14. syyskuuta (66,9 % kannatti jäsenyyttä, 63 % osallistuminen)
Latvia – 20. syyskuuta (67 % kannatti jäsenyyttä, 72,53 % osallistuminen)
Kyproksella ja 15 EU:n silloisessa jäsenmaassa liittymissopimus ratifioitiin parlamentissa.
Vuonna 2007 Romania ja Bulgaria liittyivät unionin jäseniksi. Kroatia liittyi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta 2013.
Mahdolliset tulevat laajentumiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Valtio | Tila | Jäsenhakemus | Ehdokkaaksi | Neuvottelujen aloitus | Tarkkailu päättynyt | Ristiriidat |
|---|---|---|---|---|---|---|
 Albania
|
Neuvotteleva jäsenehdokas | 28. huhtikuuta 2009 | 24. kesäkuuta 2014 | 19. heinäkuuta 2022 | – | Korruptio, järjestäytynyt rikollisuus, politisoitunut oikeuslaitos.[3] |
 Montenegro
|
Neuvotteleva jäsenehdokas | 15. joulukuuta 2008 | 17. joulukuuta 2010 | 29. kesäkuuta 2012 | 27. kesäkuuta 2013 | Rahoitus- ja budjettisäännösten saattaminen säännöstön mukaiseksi on vielä alkuvaiheessa.[4] |
 Pohjois-Makedonia
|
Neuvotteleva jäsenehdokas | 22. maaliskuuta 2004 | 17. joulukuuta 2005 | 19. heinäkuuta 2022 | – | Kiistat Bulgarian kanssa, huolet demokratiasta ja oikeusvaltiosta.[3] |
 Serbia
|
Neuvotteleva jäsenehdokas | 22. joulukuuta 2009 | 1. maaliskuuta 2012 | 21. tammikuuta 2014 | 24. maaliskuuta 2015 | Kiistat Kosovon kanssa, korruption hidas torjunta.[3] |
 Bosnia ja Hertsegovina
|
Neuvotteleva jäsenehdokas | 15. helmikuuta 2016 | 15. joulukuuta 2022 | 21. maaliskuuta 2024 | – | Perustuslaki vaatii merkittävää uudistusta, maan tulevat suuret sopimukset.[3] |
 Moldova
|
Neuvotteleva jäsenehdokas | 3. maaliskuuta 2022 | 23. kesäkuuta 2022 | 14. joulukuuta 2023 | – | Transnistria ja siihen liittyvä Venäjän sotilaallinen läsnäolo, demokratia- ja oikeusvaltiokysymykset, korruptio, alhainen taloudellinen kehitys.[5] |
 Ukraina
|
Neuvotteleva jäsenehdokas | 28. helmikuuta 2022 | 23. kesäkuuta 2022 | 14. joulukuuta 2023 | – | Meneillään oleva Ukrainan sota ja Venäjän aluevaatimukset Ukrainassa, demokratia- ja oikeusvaltiokysymykset, korruptio, alhainen taloudellinen kehitys.[6][5] |
 Georgia
|
Jäsenehdokas | 3. maaliskuuta 2022 | 14. joulukuuta 2023 | – | – | Venäjän miehitykset Georgian alueilla, alhainen taloudellinen kehitys.[7] |
 Kosovo
|
Hakijamaa | 14. joulukuuta 2022 | – | – | – | EULEX Kosovo, korruptio, kiistanalainen asema.[3] |
 Turkki
|
Neuvotteleva jäsenehdokas (neuvottelut jäädytetty) | 14. huhtikuuta 1987 | 12. joulukuuta 1999 | 3. lokakuuta 2005 | 13. lokakuuta 2006 | Kiistat Kyproksen kanssa, ihmisoikeusrikkomukset, maan politiikka rikkoo Kööpenhaminan kriteerejä, neuvottelut jäädytetty.[3][8] |
Kriteerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan unioniin liittyäkseen valtion täytyy täyttää taloudelliset ja poliittiset vaatimukset, joita sanotaan Kööpenhaminan kriteereiksi (Kööpenhaminassa vuonna 1993 pidetyn kokouksen mukaan). Kriteerit sisältävät vakaan demokraattisen hallituksen, joka kunnioittaa lakia, ja esimerkiksi ihmisoikeuksiin, talouselämään ja ympäristöasioihin liittyviä vaatimuksia. Maastrichtin sopimuksen mukaan Euroopan parlamentin ja kaikkien jäsenvaltioiden täytyy hyväksyä laajentumiset.
Mikä vain Euroopan valtio voisi teoriassa hakea EU:n jäsenyttä, ja silloin Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio joko hyväksyisivät tai hylkäisivät hakemuksen. Jos hakemus hyväksytään, liittymiskeskustelut alkavat. Hakemuksen hyväksymiseksi valtion pitää:[9]
- Olla ”eurooppalainen valtio”
- Kunnioittaa vapautta, demokratiaa, ihmisoikeuksia sekä lakia.
Euroopan unionin jäsenyyden saamiseksi valtion pitää:
- Täyttää Kööpenhaminassa vuonna 1993 säädetyt kriteerit:
- Demokratia, laki, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojaaminen ovat vakaita.
- Kauppatalouden pitää olla toimivaa ja vakaata, ja valtion pitää olla valmis käymään kauppaa EU:n kanssa.
- Valtion pitää olla valmis noudattamaan jäsenyyden velvoitteita ja EU:n sääntöjä.
Joulukuussa 1995 Madridin Euroopan komissio lisäsi liittymiskriteereihin valtion sitoutumista EU:n vaatimiin hallinnollisiin rakenteisiin.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 15. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5
- ↑ Tietoa brexitistä Eurooppatiedotus. Arkistoitu 4.12.2020. Viitattu 27.11.2020.
- ↑ a b c d e f The race for EU membership politico.eu. 15.12.2016. Politico. Viitattu 29.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Montenegro 2019 Report ec.europa.eu. 29.5.2019. Euroopan komissio. Viitattu 29.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b EU-johtajat tekivät historiallisen päätöksen: Ukraina ja Moldova hyväksyttiin uusiksi ehdokasmaiksi, Zelenskyi kiitti EU:ta yle.fi. 23.6.2022. Yle Uutiset. Viitattu 23.6.2022. (suomeksi)
- ↑ EU aloittaa Ukrainan jäsenhakemuksen käsittelyn – kysymys on unionille visainen eikä oikopolkua jäsenyyteen välttämättä löydy yle.fi. 1.3.2022. Yle Uutiset. Viitattu 1.3.2022. (suomeksi)
- ↑ Outcast: Georgia’s Continued Obstacles to EU Membership brownpoliticalreview.org. 15.6.2015. Brown Political Review. Viitattu 23.6.2022. (englanniksi)
- ↑ EU freezes talks on Turkey membership independent.co.uk. 12.12.2006. Independent. Viitattu 29.3.2020. (englanniksi)
- ↑ European Commission - Conditions for Enlargement Ec.europa.eu
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan unionin laajentuminen Wikimedia Commonsissa
Euroopan unionin ehdokasvaltiot | |||
|---|---|---|---|
 |  | ||
 Artikkelit Euroopan unionista | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Historia |
| ||||||||
| Maantiede | |||||||||
| Hallinto |
| ||||||||
| Politiikka | |||||||||
| Talous | |||||||||
| Kulttuuri | |||||||||
| Luettelot | |||||||||
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
