Heinrich Brüning
| Heinrich Brüning | |
|---|---|
 |
|
| Saksan valtakunnankansleri | |
| Presidentti | Paul von Hindenburg |
| Edeltäjä | Hermann Müller |
| Seuraaja | Franz von Papen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. marraskuuta 1885 Münster, Saksa |
| Kuollut | 30. maaliskuuta 1970 (84 vuotta) Norwich, Vermont, Yhdysvallat |
| Tiedot | |
| Puolue | keskustapuolue |
Heinrich Brüning (26. marraskuuta 1885 Münster, Saksa – 30. maaliskuuta 1970 Norwich, Vermont, Yhdysvallat) oli keskustapuoluetta edustanut saksalainen konservatiivipoliitikko. Hän toimi Saksan valtakunnankanslerina maaliskuusta 1930 toukokuuhun 1932 johtaen porvarillisten puolueiden kokoomushallitusta. Brüningin kanslerikautena alkanut siirtyminen parlamentarismista presidentin valtaoikeuksiin nojanneeseen poikkeushallintoon on nähty alkusoittona Weimarin tasavallan myöhemmälle luhistumiselle.[1] Brüning oli Weimarin tasavallan pitkäaikaisin kansleri.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisemmat vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brüningin isä oli münsteriläinen etikka- ja viinikauppias. Brüning opiskeli historiaa, oikeustiedettä ja taloustiedettä Münchenin ja Strasbourgin yliopistoissa sekä vuosina 1911–1913 Englannissa.[2] Väiteltyään vuonna 1915 tohtoriksi Bonnin yliopistosta hän värväytyi vapaaehtoisena Saksan armeijaan ja palveli ensimmäisessä maailmansodassa konekiväärikomppanian päällikkönä. Sodan jälkeen roomalaiskatolinen Brüning liittyi keskustapuolueeseen ja työskenteli vuosina 1920–1930 kristillisen ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestön Deutscher Gewerkschaftsbundin (DGB) toimitusjohtajana.[1][2] Hän oli myös vuonna 1919 Preussin osavaltion kansanhuoltoministerinä toimineen Adam Stegerwaldin avustajana ja organisoi passiivista kansalaisvastarintaa vuoden 1923 Ruhrin miehityksen aikana.[2]
Brüning valittiin vuonna 1924 valtiopäiville Breslaun kaupungin edustajana. Hänet tunnettiin keskustapuolueen valtiopäiväryhmän talousasiantuntijana ja joulukuussa 1929 hänet valittiin ryhmän puheenjohtajaksi.[1][2] Hän oli myös Preussin edustajainhuoneen jäsen vuosina 1928–1930.[2]
Kanslerikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brüning tuli valtakunnankansleriksi 30. maaliskuuta 1930 sosiaalidemokraatti Hermann Müllerin johtaman suuren koalition hallituksen kaaduttua.[1][2] Brüning kokosi edeltäjäänsä konservatiivisemman porvarillisen kokoomushallituksen, johon kuuluivat keskustapuolue, Saksan demokraattinen puolue (DDP), Saksan kansanpuolue (DVP), Saksalaiskansallinen kansanpuolue (DNVP), Saksan keskiluokan valtakunnanpuolue (WP), Baijerin kansanpuolue (BVP) ja Konservatiivinen kansanpuolue (KVP).[3] Brüningin hallituksella ei kuitenkaan ollut enemmistöä valtiopäivillä, ja se joutui siksi toistuvasti turvautumaan valtakunnanpresidentti Paul von Hindenburgin antamiin poikkeusasetuksiin saadakseen ohjelmansa läpi. Valtiopäivien torjuttua pääosan hallituksen talouspoliittiseen ohjelmaan kuuluneista toimenpiteistä presidentti Hindenburg antoi 16. heinäkuuta 1930 Brüningin pyynnöstä perustuslain 48. pykälän nojalla hätätila-asetuksen ”talouden ja finanssien suojelusta”. Kun valtiopäivät hylkäsivät asetuksen kaksi päivää myöhemmin, Hindenburg hajotti ne ja määräsi uudet vaalit. Syyskuun 1930 vaaleissa äärioikeistolainen kansallissosialistinen puolue (NSDAP) ja äärivasemmistolainen kommunistinen puolue (KPD) vahvistuivat huomattavasti.[1][2] Brüningin hallitus pysyi vähemmistöhallituksena, mutta oppositiossa ollut sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) alkoi nyt vastentahtoisesti tukea sitä estääkseen vielä oikeistolaisemman hallituksen valtaantulon.[2]
Brüningin tullessa kansleriksi Saksa oli syöksymässä syvälle suureen talouslamaan. Hän pyrki tasapainottamaan valtiontaloutta leikkaamalla valtion menoja, palkkoja ja työttömyyskorvauksia, nostamalla veroja sekä asettamalla ulkomaisille maataloustuotteille korkeita tuontitariffeja. Samaan aikaan Versailles’n rauhansopimuksessa määrättyjen sotakorvausten maksamista jatkettiin tunnollisesti. Brüningin talouskuripolitiikka esti 1920-luvun alun hyperinflaation toistumisen mutta halvaannutti samalla talouskasvun ja alensi väestön pääosan elintasoa samalla kun työttömyys nousi pilviin. Se ei myöskään saanut valtiopäivien tukea, joten presidentin poikkeusasetusten hyväksikäyttö jatkui. Ulkoministeri Julius Curtiuksen erottua lokakuussa 1931 Brüning kokosi hallituksensa uudestaan ja otti nyt itselleen myös ulkoministerin salkun.[1][2] Saksan ulkopolitiikka muuttui Brüningin kanslerikaudella kansallismielisempään suuntaan.[1] Hän tunnusteli marraskuussa 1931 yhteistyötä kansallissosialistien ja Adolf Hitlerin kanssa, mutta tämä ei johtanut mihinkään.[2]
Brüning tuki Hindenburgin uudelleenvalintaa vuoden 1932 presidentinvaaleissa.[1] Brüningin hallitus kaatui 30. toukokuuta 1932 kenraali Kurt von Schleicherin ja muiden vielä oikeistolaisempaa sisäpolitiikkaa toivoneiden presidentti Hindenburgin suosikkien juonittelun seurauksena. Hindenburg kääntyi Brüningiä vastaan, koska Brüningin hallitus oli suunnitellut pilkkovansa pakkolunastuksella vararikossa olleita junkkerien omistamia suurtiloja Itä-Preussissa, mikä olisi merkinnyt yksityiseen omistusoikeuteen puuttumista.[1][2] Hitlerin tultua valtaan Brüning oli toukokuussa 1933 lyhytaikaisesti keskustapuolueen puheenjohtajana, kunnes natsihallinto lakkautti koko puolueen.[2]
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brüning pakeni Saksasta vuonna 1934 aluksi Alankomaihin ja myöhemmin Yhdysvaltoihin. Hän toimi valtiotieteiden professorina Harvardin yliopistossa vuosina 1937–1951.[1][2] Vuosina 1951–1955 hän oli professorina Kölnin yliopistossa Länsi-Saksassa. Brüning tuki Saksan kristillisdemokraattisen unionin (CDU) perustamista, mutta pettyi liittokansleri Konrad Adenauerin politiikkaan ja palasi 1950-luvulla Yhdysvaltoihin. Hän kuoli siellä vuonna 1970. Hänen muistelmansa Weimarin tasavallan ajasta ilmestyivät postuumisti.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Heinrich Brüning (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 25.2.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Heinrich Brüning 1885-1970 (saksaksi) Lebendiges Museum Online. Viitattu 24.2.2018.
- ↑ Das Kabinett Brüning I (saksaksi) Das Bundesarchiv. Viitattu 26.2.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Heinrich Brüning Wikimedia Commonsissa
