Kéa
Κέα
Kéan saari (vasemmalla) ja Makrónisos satelliittikuvassa.
| Sijainti | |
|---|---|
| Saariryhmä | |
| Korkein kohta |
Profítis Ilías, 568 m |
| Pinta-ala |
131,693 km² |
| Asukasluku |
2 446 |
|---|---|
| Kieli |
Kéa (kreik. Κέα; myös Tzia, kreik. Τζια), antiikin Keos (m.kreik. Κέως, Keōs, lat. Ceos), on Kreikan saari, joka kuuluu Kykladien saariryhmään. Saaren pinta-ala on 131,693 neliökilometriä ja asukasluku 2 446 (vuonna 2001). Hallinnollisesti Kéa kuuluu Kéan kuntaan, Kéa-Kýthnoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkylä on Ioulída.[1]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kéa sijaitsee Välimereen kuuluvassa Egeanmeressä Itä-Attikan rannikosta ja Soúnion niemestä kaakkoon. Se on Kykladien saariryhmän luoteisin saari. Sen lähimmät suuremmat saaret ovat Kýthnos kaakkoispuolella, Makrónisos länsipuolella Attikan rannikon edustalla, Euboia pohjoispuolella ja Gyáros itäpuolella.
Saaren korkein kohta on Profítis Ilías (568 metriä).
Hallinto, kaupungit ja kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Kéan kunta
Kéa kuuluu hallinnollisesti Kéan kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria.[1]
Saaren suurimmat asutukset ovat satamakylä Korissía (711 asukasta), joka sijaitsee saaren luoteisrannikolla; pääkylä Ioulída eli Chóra (633 asukasta), joka sijaitsee saaren pohjoisissa sisäosissa; sekä Písses (157) ja Vourkári (121).[1] (Katso myös: Luettelo Kéan kunnan kylistä ja saarista.)
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin aika saari tunnettiin paitsi nimellä Keos myös nimellä Hydrussa (Hydroussa). Kreikkalaisessa mytologiassa saarella kerrotaan asuneen nymfejä, jotka jumalat ajoivat pois kateellisina saaren kauneudesta. Saaren Agía Eirínistä (Ágia Iríni) on löydetty merkittävä kykladisen kulttuurin aikainen asutus.[2][3]
Keoksella oli antiikin aikana neljä kaupunkivaltiota (polis), jotka muodostivat tetrapoliin eli neljän kaupungin liiton. Kaupungit olivat Iulis, Karthaia, Koressia ja Poieessa. Persialaissodissa kaupungit taistelivat Ateenan puolella persialaisia vastaan, päin vastoin kuin suurin osa Kykladien saarista. Sodan jälkeen saari liittyi Deloksen meriliittoon. Saari oli venetsialaisvallan alla vuosina 1207–1537 ja turkkilaisvallan alla vuosina 1537–1821. 1800-luvulla se osallistui ensimmäisten joukossa Kreikan vapaustaisteluun. Kéasta tuli osa itsenäistynyttä Kreikkaa vuonna 1821. 1900-luvulla monet saaren asukkaista ovat muuttaneet pois saarelta.[2][4]
HMHS Britannic upposi Kéan luoteispuolelle ensimmäisen maailmansodan aikana 21. marraskuuta 1916 toimiessaan sairaalalaivana. RMS Titanicin sisaralus oli aikansa suurin laiva. Hyvin säilynyt hylky makaa noin 110 metrin syvyydessä.[4]
Nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kéan nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Agía Eirínin esihistoriallisen ajan muinaisjäänteet, Ioulídan venetsialaisaikainen linna ja arkeologinen museo, 500-luvulla eaa. tehty suurikokoinen Iuliin leijonapatsas Ioulídan lähellä, Apollonin ja Athenen temppelien rauniot Karthaian arkeologisella alueella, hellenistisen ajan tornin jäänteet Agía Marínassa sekä Kastrianín luostari (Moní Kastrianís). HMHS Britannicin hylky on suosittu sukelluskohde.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
- ↑ a b Kea History Greeka.com. Viitattu 3.8.2015.
- ↑ Αγία Ειρήνη Κέας Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 20.12.2015. Viitattu 3.8.2015.
- ↑ a b c ”Kea”, Greek Island Hopping 2008, s. 260–263. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kéa Wikimedia Commonsissa
