Kaarle Nordenstreng

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarle Nordenstreng
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Helsinki [1]
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti professori
Aiheesta muualla
Kotisivu

Kaarle Tapani Jorma Johannes Magnus Bertel Nordenstreng (s. 9. kesäkuuta 1941 Helsinki) on tiedotusopin emeritusprofessori.[2] Nordenstrengin erityisaloja ovat viestinnän teoria, kansainvälinen viestintä ja mediapolitiikka. Nordenstrengistä 2001 julkaistu juhlakirja toteaa, että hän on "ehdottomasti tunnetuin suomalainen viestinnän tutkija".[3] Vuosina 1976–1990 hän toimi kylmän sodan aikana pääasiassa sosialististen maiden leiriin kuuluneen Kansainvälisen journalistitijärjestö IOJ:n puheenjohtajana.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordenstreng toimi Yleisradiossa kuunnelmien lapsenäänenä vuodesta 1955 ja nuorten ohjelmien tekijänä vuodesta 1956. Radion nuorten ohjelmien vastaavana toimittajana oli tällöin Sauvo Puhtila, jonka jälkeen Nordenstreng jatkoi samassa tehtävässä heinäkuusta 1962 toukokuuhun 1963.[2] Muiden radio-ohjelmien freelancerina Nordenstreng haastatteli vuonna 1962 C.G. Jungia ja 1967 Marshall McLuhania.[5]

Nordenstreng opiskeli Helsingin yliopistossa psykologiaa, fonetiikkaa, filosofiaa, historiaa ja kansantaloutta. Hän valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1963, maisteriksi 1965 ja lisensiaatiksi 1966. Vuonna 1965 hänestä tuli sekä Yhteiskunnallisen Korkeakoulun lehdistö- ja tiedotusopin assistentti että Yleisradion ja yliopistojen välisen tutkimusryhmän sihteeri.[2]

Nordensteng osallistui nähtävästi ainoan kerran julkisesti puoluepolitiikkaan tukemalla Liberaalisen Kansanpuolueen ehdokasta professori Olavi Borgia eduskuntavaaleissa vuonna 1966. Borg kuvaili Nordenstrengiä edistykselliseksi liberaaliporvariksi.[4]

Syyslukukauden 1966 Nordenstreng vietti tutkijavaihdossa Yhdysvalloissa Southern Illinois Universityn journalistiikan laitoksessa ja vuoden 1967 alkupuolen hän matkusteli Yhdysvalloissa tutustuen sikäläiseen mediatutkimukseen sekä journalismin opetukseen. Yhdysvalloista palattuaan keväällä 1967 hän siirtyi Yleisradion pitkän tähtäimen suunnittelu- ja tutkimuselimen (PTS) tutkimusasiantuntijaksi. Vuoden 1969 lopussa Nordenstreng väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Hänet nimitettiin elokuusta 1971 alkaen Tampereen yliopiston tiedotusopin professoriksi uudessa radio- ja tv-opin virassa, joka oli lajissaan ensimmäinen Pohjoismaissa.[3]

Nordenstreng on ollut vierailevana professorina useissa Yhdysvaltain yliopistoissa (lukukaudet University of California at San Diego 1977, University of Maryland 1991, University of Minnesota 1994, University of Texas at Austin 1995). Vuonna 1981 hän työskenteli Tansaniassa Unescon asiantuntijana ja vuonna 1987 Tšekkoslovakiassa journalismitutkimuksen asiantuntijana.

Nordenstreng on toiminut lukuisten komiteoiden ja toimikuntien jäsenenä (Suomen Unesco-toimikunta, Viestintäpoliittinen komitea, Etyk-toimikunta, Mediakulttuuritoimikunta ym).

Toukokuussa 2009 Nordenstreng piti jäähyväisluentonsa ”Myötäjuoksijan yksinpuhelu”[6]. Hän oli tuolloin Suomen pisimpään virassa ollut professori.[7] [8]

Kansainvälinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordenstreng on toiminut Unescon konsulttina (mediatutkimuksen ohjelma 1971–1976, joukkotiedotusjulistus 1977–1978 ym.) ja mediatutkijoiden maailmanjärjestön International Association for Media and Communication Research (IAMCR) varapresidenttinä 1972–1988.[9] Hän on ollut myös perustamassa Pohjoismaiden viestintä- ja mediatutkimuksen keskusta Nordicomia, Euroopan mediatutkimusjärjestöä European Communication Research and Education Association (ECREA) sekä journalistikoulutuksen maailmanverkostoa World Journalism Education Council (WJEC).[1]

Nordenstrengin tunnetuin kansainvälinen tehtävä on ollut toimiminen Kansainvälisen lehtimiesjärjestö IOJ:n puheenjohtajana 1976–1990, mikä on leimannut hänet Neuvostoliiton myötäilijäksi.[10] Nordenstreng valittiin IOJ:n puheenjohtajaksi vuonna 1976, jolloin Suomen journalistijärjestöt isännöivät IOJ:n 8. kongressin Finlandia-talossa Helsingissä -- vuosi Etyk-huippukokouksen jälkeen pyrkimyksenään tukea idän ja lännen välistä sillanrakennusta myös tällä ammattialalla.[11] Nordenstrengin valinta tapahtui Neuvostoliiton journalistiliiton ehdotuksesta -- hänen mukaansa siksi, koska Neuvostoliitossa katsottiin, että ”sitoutumaton edistyksellinen on paras brändi siinä vaiheessa”.[12] Nordenstrengiä on erityisesti IOJ:n puheenjohtajuuden vuoksi arvosteltu rähmällään olosta Neuvostoliiton edessä.[13] Hän on myöhemmin arvioinut, että järjestö ei ollut ”pelkästään Kremlin käsikassara” ja toiminta IOJ:ssä oli ”sen ajan oloissa perusteltua”.[14][15] Nordenstreng on perustellut toimintaansa IOJ:ssä Unescon tukemalla yhteistyöllä länsimaita edustavan Kansainvälisen journalistiliitto IFJ:n ja kehitysmaiden alueellisten toimittajajärjestöjen kanssa[16] sekä kehitysmaita tukevalla liikkeellä kohti uutta kansainvälistä tiedotusjärjestystä [17].

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordenstrengin ensimmäinen puoliso oli Irmeli Miettinen vuosina 1967–1973. Vuodesta 1978 Nordenstreng on ollut naimisissa professori Ullamaija Kivikurun kanssa, ja heillä on kaksi lasta.[18]

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordenstreng on nimitetty Pietarin valtionyliopiston kunniaprofessoriksi 2008 ja Moskovan valtionyliopiston kunniaprofessoriksi 2009. [19]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nordenstrengin tärkeimpiä kirjoja[20]

  • Kaksi tulevaisuudennäkijää: Buckminster Fuller ja Marshall McLuhan, 1967.
  • Toward Quantification of Meaning: An Evaluation of the Semantic Differential Technique, 1969 (väitöskirja).
  • Transformation Analysis of Statistical Variables, yhdessä Yrjö Ahmavaaran kanssa, 1970.
  • Tutkimuskohteena radio ja televisio, 1970.
  • Joukkotiedotus yhteiskunnassa: Johdatus joukkotiedotuskasvatukseen, yhdessä Yrjö Ahmavaaran, Sirkka Minkkisen, Max Randin ja Margaretha Starckin kanssa, 1971.
  • Tajuntateollisuus: Viestintäpolitiikan näköaloja, 1974.
  • Television Traffic: A One-way Street? A Survey and Analysis of the International Flow of Television Programme Material, yhdessä Tapio Variksen kanssa, 1974 (englanniksi, espanjaksi, ranskaksi)
  • Tiedotusoppi: Johdatus yhteiskunnallisten viestintäprosessien tutkimukseen, 1975, 2. korjattu laitos 1978 (käännetty ruotsiksi, tanskaksi ja unkariksi).
  • Joukkotiedotus, yhdessä Sirkka Minkkisen, yhdessä Max Randin ja Margaterha Starckin kanssa, 1978.
  • Mass Media Declaration of UNESCO, yhdessä Lauri Hannikaisen kanssa, 1984.
  • Foreign News in the Media: International Reporting in 29 Countries, yhdessä Annabelle Sreberny-Mohammadin ja muiden kanssa, Unesco 1985 Verkossa) (englanniksi, espanjaksi, ranskaksi)
  • Useful Recollections: Excursions into the History of the International Movement of Journalists, yhdessä Jiri Kubkan kanssa, Part I 1986, Part II 1988 (englanniksi, espanjaksi, ranskaksi)
  • Normative Theories of the Media: Journalism in Democratic Societies, yhdessä Clifford Christiansin, Theodore Glasserin, Denis McQuailin ja Robert Whiten kanssa, 2009.
  • A History of the International Movement of Journalists: Professionalism Versus Politics, yhdessä Ulf Jonas Björkin, Frank Beyersdorfin, Svennik Høyerin ja Epp Laukin kanssa, 2016.
  • The Rise and Fall of the International Organization of Journalists Based in Prague 1946-2016, Part III of Useful Recollections, 2020.
  • Basics of IAMCR History, yhdessä Cees Hamelinkin kanssa, 2022.

Toimittajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimpiä kirjoja, joissa Nordenstreng on ollut toimittajana:[20]

  • Joukkotiedotus ja yleisö, toim. Kaarle Nordenstreng, 1969
  • Informational Mass Communication: A Collection of Essays, toim. Kaarle Nordenstreng, 1974.
  • National Sovereignty and International Communication, toim. Kaarle Nordenstreng & Herbert Schiller, 1979 (1993 nimellä Beyond National Sovereignty: International Communication in the 1990s).
  • Suomen viestintäjärjestelmä, toim. Kaarle Nordenstreng & Osmo A Wiio, 1986 (1994 nimellä Joukkoviestintä Suomessa).
  • Journalist: Status, Rights and Responsibilities, toim. Kaarle Nordenstreng & Hifzi Topuz, 1989.
  • Kansainvälinen journalistietiikka, toim. Kaarle Nordenstreng, 1992.
  • The Global Media Debate: Its Rise, Fall and Renewal, toim. George Gerbner, Hamid Mowlana & Kaarle Nordenstreng, 1993.
  • Sananvapaus, toim. Kaarle Nordenstreng, 1996 (2015 nimellä Sananvapaus Suomessa).
  • Towards Equity in Global Communication: MacBride Update, toim. Richard Vincent, Kaarle Nordenstreng & Michael Traber, 1999 (2016 nimellä Towards Equity in Global Communication?, toim. Richard Vincent & Kaarle Nordenstreng).
  • Russian Media Challenge, toim. Kaarle Nordenstreng, Elena Vartanova & Yassen Zassoursky, 2001 (2. painos 2002).
  • Suomen mediamaisema, toim. Kaarle Nordenstreng & Osmo A Wiio, 2001 (2017 Kaarle Nordenstreng & Hannu Nieminen).
  • Mapping BRICS Media, toim. Kaarle Nordenstreng & Daya Thussu, 2015.
  • BRICS Media Reshaping the Global Communication Order? toim. Daya Thussu & Kaarle Nordenstreng, 2021.
  • Coverage of the Russia-Ukraine War by Television News in Nine Countries, toim. Kaarle Nordenstreng, 2023.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b https://sites.tuni.fi/kalle/cv/. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b c Esittely: Kaarle Nordenstrengin akateeminen kotisivu | Tampereen korkeakouluyhteisö Kaarle Nordenstrengin akateeminen kotisivu. Viitattu 1.4.2022.
  3. ↑ a b Karvonen, Erkki & Pietiläinen, Jukka (toim.): Viestintätieteen suurlähettiläs - Ambassador of Communication Research, s. Takakansi. Tampere University Press. Teoksen verkkoversio https://trepo.tuni.fi/handle/10024/65355, 2001.
  4. ↑ a b Nordenstreng, Kaarle: Embroiled in Cold War Politics: IOJ and IFJ (1946-) teoksessa Nordenstreng, Kaarle ym.: A History of the International Movement of Journalists: Professionalism Versus Politics, s. 125-172. Palgrave Macmillan, 2016.
  5. ↑ Nordenstrengin radio-ohjelmia sites.tuni.fi.
  6. ↑ Myötäjuoksijan yksinpuhelu
  7. ↑ Suomen pitkäikäisimmästä professorista emeritus Yle Uutiset. 27.5.2009. Viitattu 14.6.2023.
  8. ↑ Aviisi 08/2009 - Agendalla aikaa arkisto.aviisi.fi. Viitattu 9.6.2023.
  9. ↑ History of IAMCR | IAMCR iamcr.org. Viitattu 14.6.2023.
  10. ↑ Pietiläinen, Tuomo: Kekkosen aikakauden junailija ja idealisti. Helsingin Sanomat, 9.6.1991. Sanoma Osakeyhtiö.
  11. ↑ Nordenstreng, Kaarle: Toimintamme IOJ:ssä osa "suomalaista ratkaisua" Sanomalehtimies - Journalisten n:o 19. 4.10.1976. Suomen Sanomalehtimiesten Liitto SSL. Viitattu 30.1.2024.
  12. ↑ Laurinolli, Heikki: Kylmän sodan järjestöjohtaja joutuu kestämään jälkipuheita Tampereen korkeakouluyhteisö. Viitattu 14.6.2023.
  13. ↑ Pietiläinen, Tuomo: Journalistitkin olivat rähmällään toimittajajärjestön avulla Helsingin Sanomat. 16.12.2016. Viitattu 13.6.2023.
  14. ↑ Räikkä, Jyrki: Myötäjuoksija vaihtaa vapaalle Helsingin Sanomat. 27.5.2009. Viitattu 13.6.2023.
  15. ↑ Nalbantoglu, Minna: Onnittelemme: Tiedotusprofessorin takki ei käänny Helsingin Sanomat. 9.6.2001. Viitattu 13.6.2023.
  16. ↑ Nordenstreng, Kaarle: The Rise and Fall of the International Organization of Journalists Based in Prague 1946-2016, s. 101-176. Prague: Karolinum Press, 2020.
  17. ↑ Nordenstreng, Kaarle: The New World Information and Communication Order: Testimony of an actor. Widerworte: Philosophie - Politik - Kommunikation. Festschrift für Jörg Becker (juhlakirja, ss. 227-237), 2011. Innsbruck University Press.
  18. ↑ Siltamäki, Tuija: Suomen vaarallisin mies Helsingin Sanomat. 4.8.2019. Viitattu 9.6.2023.
  19. ↑ Meyen, Michael: Kaarle Nordenstreng: Promoting Democracy and Equality Biografisches Lexikon der Kommunikationswissenschaft. 24.9.2018. Viitattu 14.6.2023. (saksa)
  20. ↑ a b Kaarle Nordenstreng Tampere University Research Portal. Viitattu 9.6.2023. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haataja, Lauri & Pietilä, Jyrki & Pietiläinen, Tuomo: Demokraattinen journalisti. Suuri suomalainen sillanrakennus maailman mahtavimmassa toimittajajärjestössä. Helsinki: WSOY, 1996.
  • Nordenstreng, Kaarle: The Rise and Fall of the International Organization of Journalists Based in Prague 1946-2016. Praha: Karolinum Press & University of Chicago Press, 2020. Teoksen verkkoversio

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarle_Nordenstreng&oldid=22408067”