Pietarin valtionyliopisto

Pietarin valtionyliopisto
Санкт-Петербургский государственный университет
lat. Universitas Petropolitana
Motto	Hic tuta perennat (Tämä suoja kestää)
Perustettu	1724
Tyyppi	Julkinen
Rehtori	Nikolai Kropatšev
Opiskelijoita	32 000
Sijainti	Pietari (kaupunki), Venäjä
Osoite	Universitetskaja nab. 7–9, 199034 Pietari
Sivusto	spbu.ru(venäjäksi)
Infobox OK

Kahdentoista ministerikollegion rakennus Vasilinsaarella on yliopiston päärakennus, jossa sijaitsevat yliopiston johto, kirjasto ja biologian ja maaperätieteen sekä geologian tiedekunnat.

Pietarhovin kampus.

Pietarin valtionyliopisto (ven. Санкт-Петербургский государственный университет, Sankt-Peterburgski gosudarstvennyi universitet) on venäläinen julkinen yliopisto Pietarissa ja yksi Venäjän vanhimmista yliopistoista. Yliopiston kampuksista toinen on kaupungin keskustassa Vasilinsaarella ja toinen keskustan ulkopuolella Pietarhovissa.

Yliopistossa on 20 tiedekuntaa ja niissä 32 000 opiskelijaa joista 4 000 jatko-opiskelijoita. Opetushenkilökuntaa on 6 000 henkeä, heistä tuhat on professoreita.

Pietarin valtionyliopisto arvioidaan yleisesti Venäjän toiseksi parhaaksi yliopistoksi Moskovan valtionyliopiston jälkeen niin kansallisissa kuin kansainvälisissä yliopistorankingeissa. Shanghain yliopistovertailussa vuonna 2016 Pietarin valtionyliopiston sijaluku oli välillä 301–400 maailman 500 huippuyliopiston listalla.

Historia

Pietari Suuri perusti vuonna 1724 Pietarin akatemian, josta kehittyi Venäjän tiedeakatemia. Pietarin yliopisto katsoo olevansa Pietarin akatemian perinteen jatkaja ja siten maan vanhin yliopisto. Opetus ei kuitenkaan ole ollut yhtäjaksoista. Vuonna 1803 akatemia määritteli, ettei sen tehtäviin kuulunut koulutus vaan ainoastaan tutkimus. Pietarin kaupungissa ei siten kuuteentoista vuoteen saanut korkeakouluopetusta, mutta opettajaseminaari toimi edelleen. Vuonna 1819 keisari Aleksanteri I järjesti opettajaseminaarin ympärille kolmitiedekuntaisen yliopiston, johon kuului oikeustieteellinen tiedekunta, matematiikan ja fysiikan tiedekunta sekä historian ja kielitieteen tiedekunta.

Euroopan hullun vuoden 1848 jälkeen Venäjän senaatti päätti, että kansanvalistusministerin tulee nimittää yliopiston rehtori. Vuonna 1887 joukko opiskelijoita pidätettiin Aleksanteri III:n murhayrityksestä. Vuonna 1924 yliopisto nimettiin uudelleen Leningradin valtionyliopistoksi, ja toisen kerran vuonna 1948 Andrei Ždanovin mukaan sen nimitti Neuvostoliiton ministerineuvosto. 1991 yliopisto nimitettiin jälleen Pietarin valtionyliopistoksi.

Tiedekunnat

Luonnontieteet:

• Biologian ja maaperätieteen tiedekunta
• Geologian tiedekunta
• Fysiikan tiedekunta
• Kemian tiedekunta
• Lääketieteellinen tiedekunta
• Maantieteen ja geoekologian tiedekunta
• Matematiikan ja mekaniikan tiedekunta
• Sovelletun matematiikan tiedekunta

Ihmistieteet:

• Filologian ja taiteiden tiedekunta
• Filosofian ja valtiotieteen tiedekunta
• Historian tiedekunta
• Idäntutkimuksen tiedekunta
• Johtamistaidon laitos
• Journalistiikan tiedekunta
• Kansainvälisten suhteiden tiedekunta
• Kielitieteen tiedekunta
• Oikeustieteellinen tiedekunta
• Psykologian tiedekunta
• Sosiologian tiedekunta
• Taloustieteiden tiedekunta

Merkittäviä henkilöitä

Kuuluisia entisiä opiskelijoita

Kahdeksan Pietarin yliopistosta valmistunutta tiedemiestä on saanut Nobelin palkinnon, vaikka kukaan heistä ei tehnyt palkintoon johtanutta tutkimusta tässä yliopistossa eikä työskennellyt siellä palkinnon saadessaan: Ivan Pavlov (lääketiede 1904), Ilja Metšnikov (lääketiede 1908), Nikolai Semjonov (kemia 1956), Lev Landau (fysiikka 1962), Aleksandr Prohorov (fysiikka 1964), Wassily Leontief (taloustiede 1973), Leonid Kantorovitš (taloustiede 1975) ja Joseph Brodsky (kirjallisuus 1987).

Rehtorit

Pietarin keisarillinen yliopisto 1819–1821: Mihail Balugjanski 1821–1825: Jevdokim Zjablovski 1825–1836: Anton Degurov 1836–1840: Ivan Šulgin 1840–1861: Pjotr Pletnjov 1861–1863: Aleksandr Voskresenski 1863–1865: Heinrich Lenz 1865–1867: Aleksandr Voskresenski 1867–1873: Karl Kessler 1873–1876: Pjotr Redkin 1876–1883: Andrei Beketov 1883–1887: Ivan Andrejevski 1887–1890: Mihail Vladislavlev 1890–1897: Pjotr Nikitin 1897–1899: Vasili Sergeevits 1899–1903: Adolf Holmsten 1903–1905: Aleksandr Ždanov 1905–1910: Ivan Borgman 1910–1911: David Grimm 1911–1918: Erwin Grimm

Leningradin valtionyliopisto 1918–1919: Aleksandr Ivanov 1919: Sergei Žebelev 1919–1922: Vladimir Šimkevitš 1922–1925: Nikolai Deržavin 1925–1926: Sergei Minin 1926–1927: Vsevolod Tomaševski 1927–1930: Mihail Serebrjakov 1930–1932: Juri Nikitš 1932–1933: Viktor Serežnikov 1933–1938: Mihail Lazurkin 1938–1939: Konstantin Lukašev 1939–1941 Pjotr Zolotuhin 1941–1948 Aleksandr Voznesenski 1948–1950 Nikita Domnin 1950–1952 Aleksei Iljushin 1952–1964 Aleksandr Aleksandrov 1964–1970 Kirill J. Kondratjev 1970–1975 Gleb Makarov 1975–1986 Valentin Aleskovski 1986–1993 Stanislav Merkuriev

Pietarin valtionyliopisto 1993–2008 Ljudmila Verbitskaja 2008– Nikolai Kropatšev

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietarin valtionyliopisto Wikimedia Commonsissa

• Diagram of the Russian education system (englanniksi) (russianenic.ru)