Kemijoki (yritys)
Kemijoki Oy | |
---|---|
Yritysmuoto | osakeyhtiö[1] |
Perustettu | 1954[1] |
Toimitusjohtaja | Tuomas Timonen[1] |
Puheenjohtaja | Mikael Lemström[2] |
Kotipaikka | Rovaniemi[1] |
Toiminta-alue | Suomi |
Toimiala | sähköntuotanto |
Liikevaihto | 96,5 milj. euroa (2023)[1] |
Liikevoitto | 10,3 milj. euroa (2023)[1] |
Nettotulos | 0,8 milj. euroa (2023)[1] |
Henkilöstö | 42 (2023)[1] |
Omistaja | Suomen valtio (50,1 %)[3] |
Kotisivu |
kemijoki |
Kemijoki Oy on vuonna 1954 perustettu suomalainen energiayhtiö, jonka päätoimiala on energian tuottaminen vesivoiman avulla. Yhtiö toimii vesivoimatuotannon asiantuntija- ja tilaajaorganisaationa, joka ostaa merkittävän osan toiminnoistaan palvelutoimittajilta.[4]
Kemijoki Oy on Suomen merkittävin vesi- ja säätövoiman tuottaja ja se omistaa 20 vesivoimalaitosta.[4]
Yhtiön kotipaikka on Rovaniemellä[5] ja sen pääomistaja on Suomen valtio, joka omistaa osakkeista yli puolet.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapin sodan jälkeen Kemijoessa olleet suuret sillat oli rakennettava uudelleen. Jokijärjestelmän valjastamista vesivoiman käyttölähteeksi alettiin harkita, sillä Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 Suomi menetti muun muassa Enson voimalaitokset, jotka jäivät Karjalan alueelle.[6] Pohjolan Voima Oy teki Isohaaraan lähelle joen suuta voimalaitospadon, joka alkoi toimia vuonna 1949. Tämän jälkeen valtioneuvosto halusi hyödyntää lisää Kemijoen vesivoimaa.[6] Valtioneuvosto teki vuonna 1952 periaatepäätöksen yhtiön perustamisesta ja seuraavana vuonna alettiin rakentaa Petäjäskosken voimalaitosta.[6]
1952–1999
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemijoki Oy:n perustava kokous pidettiin 15. lokakuuta 1954. Osakkaiksi tulivat valtion lisäksi valtio-omisteiset Imatran Voima Oy ja Veitsiluoto Oy.[6]
Petäjäskosken voimalaa seurasivat Pirttikoski (1959) ja Valajaskoski (1960) ja Kemijärven Seitakorvan voimalaitos (1963). Kemijoen pääuomaan rakennettiin myös Ossauskosken, Vanttauskosken ja Taivalkosken voimalaitos (1976). Vesivoimaa haettiin myös pohjoisemmasta Lapista Kemijoen alkulähteiltä Kitisen ja Luiron latvavesistä. Siellä ei ollut luonnostaan suuria järvialtaita, joten kumpaankin jokeen päätettiin rakentaa vesivoiman varastoksi tekojärvi. Vuonna 1967 Luiron vesiä alettiin säännöstellä Lokan tekoaltaaseen, Kitisen vesien sääntely Porttipahdan tekoaltaaseen aloitettiin vuonna 1970.[6] Kemijokeen rakennettujen voimalaitosten sähkösuunnittelusta ja sähköntuotannosta vastasi 1957–1985 Kemijoki Oy:n käyttöpäällikkönä ja sähköosaston osastonjohtajana toiminut teollisuusneuvos Karl Lehtinen.[7]
Kokkosnivan rakennustyöt aloitettiin elokuussa 1987.[6]
Kemijoki Oy alkoi tehdä yhteistyötä norjalaisten ja ruotsalaisten sähköyhtiöiden kanssa 1980-luvun lopulla, kun Suomesta vedettiin uusi runkojohtoyhteys Varanginvuonolle ja Ruotsiin avattiin tasavirtayhteys Fenno-Skan Rauman ja Forsmarkin välille. Ruotsalaista sähköä oli jo aiemminkin tuotu Suomeen, mutta uusien yhteyksien myötä sähkön tuonti tehostui ja Kemijoki Oy alkoi viedä omaa sähköään. Venäjän suunnan sähkötoimituksista oli sovittu jo aiemmin.[6]
Vuonna 1988 Suomen suurimmat vesivoiman tuottajat Kemijoki Oy, Pohjolan Voima Oy, Oulujoki Oy sekä Imatran Voima Oy perustivat yhteiseksi huoltoyhtiökseen Vesivoimalaitosten Konehuolto Oy:n (VEKO).[6] Kemijoki Oy käynnisti viisivuotisen tutkimusohjelman, jossa kartoitettiin pohjoisen tunturialueiden tuulioloja ja rakennettiin koetuulivoimaloita muun muassa Pelkosenniemen Pyhätunturille. Vuonna 1996 Kemijoki Oy ja Enontekiön kunta perustivat Tunturi-Lapin Tuulivoima Oy:n, joka rakennutti Enontekiön Lammasoaivin tuulivoimapuiston tunturin laelle. Seuraavat tuulivoimahankkeet syntyivät Muonion Olostunturille, jonne rakennettiin vuodesta 1998 neljä tuulivoimalaitosta.[6]
Kemijoki Oy oli omistajana ATRI Oy:ssä, joka keskittyi tonttikauppaan ja loma-asuntorakentamiseen pääosin Kittilän Sirkkassa eli Levitunturilla.[6]
2000–2019
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2002 Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Kemijoki Oy:n Vuotokseen suunnitteleman suuren tekoaltaan rakennusluvan. Sen jälkeen pinta-alaltaan pienempää tekojärvihanketta suunniteltiin ensin Kemijoen monitoimialtaan ja 2010-luvulla Kemihaaran tulvasuojelualtaan nimellä.[8]
Vuonna 2011 Kemijoki Oy selvitti Lapin liiton pyynnöstä, millaisilla tekoaltailla voitaisiin ehkäistä Kemijoen tulvia ja tuottaa sähköenergiaa. Yhtiö päätyi neljään erilaiseen vaihtoehtoon, joista kaksi on täysin uutta. Lapin liitto käytti selvitystä päättäessään tulvatorjuntaselvitysten jatkosta.[9] Suomen luonnonsuojeluliitto piti hanketta lainvastaisena ja katsoi Natura-alueen purkamisen vaativan painavampia perusteluja.[10]
Vuonna 2012 yhtiön vesivoimalaitoksista saatiin 5 037 gigawattituntia sähköenergiaa, mikä vastasi noin kolmannesta kotimaisella vesivoimalla tuotetusta sähköstä.[11] Yhtiön liikevaihto oli 41 miljoonaa euroa ja sen tulos oli 11 miljoonaa euroa tappiollinen.[12]
Vuonna 2013 Kemijoki Oy oli Suomen merkittävin vesivoiman tuottaja. Sen voimalaitosten kokonaisteho oli yli 1 100 MW. Vaikka Pohjolan Voima oli Kemijokea huomattavasti suurempi yhtiö, se tuotti sähköstään vesivoimalla vain noin viidesosan Kemijoki Oy:n tuotannosta.[11] Elokuussa Lapin ELY-keskus kertoi perustavansa Kemijoki Oy:n omistamalle alueelle Kemihaaran soiden luonnonsuojelualueen. Yrityksen omistukseen jäävä alue oli suuruudeltaan 7 737 hehtaaria ja sille annettiin käyttörajoituksia, jotka koskivat soiden vesitalouden muuttamista, metsänhakkuuta ja rakentamista.[13] Samoin elokuussa yrityksen uutena toimitusjohtajana aloitti Tuomas Timonen, kun hänen edeltäjänsä Aimo Takala eläkeikä lähestyi. Takala jatkoi Kemijoki-yhtiössä Timosen tukena vuoden 2014 loppuun asti.[14] Timonen muutti yhtiön strategiaa vesivoiman tuottajasta vesivoimatuotannon tilaaja- ja asiantuntijaorganisaatioksi.[14] Muutoksella tavoiteltiin 4–6 miljoonan euron vuosittaista säästöä.[12] Uusi toimintamalli aiottiin toteuttaa seuraavien kahden vuoden kuluessa pääasiassa ulkoistuksina. Palveluntoimittajien palkkalistoille arvioitiin siirtyvän noin 120 henkeä, jolloin Kemijoki Oy:lle jäisi aiemman parinsadan sijasta 20–30 työntekijää.[14] Joulukuussa 2013 Kemijoki Oy kertoi ulkoistavansa osan töistään. Caverionin palvelukseen päätettiin siirtää noin 80 työntekijää, taloushallinnon seitsemän työntekijää siirtyivät Administer Oy:lle.[15]
Uusi toimintatapa otettiin käyttöön maaliskuussa 2014, jolloin työntekijöitä siirtyi Caverionin ja Administerin[15] lisäksi Kemijoki Oy:n tytäryhtiö Kemijoki Aquatic Technology (KAT) Oy:n palvelukseen. Kumppanineuvotteluja käytiin myös IT-infrastruktuurin liiketoimintasiirroista.[16] Uudessa toimintamallissa Kymijoen voimalaitosten paikalliskäytöstä, kunnossapidosta ja käytönvalvonnasta vastasi Stora Enso Publication Papers Oy, Lieksanjoen voimalaitosten paikalliskäytöstä ja kunnossapidosta Maintpartner Oy ja velvoite-, ympäristö- ja patoturvallisuustöistä Infrakat Oy.lähde?
Joulukuussa 2015 Suomen luonnonsuojeluliitto ja vasemmistoliitto kritisoivat Vuotoksen uusia allassuunnitelmia.[17] Kemijoki-konsernin liikevaihto oli 38,7 miljoonaa euroa ja taseen loppusumma oli 474,2 miljoonaa euroa[18]. Koko osakepääoma oli 41,3 miljoonaa euroa.[19]
Helmikuussa 2018 valtioneuvosto päätti torjua Natura 2000-alueelle suunnitellun tekojärven. Toisin kuin Lapin liitto, valtioneuvosto totesi, että Kemijärven ja Rovaniemen taajamien tulvasuojelu voidaan toteutettaa tulvapenkereillä ja keinoilla, jotka eivät heikennä Kemihaaran soiden luontoarvoja.[8]
Vuonna 2019 Kemijoen Taivalkosken voimalaitoksella otettiin käyttöön hydraulinen Kalasydän-kalatie.[20] Yhtiö tuotti 4 498 gigawattituntia sähköenergiaa.[21]
2020–
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 2020 Kemijoki Oy kertoi peruskorjaavansa kaikki Kitisen varrella sijaitsevat voimalaitoksensa. Seitsemän laitoksen uudistusurakan arvioitiin kestävän 2030-luvulle asti.[21] Sodankylän Vajukosken voimalaitoksen peruskorjaus on suunniteltu vuodelle 2025, Kurittukosken ja Matarakosken vuoro on 2020-vuosikymmenen loppupuolella.[22] Uudistukset alkoivat Porttipahdalta, jonka teho nousi koneiston uusimisen myötä noin kolmanneksella, 35 megawatista 45 megawattiin.[21]
Toukokuussa 2021 aloitettiin peruskorjaus sekä Pelkosenniemen Kokkosnivan voimalaitoksella[22] että Inkeroisten vesivoimalaitoksen padoilla. Inkeroinen valmistui etuajassa seuraavan vuoden joulukuussa.[23]
Kemijoki-yhtiölle on määrätty kalatalouteen liittyviä velvoitteita, ja lisäksi se tekee vapaaehtoista[20] vaelluskalatyötä.[20] Se kuuluu Lapin liiton vetämään Vaelluskalatyöryhmään ja käyttää vuosittain noin 1–2 miljoonaa euroa vapaaehtoisiin kunnostuksiin ja mäti- ja poikasistutuksiin.[20] Tervolan Runkausjoella tehtiin kunnostuksia vaelluskalojen elinympäristöön ja Taivalkoskella otettiin koekäyttöön Smolttisydän, joka ohjaa merelle vaeltavat kalanpoikaset (smoltit) padon ohi.[20] Lieksan Pankakosken voimalaitoksessa otettiin käyttöön vaelluskalojen kiinniottolaite. Miljoona euroa maksanut laite rakennutettiiin maa- ja metsätalousministeriön tuella. Sen tavoite oli elvyttää joen järvilohi- ja järvitaimenkantaa.[24]
Tammikuussa 2022 Kemijoki Oy jätti lupahakemuksen Taivalkoskeen tehtävästä ohitusuomasta, jota pitkin vaelluskalat, kuten lohi ja taimen, voisivat nousta padon yläpuolelle kutemaan. Reitin pituus olisi 700 metriä ja leveys noin kolme metriä. Uoman hinnan arvioitiin olevan kymmenen miljoonaa euroa. Jos luvasta ei valitettaisi, uoma voisi valmistua kahdessa vuodessa.[25] Kalastus- ja ympäristöjärjestöt kritisoivat suunnitelmaa, joka ei perustunut luonnonmukaisten ympäristövirtaamien hyödyntämiseen. Kemijoki Oy kertoi käyttäneensä suunnitteluun saatavilla olevia tutkimuksia ja asiantuntijoita.[26] Sodankylän Kurkiaskan voimalaitoksen peruskorjausta aloitettiin kesällä[22] ja se saatiin valmiiksi joulukuussa.[27]
Maaliskuussa 2023 Kurkiaskassa otettiin osana Hycap-hanketta käyttöön vesivoiman tuotantoa tehostava sähkövarasto, joka voi vapauttaa sähköä verkkoon millisekuntien vasteella. Hankkeessa haluttiin parantaa vesivoiman tuotantovarmuutta.[28] Vesivoiman tuontantovarmuutta voidaan nostaa myös pumppuvoimaloilla, joiden rakentamista yhtiö kertoi huhtikuussa harkitsevansa. Se suunnitteli 2–3 miljardin euron investointia Kemijoen vesistöalueelle rakennettaviin pumppuvoimalaoihin.[29] Toukokuussa Kemijoki tiedotti PVO-Vesivoima Oy:n kanssa laajentavansa yhteisyrityksensä toimintaa vaelluskalojen palauttamiseen. Voimalohi Oy jatkoi myös aiempia tehtäviään kalaistukkaiden tuottajana ja kalanistuttajana.[30] Syksyllä Kemijoki kertoi suunnittelevansa vaellusreittien ohitusratkaisuja Ossauskosken, Petäjäkosken ja Valajaskosken voimalaitoksille, jotka sijaitsevat kaikki Taivalkosken voimalaitokseksesta katsottuna ylävirran puolella. Taivalkosken kalatie oli jo suunniteltu ja siihen haettiin lupia.[31]
Tammikuussa 2024 yhtiö kertoi luopuvansa Sierilän vesivoimalaitoshankkeesta, jota se oli suunnitellut parikymmentä vuotta.[32] Keväällä aloitettiin Ailangantunturiin suunnitellun pumppuvoimalaitoksen ja siihen liittyvän voimajohdon ympäristövaikutusten arviointimenettely.[33]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Johto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuussa 2024 aloittaneeseen hallitukseen kuuluivat puheenjohtaja Mikael Lemströmin lisäksi Katariina Sillander, Anne Simolinna, Tuomo Sinisalmi, Olli Sirkka ja Timo Virikko.[34]
Omistajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemijoki Oy on Mankala-yhtiö, jonka tehtävä on tuottaa osakkailleen sähköä omakustannushintaan. Yhtiöllä on kaksi osakesarjaa, A-sarjan vesivoimaosakkeet ja B-sarjan rahaosakkeet. A-sarjan osakkeenomistajilla on oikeus ja velvollisuus ostaa yhtiön voimalaitoksissa kulloinkin kehitettävästä sähkövoimasta osakkaan omistusosuutta vastaava määrä.[3]
Kesällä 2024 Kemijoki Oy:n suurimmat osakkeenomistajat olivat[3]:
|
|
Yhteistyökumppanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemijoki Oy alkoi ulkoistaa töitään vuonna 2014, jolloin se siirsi Kemijoen ja Lieksanjoen vesistöalueen vesivoimalaitosten teknisen huollon, kunnossapidon ja tuotantojärjestelmien käynnissäpidon Caverionille.[4][15]
Vuonna 2024 sen kumppaneita olivat muun muassa Caverion Industrial Oy, Stora Enso Publication Papers Oy, Mitta Oy, Caruna, Administer Oy, Enfo Oyj ja Fortum Oyj.[36]
Kemijoella ja PVO-Vesivoimalla on kalakannan elvyttämiseen keskittynyt yhteisyritys Voimalohi Oy.[30]
Voimalaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemijoki Oy omistaa 20 vesivoimalaitosta,[37] joista 16 sijaitsee Kemijoen vesistöalueella, kaksi Lieksanjoessa ja kaksi Kymijoessa. Yritys säännöstelee Lokan ja Porttipahdan tekojärviä sekä Kemijärveä ja Olkkajärveä.[4]
Kemijoki Oy on Suomen merkittävin vesi- ja säätövoiman tuottaja.[4]
Kemijoki Oy:n voimalaitokset vuonna 2020 (suluissa rakennusvuodet):[38]
|
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Kemijoki Oy Kauppalehti. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Kemijoki Oy www.finder.fi. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ a b c d Omistus kemijoki.fi. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ a b c d e Jyri Tuominen: Caverionille jatkosopimus Kemijoki Oy:n vesivoimalaitosten huollosta Kauppalehti. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Kemijoki Oy Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 20.7.2015. Viitattu 16.7.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j Vesa-Pekka Jäntti: Teollisuusneuvos Olavi Oksman (1934–). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2012. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Pentti Alajoki: Karl Lehtinen Biografiasampo. Viitattu 10.7.2023.
- ↑ a b Porohoitajat tyytyväisiä Vuotoksen tekojärven hylkäämiseen Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Kemijoki Oy: Allas estäisi tulvavahingot 18.1.2011. Yle Lappi. Viitattu 8.3.2012.
- ↑ Luonnonsuojeluliitto: Kemijoen allassuunnitelmissa useita Natura-alueita Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ a b Kemijoki Oy ulkoistaa ja irtisanoo Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ a b Velkainen Kemijoki ulkoistaa enemmistön työpaikoistaan Helsingin Sanomat. 4.9.2013. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Kemijoki Oy suojelee Vuotos-soita Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ a b c Eva Himanen: Kemijoki Oy:n Timonen: Yritysvastuu korostuu Kauppalehti. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ a b c Perttu Ruokangas: Kemijoki Oy ulkoistaa suurimman osan Caverionille Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Kemijoki Oy otti uuden toimintamallin käyttöön verkkouutiset.fi. 3.3.2014. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Luonnonsuojeluliitto ja vasemmistoliitto: Uutta Vuotosta ei tarvita Yle Uutiset. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Talous - Kemijoki Oy Kemijoki Oy. Viitattu 1.5.2016.
- ↑ https://www.kemijoki.fi/media/liitteet/vuosikertomukset/vuosikertomus-2011_kemijoki-oy.pdf&ved=2ahUKEwiMhPPkvq3tAhXyiIsKHcWlCvkQFjAFegQIEBAN&usg=AOvVaw1PFzlH5Bi-s0rX8mmrSy6t[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Vesivoimayhtiö haluaa rakentaa ensimmäisen kalauoman Kemijoen alajuoksulle ja se ilahdutti jokivartiset Yle Uutiset. 20.1.2022. Viitattu 5.4.2022.
- ↑ a b c Porttipahta ensimmäinen - Kitisen voimalat remonttiin kukin vuorollaan Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ a b c Kitisen voimalaitokset peruskorjataan Lapin Kansa. Viitattu 5.4.2022.
- ↑ Inkeroisten voimalaitoksen patojen peruskorjaus valmistui etuajassa Keskilaakso. 21.12.2022. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Suomen ensimmäinen vaelluskalojen kiinniottolaite käynnistyi Lieksassa Yle Uutiset. 15.6.2021. Viitattu 5.4.2022.
- ↑ HS Ympäristö | Kaloja varten tehdään lähes kilometrin mittainen ohitusuoma yhdellä Suomen suurimmista padoista Helsingin Sanomat. 20.1.2022. Viitattu 5.4.2022.
- ↑ Vaelluskala-aktiivit kritisoivat Kemijoen kalatiesuunnitelmaa Yle Uutiset. 31.1.2022. Viitattu 5.4.2022.
- ↑ Kurkiaskan voimalaitoksen peruskorjaus valmistui Yle Uutiset. 27.12.2022. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Jalli, Lotta: Sähkövarasto yhdistettiin vesivoimalaan Suomessa – Vapauttaa sähköä verkkoon vain millisekunneissa Tekniikka&Talous. 4.4.2023. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Energia | ”Tälle on jumalattoman iso kysyntä” – Suunniteltu miljardi-investointi tasoittaisi sähkön hintaa Helsingin Sanomat. 28.4.2023. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ a b Voimalohi Oy keskittää voimiaan jatkossa myös vaelluskalakantojen palauttamiseen Maaseudun Tulevaisuus. 23.5.2023. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Talvitie, Marjukka: Kemijoki Oy aloittamassa kalateiden suunnittelun Ounasjoelle asti Yle Uutiset. 10.10.2023. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Kemijoki Oy luopuu Sierilän vesivoimalaitoshankkeesta Ilta-Sanomat. 5.1.2024. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Kemijoki Oy on aloittanut Ailangantunturin pumppuvoimalan ympäristövaikutusten arvioinnin Yle Uutiset. 14.3.2024. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Hallintoelimet kemijoki.fi. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Napapiirin Energia ja Vesi Oy on nyt virallisesti Neve Oy - Neve neve.fi. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Kumppanit kemijoki.fi. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Voimalaitokset Kemijoki Oy. Viitattu 26.8.2024.
- ↑ Voimalaitokset ja tuotanto kemijoki.fi. Viitattu 2.12.2020.