Lammasoaivin tuulivoimapuisto
| Lammasoaivin tuulivoimapuisto | |
|---|---|
| Valtio | Suomi |
| Sijainti | Enontekiö |
| Koordinaatit | |
| Valmistunut | 1996 [1] |
| Laajennettu | 1998 [1] |
| Rakennuttaja | Kemijoki [2] |
| Omistaja | Lammasoaivin Voima Oy [2] |
| Tuulivoimapuisto | |
| Tyyppi | maatuulivoimalaitos |
| Korkeus | 730–735 m [3] |
| Tuulivoimalat |
2 × Bonus B37 (450 kW) [4][1][5], 1 × Bonus B44 (600 kW) |
| Kapasiteetti | 1,5 MW [1] |
| Vuosituotanto | 0,9–3,3 GWh [1][6][7] |
 Lammasoaivin tuulivoimapuisto |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Lammasoaivin tuulivoimapuisto on Lapissa Enontekiön Lammasoaivilla sijaitseva tuulivoimapuisto, jossa toimii kolme tuulivoimalaitosta. Niiden kokonaiskapasiteetti on 1,5 megawattia ja vuosituotanto on vaihdellut 0,9–3,3 gigawattitunnin välillä.[1][6][7] Tuulivoimapuiston on rakentanut Kemijoki Oy, sen omistaa Lammasoaivin Voima Oy.[3][2][8]
Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lammasoaivin tunturi sijaitsee aivan Ruotsin rajajoen Könkämäenon vieressä, ja kylien Saarikosken ja Itton välissä. Joen ja tunturin välistä kulkee valtatie 21, josta alkaa tunturin laelle johtava tuulipuiston huoltotie. Tunturin pikkuhuippuja on kaksi. Läntisellä huipulla on yksi ja itäisellä kaksi tuulivoimalaa. Huippujen välimatka on noin 300 metriä. Voimalat sijaitsevat 730–735 metrin korkeudella mpy.[3]
Tuulivoimalaitokset ovat tanskalaisen Bonuksen valmistamia. Ensimmäiset kaksi ovat B37/450-mallia, jonka napakorkeus on 35 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 37 metriä, ja näiden kapasiteetti on 450 kilowattia eli 0,45 megawattia. Viimeinen on B44/600, jonka napakorkeus on 41 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 44 metriä, ja sen kapasiteetti on 600 kilowattia eli 0,6 megawattia.[1][4][9][5][10]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemijoki Oy käynnisti 1990-luvulla viisivuotisen tutkimusohjelman, jossa kartoitettiin pohjoisen tunturialueiden tuulioloja ja rakennettiin koetuulivoimaloita muun muassa Pelkosenniemen Pyhätunturille. Vuonna 1996 Kemijoki Oy ja Enontekiön kunta perustivat Tunturi-Lapin Tuulivoima Oy:n, joka rakennutti Enontekiön Lammasoaivin laelle tuulivoimapuiston.[11][a] Sen kaksi ensimmäistä voimalaitosta alkoivat tuottaa sähköenergiaa lokakuussa 1996 ja kolmas, edellisiä suurempi voimala, käynnistettiin marraskuussa 1998 [1]. Lammasoaivin kahden pienemmän tuulivoimalan avulla tutkittiin alkuvuosina tuuliturbiinin siipien lämmittämistä jäätymisen estämiseksi. Silloin testattiin siipien pintaan liimattavien lämmityselementtejä sisältävien muovikalvojen toimivuutta.[12]
Kemijokiyhtiö omisti Lapissa Pyhätunturin, Paljasselän, Lammasoaivin ja Olostunturin tuulivoimalaitokset. Se myi muut paitsi Paljasselän tutkimusvoimalaitoksensa Fortumin tytäryhtiölle Tunturituuli Oy:lle vuonna 1998 tai 1999. Tunturituulen tarkoituksena oli kehittää Lapin tuulivoimaosaamista eteenpäin. Fortum on kuitenkin ollut pettynyt tuulivoimalaitostensa sähköntuotantoon eikä kehittänyt toimialaa eteenpäin.[2][8][13]
Tunturituuli myi tuulivoimapuiston Lammasoaivin Voimalle vuonna 2017 [14]. Alkuperäiset tuulivoimalaitokset olivat vuonna 2017 jo noin 20 vuotta vanhat. Vanhentuneiden voimaloiden tilalle suunniteltiin megawattien tehoisia voimalaitoksia. Niiden rinnalle kehitettiin säätövoimaksi paikallista pumppuvoimalaitosta Ala-Kilpisjärven ja Kilpisjärven välille.[15][16]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tieto on luettu wikipedian artikkelista Kemijoki Oy, jossa tiedolle on täälläkin mainittu lähde. Lähde on maksullinen eikä kirjoittaja ole voinut sen sanamuotoa itse varmistaa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Hannele Holttinen & Timo Laakso & Mauri Marjaniemi: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2000. 30.5.2001. Helsinki: Valtion tieteellinen tutkimuskeskus. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ a b c d Tunturituuli Oy täyttää 10 vuotta (lehdistötiedoite) fortum.fi. 22.12.2008. Helsinki: Fortum. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ a b c Lammasoaivin tuulivoimapuisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ a b Lammasoaivi 1-2 www.thewindpower.net. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Lammasoaivi 3 www.thewindpower.net. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Holttinen, Hannele: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2005. 2006. Helsinki: Valtion tieteellinen tutkimuskeskus. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ a b Holttinen, Hannele: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2010. 2011. Helsinki: Valtion tieteellinen tutkimuskeskus. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ a b Tunturituuli Oy www.thewindpower.net. 3.8.2023. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Bonus B37/450 www.thewindpower.net. 8.12.2022. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Bonus B44/600 www.thewindpower.net. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Vesa-Pekka Jäntti: Teollisuusneuvos Olavi Oksman (1934–). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2012. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Marjaniemi, Mauri: Arktisen tuulivoimalaitoksen lapalämmitysjärjestelmän suunnittelu, kehitys ja toteutus (PDF) (s. 34, 41–47) 1998. Espoo: Valtion tieteellinen tutkimuskeskus. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ Leisti, Tapani: Tykky hyytää tuulivoimaa yle.fi. 19.12.2012. Helsinki: YLE. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ Lammasoaivin Voima Oy kauppalehti.fi. Helsinki: Kauppalehti/Talent Alma. Viitattu 4.1.2024.
- ↑ Niskanen, Eljas: Käsivarren pumppuvoimala rakennetaan aikaisintaan 2017 yle.fi. 24.6.2014. Helsinki: YLE. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ Sallinen, Milla: Lapin vanhimmat tuulimyllyt ovat jo parikymppisiä: Enontekiön Lammasoaivilla lavat ovat seisahduksissa, mutta rinnalle suunnitellaan uusia lapinkansa.fi. 24.11.2017. Rovaniemi: Lapin Kansa. Viitattu 5.1.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lammasoaivin tuulivoimala (valokuva)