Maskotti (elokuva)

Maskotti
Ohjaaja	Yrjö Norta
Käsikirjoittaja	Jukka Mäkelä Ilmari Waltamaa
Perustuu	Tatu Pekkarisen romaaniin Hotelli Huminan kantavieraat (1942)
Tuottaja	Theodor Luts (tuotannon johto) Yrjö Norta (tuotantopäällikkö)
Säveltäjä	Erkki Salama
Kuvaaja	Erik Blomberg
Leikkaaja	Yrjö Norta
Lavastaja	Eero Leväluoma Aarne Orri
Koreografi	Akseli Vuorisola
Pääosat	Emmi Jurkka Eija Karapää Leo Lähteenmäki
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Fenno-Filmi
Ensi-ilta	3. lokakuuta 1943
Kesto	84 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	1 689 953 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Vasemmalta Akseli (Lähteenmäki), Mirjam (Karapää), Ida (Jurkka) ja Ville (Viherpuu).

Maskotti (ruots. Maskot) on suomalainen komediaelokuva vuodelta 1943. Se pohjautuu Tatu Pekkarisen romaaniin Hotelli Huminan kantavieraat (1942).

Juoni

Tarina rakentuu arpalippuun liittyvien väärinkäsitysten varaan. Tapahtumien keskipisteenä on leskirouva Hentolan johtama Hotelli Humina, jossa majailee lähinnä taiteilijoita. Rouvalla on sanansa sanottavana myös tyttärensä Mirjamin rakkausasioihin. Mirjamin rakastettu on taiteilija Nieminen, jonka osakkeet Hentolan silmissä nousevat ja romahtavat sen mukaan, millaiseksi anoppikokelas kulloinkin kuvittelee Niemisen taloudellisen tilanteen. Lopullisesti pasmat sekoittaa viipurilainen isäntämies Pusakka, joka pakenee ex-vaimoaan.

Elokuva tapahtuu pääosin Hotelli Huminassa, jota johtaa leskirouva Ida Hentola. Hänen tyttärensä Mirjam kuhertelee taidemaalari Akseli Niemisen kanssa, jolla useiden muiden hotellin taiteilija-asukkaiden tapaan on ongelmia hotellilaskujen kanssa. Ida ei pidä Mirjamin ja Akselin suhteesta vaan oikea valinta Mirjamille hänen mielestään olisi erään varakkaan tuttavan poika Feliks. Arpa 421 voittaa viisi miljoonaa markkaa. Mirjam huomaa sen, ja käy piruuttaan lisäämässä Akselin ostamaan arpaan 42 numeron yksi. Hän haluaa Akselin pitävän arpalipun maskottinaan. Väärinkäsitysten vyöry lähtee liikkeelle, kun hotellin työntekijä Miina löytää arvan ja luulee sitä oikeaksi. Hän vie sen Idalle, joka alkaa heti suhtautua Akseliin ylitsepursuavan myötämielisesti. Uutinen voitosta leviää. Mirjam ja Akseli ostavat huutokaupasta vahingossa kolmen tuhannen neliömetrin tontin sadan markan neliöhintaan. Johtaja Markkila tietää Akselin "arpajaisvoitosta" ja hyväksyy maksun jälkikäteen suoritettavaksi. Ainoastaan Mirjam ja Akseli eivät vielä tiedä "voitostaan". Vasta Miinan kerrottua sekaannuksesta he käsittävät tilanteen. Mustasukkainen Feliks sen sijaan tietää arvan 42 käsitellyksi ja uhkaa paljastaa asian.

Hotelliin saapuu viipurilaisen Ville Pusakka, jolla on oikea arpa numero 421. Hän pyrkii pitämään ex-vaimonsa erossa voittorahoista. Villen ja Idan välille kehkeytyy romanssi. Ida löytää Feliksin Miinan sängyn alta housuttomana ja vaatii selitystä luullessaan, että Miinalla ja Feliksillä on vipinää keskenään. Hotellissa asuvat taiteilijat ovat hätätilassaan lainanneet Feliksin housuja, ja tämä puolestaan on ottanut suojakseen Miinan esiliinan. Miina selittää, että hänen ja Feliksin välillä ei ole mitään "sellaista". Feliks taas paljastaa Idalle arpajaislippuväärennöksen ja kertoo sen myös poliisille. Villen ex-vaimno saapuessa hotelliin Ville sujauttaa oikean voittoarvan Akselin taskuun ja pelastaa voittorahansa ex-vaimon kynsistä. Kun poliisi tulee paikalle, Akselilta löytyy yllättäen oikea arpalippu ja Feliks uhkaa saada syytteen väärästä ilmiannosta. Mirjam on onnistunut myymään tonttinsa 800 000 markalla, sillä rakennusliike suunnittelee tontille näyttävää kerrostaloa. Väärinkäsitysten vyyhti purkautuu, ja päästään viettämään kahden pariskunnan kihlajaisia.

Näyttelijät

Emmi Jurkka	…	Ida Hentola, hotellin rouva
Eija Karapää	…	Mirjam, Idan tytär
Leo Lähteenmäki	…	Akseli Niemelä, taidemaalari
Kalle Viherpuu	…	Ville Pusakka, viipurilainen isäntämies
Ossi Korhonen	…	Feliks
Irja Rannikko	…	Miina, hotellin piika
Joel Asikainen	…	Ville
Matti Jurva	…	Kalle
Aku Käyhkö	…	johtaja J. Markkila
Sven Relander	…	Rakennustoimisto O.Y.:n johtaja
Helen Mardi	…	Anna, konttorineiti
Lida Salin	…	Mataleena Pusakka
Kaarlo Saarnio	…	pirssikuski
Ture Junttu	…	etsivä
Ida Hallikainen	…	1. taulunostaja
Aapo Similä	…	2. taulunostaja
Hilly Lindqvist	…	3. taulunostaja
Anita Salonen	…	tunnistamaton rooli
Eero Leväluoma	…	huutokaupan meklari
Otto Noro	…	mies huutokaupassa
Ensio Jouko	…	komisario
Hannes Veivo	…	passipoliisi

Tuotanto

Maskotti kuvattiin kesällä 1943. Elokuva on mustavalkoinen. Ulkokuvat otettiin Helsingissä Fabianinkadulla ja Bulevardilla. Studiona toimi Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkadulla.

Maskotin juoni kulkee uskollisesti Pekkarisen alkuperäisromaanin tahtiin. Feliks tosin on romaanissa Hilpertti. Maskotti oli Oy Fenno-Filmin toinen elokuva ja siihen sisällytettiin yhtiön esikoiselokuvaa mainostava kohtaus, jossa vilahtaa ”Kustannus-Oy Fennon” romaani ”Salainen ase”. Fenno-Filmin ensimmäinen elokuva oli nimeltään Salainen ase.

Julkaisu ja vastaanotto

Maskotin katsojaluvut olivat vuoden 1943 keskitasoa, elokuva tuotti noin 713 000 markan voiton.

Aikalaiskriitikot pitivät Maskottia lähinnä ”kevyenä välipalana”, jolle ei asetettu korkeita vaatimuksia, mutta joka farssina kuitenkin puolusti paikkaansa. Helsingin Sanomat: ” --- filmi lajissaan, kaikkein keveimmän luokan tuotteena on vallan onnistunut. Siinä on kepeyttä, hieman pitkän alkuvalmistelun jälkeen vauhtia, hyvää tuulta, luontevan koomillisia tilanteita ja hauskoja tyyppejä.” Elokuva arvioitiin toisaalta hajanaiseksi ja teatterinmakuiseksi. Jurkan ja Viherpuun näyttelijätyöt saivat suitsutusta.

Ensimmäinen televisioesitys sai 1 174 000 katsojaa. Finnkino Oy on julkaissut Maskotin myös DVD-tallenteena.

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Suomen elokuva-arkisto, 1993. ISBN 951-37-1019-X.
• Elonet Maskotti

Aiheesta muualla

• Römpötti, Harri: TV1 esittelee Yrjö Nortan unohdettuja elokuvia. Helsingin Sanomat 20.6.2013.