Neljäs makkabilaiskirja
| Neljäs makkabilaiskirja | |
|---|---|
| Μακκαβαίων Δ' Παράρτημα | |
| Raamattu Vanha testamentti Deuterokanoniset kirjat |
|
| Synty ja käyttö | |
| Kirjoituspaikka | Antiokia tai Aleksandria |
| Ajoitus | 1. vuosisata |
| Käyttäjä | ortodoksinen kirkko (varauksin) |
| Teksti | |
| Genre | historiakirja |
| Alkukieli | muinaiskreikka |
| Alkuperä | Septuaginta |
| Lyhenne | 4. Makk. |
Neljäs makkabilaiskirja (myös Neljäs makkabealaiskirja; m.kreik. Μακκαβαίων Δ' Παράρτημα, Makkabaiōn IV Parartēma, ”Makkabilaiskirja IV - liite”) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on ollut mukana joissakin Septuagintan käsikirjoituksissa[1] ja joidenkin ortodoksisten kirkkojen käytössä. Nykyisin se on Septuagintan liitteenä, eikä mikään kirkkokunta lue sitä Raamatun kaanoniin kuuluvaksi.[2] Kirjasta on vanhalla ajalla käytetty myös nimiä Järjen itsevaltiudesta[2] tai Kirja järjen täydellisestä herruudesta.[3]
Tekijä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan tekijää ei tunneta, mutta se on todennäköisesti kirjoitettu Antiokiassa[2] tai Aleksandriassa[4] ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla.[2] Vanhalla ajalla muun muassa Eusebius ja Hieronymus arvelivat sitä Josefuksen kirjoittamaksi[3][5], minkä vuoksi se onkin julkaistu monissa Josefuksen koottujen teosten laitoksissa[6], mutta nykyisin tätä käsitystä pidetään kirjan kieliasun, tyylin ja historiallisten epätarkkuuksien vuoksi täysin epäuskottavana.[3][6]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muiden makkabilaiskirjojen tavoin kirja on saanut nimensä makkabealaisista, jotka ryhtyivät kapinaan Antiokhos Epifanesta vastaan. Neljännessä makkabilaiskirjassa ei sen nimestä huolimatta makkabealaisia edes mainita[4], mutta sen tapahtumat on sijoitettu samaan aikakauteen.
Luonteeltaan kirja on yhdistelmä filosofista tutkielmaa, muistokirjoitusta, juutalaista lakihurskautta ja marttyyrilegendaa.[2] Vaikka sen kirjoittaja on ollut oikeauskoinen juutalainen, hän on käyttänyt stoalaisen filosofian kieltä ja yrittänyt osoittaa, että juutalaiset elävät täysin sen ohjeiden mukaisesti.[4] Hän on myös yrittänyt todistaa, että Mooseksen laki on samaa alkuperää kuin yleisinhimillinen järki, eivätkä nämä sen vuoksi voi olla keskenään ristiriidassa.[2]
Sisällöltään kirja jakautuu kolmeen osaan. Sen alussa on filosofisesti painottuva johdanto, jota seuraa lyhyt historiallinen katsaus. Pääosan kirjasta muodostavat kertomukset juutalaisista marttyyreistä, jotka surmattiin Antiokhos IV Epifaneen määräyksestä.[3] Nämä kertomukset ovat samat, jotka esiintyvät jo toisessa makkabilaiskirjassa, mutta niitä on laajennettu ja kirjoittaja on myös yrittänyt pohtia, mitä olisi voinut tapahtua, jos henkilöt olisivat toimineet toisin.[3] Marttyyrit ovat iäkäs pappi Eleasar sekä seitsemän nuorta veljestä ja heidän äitinsä. Heidät esitetään esimerkkeinä siitä, kuinka luja luonne ja järki voivat voittaa suuretkin houkutukset ja auttaa kestämään ankarassa vainossakin.
Antiokhos Epifanes yritti väkipakolla saada juutalaiset luopumaan Mooseksen laista ja omaksumaan kreikkalaisten tavat. Tooran ruokasäännöksissä oli muun muassa sianlihan syöminen kielletty[7], mutta Antiokhos yritti sekä suostuttelemalla että pakottamalla saada juutalaiset hylkäämään tämän säännöksen. Eleasar, veljekset ja heidän äitinsä tuotiin kukin vuorollaan kuninkaan eteen, joka lupasi säästää Eleasarin hengen ja nimittää veljekset korkeisiin virkoihin, mikäli nämä suostuisivat syömään sianlihaa, mutta uhkasi muussa tapauksessa kiduttaa heidät hengiltä. Sekä Epifanes että veljekset ja heidän äitinsä kuitenkin kieltäytyivät ehdottomasti rikkomasta lakia, minkä vuoksi heitä kuninkaan määräyksestä kidutettiin mitä julmimmalla tavalla ja lopulta surmattiin. Lopuksi kuningas kuitenkin sanoi sotilailleen, että olisi hyvä, jos hekin osoittaisivat samanlaista rohkeutta.
Kertomukset siinä muodossa, jossa ne kirjassa esiintyvät, ovat epäilemättä osittain legendamaisia, mutta niillä on todenmukainen historiallinen tausta. Antiokhos Epifaneen juutalaisiin kohdistama vaino todella oli ankara, mutta se kestettiin sankarillisesti. Lisäksi sianlihan syöminen todella oli ympärileikkauksen ohella toisena ratkaisevana kiistanaiheena hänen ja hänen juutalaisten alamaistensa välillä.[4]
Merkitys ja vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juutalaisten keskuudessa Neljäs makkabilaiskirja ei ole ollut kovin tunnettu, mutta jo varhain se tuli suosituksi kristittyjen keskuudessa,[3]. Eräiden rakenteellisten ja sanastollisten yhtäläisyyksien perusteella on päätelty, että jo evankelista Luukas tunsi sen, kuten myös Antiokian patriarkka Ignatios.[3] Kirja on ollut myös monien kristillisten marttyyrikertomusten ilmeisenä esikuvana.[3]
Kirjaa ei ole pidetty roomalaiskatolisessa eikä protestanttisissa kirkkokunnissa Raamattuun kuuluvana. Sen sijaan se kuuluu kaanoniin ortodoksisessa kirkossa. Kreikan ortodoksisen kirkon Raamatussa se on siirretty Vanhan testamentin liitteeksi Jerusalemin synodissa 1672. Venäjän ortodoksinen kirkko ei osallistunut synodiin, joten kirja kuuluu sen Raamatun kaanoniin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jarmo Kiilunen, Aarre Huhtala: ”Mitkä kirjat katsotaan apokryfikirjoiksi”, Urhea Judit, viisas Sirak: Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, s. 23–24. Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-745-4
- ↑ a b c d e f ”Neljäs makkabilaiskirja, johdanto”, Vanhan testamentin apokryfikirjat, s. 565–566. Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-780-5
- ↑ a b c d e f g h Jarmo Kiilunen, Aarre Huhtala: ”Neljäs makkabilaiskirja”, Urhea Judit, viisas Sirak: Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, s. 240–155selvennä. Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-745-4
- ↑ a b c d Bertnand Russell: ”Juutalaisten uskonnollinen kehitys”, Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti, osa 1, s. 377–378. Suomentanut J. A. Hollo. WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5
- ↑ Maccabees, books of (IV Maccabees) Jewish Encyclopedia. Viitattu 29.10.2015.
- ↑ a b Maccabees, books of (Author and Date) Jewish Encyclopedia. Viitattu 29.10.2015.
- ↑ 3. Moos. 11:1–8
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Neljäs makkabilaiskirja”, Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bible, Revised Standard Version: 4 Maccabees (4. makkabilaiskirja englanniksi) quod.lib.umich.edu. Viitattu 4.11.2013.