Nobuko Yoshiya
| Nobuko Yoshiya | |
|---|---|
| 吉屋信子 | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. tammikuuta 1896 |
| Kuollut | 11. heinäkuuta 1973 (77 vuotta) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Nobuko Yoshiya (jap. 吉屋信子, Yoshiya Nobuko) (12. tammikuuta 1896 – 11. heinäkuuta 1973) oli japanilainen kirjailija. Hän oli yksi modernin Japanin kaupallisesti menestyneimmistä kirjailijoista. Hän kirjoitti erityisesti romanttisia kertomuksia ja nuorten tyttöjen tarinoita. Hän oli myös pioneeri japanilaisen lesboutta käsittelevässä kirjallisuudessa.
Yoshiya syntyi Niigatan prefektuurissa, mutta varttui Mookan Tochigin kaupungeissa Tochigin prefektuurissa. Hänen isänsä oli virkamies, ja perhe muutti usein. Hän oli perheen nuorin lapsi ja ainoa tyttö. Sekä hänen äitinsä, että isänsä kuuluivat samurai-sukuun. Hän aloitti kirjoittamisen teini-iässä.
Hänen teoksissaan on vahvasti nähtävissä tuolloinen seksologia. Eräs hänen varhaisista teoksistaan, Hana monogatari (花物語, "Kukkakertomuksia", 1916-1924) on kokoelma 52 romanttista ystävyyttä käsittelevästä tarinasta. Useissa kertomuksista käsitellään saavuttamatonta rakkautta tai niissä on onneton loppu. Kertomukset kuvaavat naisten välistä intohimoa lähes narsistisella tavalla hyödyntämällä unenomaista kirjoitustyyliä.
Yaneura no nishojo ( 屋根裏の二處女, "Kaksi neitsyttä ullakolla", 1919) on osin omaelämäkerrallinen ja kuvaa naisten välittä rakkautta kahden samassa huoneessa asuvan opiskelijan välillä. Teoksen viimeisessä kohtauksessa tytöt päättävät elää loppuelämänsä yhdessä. Teos hyökkää mieskeskeistä yhteiskuntaa vastaan ja sisältää feministisen asenteen, sekä paljastaa Yoshiyan oman lesbouden.
Kaikki Yoshiyan teokset eivät kuitenkaan käsittele samaa sukupuolta olevien välistä rakkautta. Hänen kirjoitustyylinsä oli onomatopoeettinen. Teoksissa on runsaasti huutomerkkejä ja muita epätavallisia diakriittisiä merkkejä, joita naispuoliset lukijat pitivät esteettisesti miellyttävinä. Näiden avulla Yoshiya pyrki saavuttamaan vuorosanoihin todentuntua.
Yoshiyan teoksia pidettiin "kunnollisina teksteinä", jotka olivat soveliaita kaiken ikäisten tyttöjen ja naisten luettaviksi, sillä lesbous kuvataan yleensä platonisena suhteena. Osin tätä selittää myös se, että saman sukupuolen välinen rakkaus nähtiin tuolloin "normaalina" ohimenevänä vaiheena naisten kehityksessä.
Yoshiya ei pyrkinyt salaamaan suhdettaan Monma Chiyon kanssa, eikä hän myöskään vältellyt julkisuutta.
Yoshiya asui toisen maailmansodan aikana Kamakurassa, Kanagawan prefektuurissa. Vuonna 1962 hän rakensi perinteisen japanilaisen puutalon, jossa oli myös puutarha. Testamentissaan hän luovutti talon Kamakuran kaupungille. Nykyään talossa toimii museo, joka on avoinna kahdesti vuodessa, toukokuun alussa ja marraskuussa, kolmen päivän ajan.
