Ranskan Louisiana

Ranskan Louisiana (ransk. La Louisiane) on eurooppalaisten Pohjois-Amerikan valloitukseen liittyvä termi.^[1] Ranskalla oli muiden eurooppalaisten merivaltojen ohella huomattavat suunnitelmat lännen siirtomaan varalle. Louisiana, joka oli merkittävästi nykyistä Yhdysvaltojen Louisianan osavaltiota laajempi, kuului osana suureen "la Nouvelle France" (Uusi Ranska) -nimiseen alueeseen.^[2] Muut osat olivat Kanadassa (St Lawrencejoen laakso), Acadia (Nykyisen Quebecin ja Uuden Englannin rannikko), Hudsoninlahti ja Terre Neuve (Newfoundland).

Louisiana kuului löyhästi Ranskalle jo 1500-luvulta, jolloin ensimmäiset tutkimusretkeilijät ja turkiskauppiaat saapuivat Suurille järville ja Mississippijoelle. Ranskalaiset kävivät kauppaa intiaanien kanssa. Kuuluisimpia ranskalaisia Louisianan alueen tutkijoita olivat Louis Joliet, Jacques Marquette, Sieur de La Salle ja Pierre Laclède. Hallintokaupunkina oli Nouvelle-Orléans.^[3]

Suurimmillaan 1700-luvun alussa alue käsitti koko keskisen Pohjois-Amerikan alangon Appalakeilta Kalliovuorille. Seitsenvuotisen sodan päätteeksi 1763 Ranska luovutti Mississipin itäpuolisen osan Englannille, länsipuoli jäi epäselvästi Ranskan ja Espanjan sekahallintoon. Napoleon Bonaparten aikana 1801 Ranska sai länsipuolisen Louisianan nimellisesti kokonaan ja myi sen 1803 Thomas Jeffersonin johtamille Yhdysvalloille. Kauppasumma oli 80 miljoonaa Ranskan frangia eli 15 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria.

Louisianan osavaltio perustettiin 1812, loppu alue muodosti aluksi Missourin territorion. Territorioon kuuluivat kokonaan Arkansasin, Missourin, Iowan, Oklahoman ja Kansasin nykyiset osavaltiot sekä osittain Minnesotan, Etelä-Dakotan, Pohjois-Dakotan, Montana, Wyomingn ja Coloradon osavaltiot ja pieniä osia Texasista.

St. Louisin maailmannäyttely 1904, nimeltään Louisiana Purchase Expedition, oli omistettu tälle sata vuotta vanhalle kaupalle.

Lähteet