Somos libres, seámoslo siempre

Somos libres, seámoslo siempre (”Olemme vapaita, olkaamme sitä ikuisesti”) on Perun kansallislaulu. Syyskuussa 1821, vain kaksi kuukautta maan itsenäistymisen jälkeen, Perun hallitus julisti kilpailun kansallislaulun löytämiseksi maalle. Kilpailun voittivat säveltäjä José Bernardo Alcedo (1788–1878) sekä kirjailija ja lakimies José de la Torre Ugarte (1786–1831). Heidän laatimansa isänmaallinen laulu esitettiin ensi kertaa julkisesti 23. (tai 24.) syyskuuta 1821. Huhtikuun 15. päivänä 1822 annettu asetus määräsi sen virallisesti maan kansallislauluksi. Sanoja muutettiin hieman vuonna 1913. Laulusta esitetään normaalisti vain sen kertosäe sekä ensimmäinen säkeistö. Perun hallituksen päätöksellä virallisissa yhteyksissä lauletaan laulun seitsemäs eli viimeinen säkeistö ensimmäisen sijasta. Muutos astui voimaan vuoden 2010 alusta.

Teksti espanjaksi

Somos libres, seámoslo siempre
y antes niegue sus luces el sol,
que faltemos al voto solemne
que la patria al Eterno elevó.

Largo tiempo el peruano oprimido
la ominosa cadena arrastró;
condenado a una cruel servidumbre
largo tiempo en silencio gimió.
Mas apenas el grito sagrado
¡Libertad! En sus costas se oyó,
la indolencia de esclavo sacude,
la humillada cerviz levantó.

Ya el estruendo de broncas cadenas
que escuchamos tres siglos de horror,
de los libres al grito sagrado
que oyó atónito el mundo, cesó.
Por doquier San Martín inflamado,
Libertad, libertad, pronunció,
y meciendo su base los Andes
la anunciaron, también a una voz.

Con su influjo los pueblos despiertan
y cual rayo corrió la opinión;
desde el itsmo a las tierras del fuego
desde el fuego a la helada región.
Todos juran romper el enlace
que natura a ambos mundos negó,
y quebrar ese cetro que España,
reclinaba orgullosa en los dos.

Lima, cumple ese voto solemne,
y, severa, su enojo mostró,
al tirano impotente lanzando,
que intentaba alargar su opresión.
A su esfuerzo sellaron los grillos
die los surcos que en sí reparó,
le atizaron el odio y venganza
que heredara de su Inca y Señor.

Compatriotas, no más verla esclava
si humillada tres siglos gimió,
para siempre jurémosla libre
manteniendo su propio esplendor.
Nuestros brazos, hasta hoy desarmados
estén siempre cebando el cañón,
que algún día las playas de Iberia
sentirán de su estruendo el terror.

Excitemos los celos de España
Pues presiente con mengua y furor
Que en concurso de grandes naciones
Nuestra patria entrará en parangón.
En la lista que de éstas se forme
Llenaremos primero el reglón
Que el tirano ambicioso Iberino,
Que la América toda asoló

En su cima los Andes sostengan
la bandera o pendón bicolor,
que a los siglos anuncie el esfuerzo
que ser libres, por siempre nos dió.
A su sombra vivamos tranquilos,
y al nacer por sus cumbres el sol,
renovemos el gran juramento
que rendimos al Dios de Jacob.

Käännös

Olemme vapaita, olkaamme sitä ikuisesti!
Ennen aurinko kieltää valonsa
kuin me sen juhlallisen valan,
jonka Isänmaa vannoi ikuisuudelle.

Pitkän aikaa sorrettu perulainen
kantoi pahamaineisia kahleita;
kirottuna julmaan orjuuteen
hän valitti hiljaa pitkän aikaa.
Mutta nyt kaikuu pyhä huuto
Vapaus! hänen rannikollaan.
Hän karisti yltään orjan mielen,
ja nosti taivutetun päänsä.

Aiheesta muualla

• Perun kansallislaulu on kuunneltavissa täällä MIDI-tiedostona (Arkistoitu – Internet Archive)