Turun helluntaiseurakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turun helluntaiseurakunta
Helluntaiseurakunnan rukous­huone Puistokadun alkupäässä.
Helluntaiseurakunnan rukous­huone Puistokadun alkupäässä.
Suuntautuminen Helluntaiherätys
Kirkkokunta Suomen Helluntaikirkko
Perustettu 1921
Johtaja Pekka Havupalo
Jäseniä n. 1 600
TV UskoTV[1]
Radio Radio Dei[2]
Aiheesta muualla
Sivusto

Turun Helluntaiseurakunta on helluntaiherätyksen piiriin kuuluva seurakunta Turussa. Seurakunnan jäsenmäärä on noin 1 600 henkeä. Seurakunta perustettiin 69 perustajajäsenen voimin vuonna 1921. Ensimmäiset lähetystyöntekijät lähtivät seurakunnasta jo vuonna 1929 Mantšuriaan.

Turun helluntaiseurakunta lähettää tilaisuuksistaan suoria lähetyksiä muun muassa UskoTV-palvelun kautta.[1] Seurakunta tuottaa myös Puistokadulle-ohjelmaa, jota lähetetään Radio Deissä.[2]

Toimintaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnalla on rukoushuone Turussa osoitteessa Puistokatu 6 b. Seurakunta omistaa myös Mix-nuorisokahvilan ja Turun kristillisen kirjakaupan Turussa ja Kupiluodon leirikeskuksen Sauvossa. Seurakuntaan kuuluvat seuraavat rukouspiirit: Mynämäen rukouspiiri, Nousiaisten rukouspiiri, Piikkiön rukouspiiri, Liedon torikirkko, Raision rukouspiiri ja Yläne-Paattisten rukouspiiri.

Kasvu ja jakautuminen uusiksi seurakunniksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurakunnan toimialue oli aiemmin laajemmalla alalla Varsinais-Suomessa, mutta kasvun myötä 1970–1980-luvuilla perustettiin Uudenkaupungin ja Naantalin helluntaiseurakunnat erottamalla ne itsenäisiksi seurakunniksi Turun helluntaiseurakunnasta. Kristillinen seurakunta Uusipesula Varissuolla erotettiin omaksi seurakunnakseen marraskuussa 2005. Viimeisin jakautuminen tapahtui vuoden 2009 alussa, kun Asemaseurakunta Paimiossa tuli omaksi seurakunnakseen. Turun helluntaiseurakunnalla on yhä toimintaa monissa Turun ympäristökunnissa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntaiherätyksen saapuminen Turkuun

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turussa oli 1900-luvun alussa ollut kaksi hengellistä herätystä, Frans Hannulan mukaan nimetty Hannulan herätys vuosina 1902–1905 ja vuonna 1914 vapaakirkollisten saarnaajien Eeli ja William Jokisen kokoussarjan aiheuttama herätys, jonka seurauksena Turun Christian Endeavor -liikkeeseen liittyi liki 300 uutta jäsentä. Varsinainen helluntaiherätys tuli kuitenkin vasta vuonna 1911, kun Turussa vieraili liikkeeseen kuuluva pastori Thomas Ball Barratt Norjasta, joka piti 13. lokakuuta 1911 puhetilaisuuden entisen Turun Akatemian juhlasalissa. Kuulijoita oli silloisen Turun Sanomien pikku-uutisen mukaan ”verrattain runsaasti”. Barrattin lähdettyä Turussa jatkettiin rukouskokouksia ja rukoiltiin innokkaasti Pyhän Hengen vuodatuksen puolesta.[3]

Lokakuussa 1912 Turkuun saapui toinen norjalainen helluntaisaarnaaja Gerhard Olsen-Smidt (1879–1938), joka alkoi pitää kaupungissa herätyskokouksia ja toimi herätyksen johtajana aina vuonna 1925 tapahtuneeseen vangitsemiseensa ja Norjaan-paluuseensa asti. — Ensimmäisen maailmansodan aikana 1914–1917 hän ei voinut oleskella Suomen suuriruhtinaskunnassa.[4]

Aluksi kokoukset pidettiin edelleen Akatemian juhlasalissa, mutta pian sen käyttö kiellettiin. Silloinen arkkipiispa ja muu korkea papisto varoitteli lehdissä helluntaiherätyksestä ja kielsi vuokraamasta saleja herätyksen käyttöön. Tämän vuoksi kokouspaikat vaihtelivat ja niitä pidettiin palokuntatalolla, työväentalolla, Vähäväkisten salissa ja Toivo II:ssa. Metodistipastori Pekka Nuutinen salli myös metodistikirkon käytön rukouskokouksia ja muita pienempiä tilaisuuksia varten. Tästä kuitenkin kanneltiin metodistien piirisihteerille Harras Aulangolle, joka vaati Nuutista perimään tilojen käytöstä vuokraa. Tämä ei käynyt Nuutiselle, joka erosi metodistikirkosta ja liittyi helluntaiherätyksen piiriin entistä vankemmin.[5] Barrattkin kävi uudelleen Turussa vuonna 1913, jolloin järjestettiin Littoistenjärven rannalla ensimmäinen kastetilaisuus, sillä herätyksen piirissä oltiin siirrytty aikuis- eli uskovienkasteen kannalle. Kastajana toimi Olsen-Smidt ja kastettuja oli tuolloin 20.[6]

Vuonna 1914 Turun helluntailaiset vuokrasivat ensimmäisen oman kokoushuoneen Multavierunkatu 6:ssa, jossa oli 75 istumapaikkaa. Kuitenkin kyseisen kokoushuoneen sulkivat jo 1915 venäläiset santarmit. Tämän jälkeen kokouksia jatkettiin kodeissa. Useimmiten kokoonnuttiin Elli ja Kustaa Laineen kodissa osoitteessa Läntinen Pitkäkatu 15. Vuonna 1915 pidettiin uusi kastetilaisuus Kupittaalla, jolloin kerrotaan kastetun 65 henkeä. Kastajana oli lähetyssaarnaaja Vilho Pylkkänen, joka kastoi tuolloin pastorit Valdemar Lindbohmin ja Selim Suomelan. Tämän jälkeen kastetilaisuuksia pidettiin säännöllisesti joka kesä, kunakin kertana noin 20–30:n tullessa kasteelle, tosin kaikki eivät olleet Turusta.[7][8]

Seurakunta perustetaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risti helluntaiseurakunnan oven edessä Puistokadulle päin.

Vuonna 1921 pidettiin helmikuun loppupuolella viikon mittaiset raamattupäivät Kaskenkatu 16 b:ssä. Puhujina olivat Gerhard Olsen-Smidt ja Väinö Pfaler. Tilaisuuden päättäjäispäivänä, sunnuntaina 27. helmikuuta klo 16 perustettiin virallinen paikallisseurakunta, joka nimettiin Turun Helluntaiseurakunnaksi. Perustajajäseniä oli 69, joista naisia 52 ja miehiä 17. Turun helluntailaisista ne, jotka eivät liittyneet tähän seurakuntaan, jatkoivat kokoontumista joko helluntaiystävien nimellä ja osa helluntaikansan nimellä.[9]

Seurakunnan ensimmäiseksi saarnaajaksi valittiin F. A. Estlander, joka aiemmin oli toiminut baptistien joukossa. Seurakunnankokouksista alettiin pitää kirjaa vasta vuonna 1925, minkä vuoksi tiedot alkuvuosien toiminnasta ovat heikkoja. Kokoontumiset olivat aluksi Puutarhakatu 37:ssä, josta siirryttiin vuonna 1923 Aninkaistenkatu 10:een. Seurakunnan jäsenistössä oli huomattavaa liikkuvuutta, sillä väkeä liittyi, lähti tai erotettiin sangen vilkkaasti.

Olsen-Smidt tuomittiin Helsingissä vuonna 1925 kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen haureudesta.[10] Tuomio merkitsi helluntailiikkeelle huomattavaa kriisiä.[4]

Vuonna 1926, jolloin tehtiin ensimmäinen kunnollinen jäsenluettelo sitten perustamisen, vain noin puolet perustajista oli yhä jäseniä.[11] Jäsenmäärä oli kuitenkin kasvanut 86:een.[12]

Pastorin ja nimen vaihtaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

13. syyskuuta 1926 valittiin uudeksi seurakunnan saarnaajaksi ja johtajaksi pastori Väinö Pfaler, joka oli aiemmin ollut mukana seurakunnan perustamisessa.[12] Samassa kuussa seurakunnan nimi muutettiin Smyrnaksi, sillä raamatulliset nimet olivat tulleet muotiin helluntaiseurakunnissa. Pfalerin aikana alettiin myös tehdä evankeliointityötä Turun lähikunnissa, ainakin Raisiossa, Piikkiössä, Liedossa ja Naantalissa.[9] Pfaler oli tullessaan Turkuun helluntaiherätyksen lehden Ristin Voiton päätoimittaja, ja seurakuntalaiset olivatkin innokkaana levittämässä kyseistä lehteä. Pfaler jätti virkansa syksyllä 1928, jolloin Ristin Voiton toimitus siirtyi Helsinkiin.[12]

Kasvun ja hajaannuksen aikoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pfalerin jälkeen seurakunnassa palveli vuodesta 1929 vuoden verran lähetyssaarnaaja Evert Carlsson Ruotsista, ja hänen aikanaan seurakunta kasvoi. Hänen lähdettyään lähetyskentälleen Kiinaan hän sai monta vuotta rahallista tukea Turun helluntaiseurakunnalta.[12]

Carlssonia seurasi saarnaajana ja johtajana myös ruotsalainen Carl Forsberg 4. elokuuta 1930 alkaen. Tällöin seurakunnasta tuli kaksikielinen ja kaikki saarnat ja puheet käännettiin suomeksi ja ruotsiksi. Seurakunta saikin runsaasti uusia jäseniä molemmista kieliryhmistä. Vuonna 1932 kastettiin 70 uskoontuullutta, jolloin seurakunnan jäsenmäärä kohosi 250:een. Tänä aikana seurakunta olikin muuttanut isompiin tiloihin Aninkaistenkatu 1:een, jonne mahtui istumaan 225 henkeä. Forsberg joutui jättämään työnsä marraskuussa 1932 johtuen sairaudestaan ja siitä, että viranomaiset eivät antaneet hänelle enää työlupaa. Niinpä seurakunnasta tuli jälleen yksikielisesti suomenkielinen ja ruotsinkieliset perustivat oman seurakuntansa nimeltään Filadelfiaförsamlingen i Åbo.[13]

Seurakunnan johtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Turun helluntaiseurakunnan johtajina:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lahti, Heikki:Turun Helluntaiseurakunta 1921–1971. Turun Helluntailähetys ry 1971.
  • Lundelin, Lauri: Helluntaituulia Varsinais-Suomessa. Turun Helluntailähetys r.y. 1994.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tuottajat UskoTV. Viitattu 4.8.2024.
  2. ↑ a b Pieni ihminen suuressa mukana Radio Dei. Viitattu 4.8.2024.
  3. ↑ Lundelin: Helluntaituulia Varsinais-Suomessa, s. 11–13.
  4. ↑ a b Lie, Geir (toim.): Norsk pinsekristendom og karismatisk fornyelse: Ettbinds oppslagsverk, s. 126–127. (2. utgave) Oslo: Refleks-Publishing, 2008. ISBN 978-82-996599-8-7 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Lahti: Turun Helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 11.
  6. ↑ Lahti: Turun Helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 12.
  7. ↑ Lahti: Turun Helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 11–13.
  8. ↑ Turun Helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 11–12.
  9. ↑ a b Lundelin: Helluntaituulia Varsinais-Suomessa, s. 20–21.
  10. ↑ Pastori Smidt tuomittu 6 kuukaudeksi vankeuteen. Helsingin Sanomat, 1.5.1925, s. 9. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  11. ↑ Lundelin: Helluntaituulia Varsinais-Suomessa, s. 21–22.
  12. ↑ a b c d Lahti: Turun Helluntaiseurakunta 1921-1971, s. 17.
  13. ↑ Lahti, Turun Helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 18–19.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turun_helluntaiseurakunta&oldid=22553292”