Työura
Työura tarkoittaa henkilön elämänsä aikana suorittamien työtehtävien ja ammattien muodostamaa sarjaa. Nykyään työura saattaa koostua useista eri työsuhteista ja joskus myös useista eri ammateista.[1] Työura ei ole nyky-yhteiskunnassa sidottu tarkkarajaiseen tai kaavamaiseen malliin, joka toistuisi samanlaisena kaikkien työelämässä olevien kohdalla. Näin ollen esimerkiksi työuran tarkka alkuajankohta ja päätepiste eivät useinkaan ole yksiselitteisesti määriteltävissä.[2]
Työuran vaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Opiskelu ja työuran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perinteisessä työuran mallissa henkilö opiskeli itselleen ammatin ennen työelämään siirtymistä. Opiskeltuaan tutkinnon hän siirtyi työelämään koulutustansa vastaavaan ammattiin. Nykyään työuran alkuajankohta ei kuitenkaan ole tällä tapaa tarkkarajainen. Opiskelua saatetaan rahoittaa paitsi oman alan kesätöillä, myös muilla opiskelun ohessa tehtävillä työtehtävillä, jolloin opiskelu ja työura limittyvät usein päällekkäin. Esimerkiksi keski- ja korkea-asteen opiskelijoista noin 60 % oli töissäkäyviä vuonna 2012.[2]
Tyypillisiä työnantajia opiskelujen ohessa tehtäville töille ovat esimerkiksi kaupat, ravintolat ja hotellit, jotka tarvitsevat työvoimaa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä mahdollistaa monelle työn ja opiskelun yhteensovittamisen. Usein opiskelijoiden työsuhteet ovat luonteeltaan osa-aikaisia.[2]
Osalla opiskelijoista työssäkäynti saattaa hidastaa valmistumista. Toisaalta työssä käyvät opiskelijat myös muodostavat merkittävän osan Suomen kokonaistyövoimasta, esimerkiksi vuonna 2012 työssä käyviä opiskelijoita oli noin 320 000. Yhtä aikainen työssäkäynti ja opiskelu eivät myöskään liity pelkästään nuoruuteen, vaan esimerkiksi 30-vuotiasita työllisistä noin 20 % ja 40-vuotiaista työllisistä noin 10 % opiskelee jossain oppilaitoksessa. Pitkäkestoisen opiskelun ei siis yksiselitteisesti voida väittää lyhentävän opiskelijoiden työuria tai viivästyttävän heidän siirtymistään työelämään, koska opiskelijat ovat usein jo monella tapaa kiinni työelämässä.[2]
Työuralle kiinnittyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoria työntekijöitä yhdistää usein kokemattomuus työelämästä. Ensimmäiset työelämäkokemukset ovatkin tärkeitä henkilön työelämävalmiuksien kehittymisen kannalta. Nuori ja vasta työuraansa aloittava työntekijä saattaa tarvita kokeneempia työtovereitaan enemmän tukea esihenkilöiltä ja kollegoilta. Riittävä tuki mahdollistaa paitsi uuden työntekijän oman ammattitaidon kehittymisen, myös ammatissa tarvittavan kokemusperäisen tiedon siirtämisen eteenpäin. Nuori ja vasta työuraansa aloittava henkilö voi olla myös työyhteisölle voimavara, sillä hän saattaa nähdä työpaikkansa toimintatapoja uudesta valosta.[3]
Työuralle kiinnittymistä ja uralla kehittymistä voivat edesauttaa esimerkiksi uuden työntekijän riittävä valmennus tai mentorointi, henkilökohtaiset kehityssuunnitelmat, kehityskeskustelut, ja yhteisten kehitystavoitteiden laatiminen. Uralla kehittyminen ja ammattitaidon oppiminen voivat myös vaatia aikaa.[3]
Työn ja muun elämän yhteensovittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikuisikään ehtineen työntekijän kohdalla työuraan saattavat vaikuttaa esimerkiksi lasten saanti tai ikääntyvien vanhempien tarvitsema hoiva. Tällöin työuyhteisön mahdollisuus joustaa esimerkiksi työaikajärjestelyjen suhteen tai tarjoamalla etätyömahdollisuutta voivat tulla aiempaa merkityksellisemmiksi.[4]
Työnantaja voi tukea työntekijänsä mahdollisuutta sovittaa työ ja muu elämä yhteen esimerkiksi ottamalla käyttöönsä perhe- ja työelämän yhteensovittamista edesauttavia henkilöstöprosesseja. Työntekijöiden kokemia haasteita on esimerkiksi mahdollista kartoittaa kehityskeskusteluissa tai yksityiselämään ja perhe-elämään liittyvät kysymykset voidaan ottaa osaksi työterveydenhuoltoa. Tärkeää on myös yhteisesti hyväksytyt ja tasapuoliset menettelytavat eri elämäntilanteissa olevien työntekijöiden välillä.[4]
Työuran katkokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Työuraan voi syntyä aukkoja ja katkoksia useista eri syistä. Yleinen syy työuran katkolle on lapsien saaminen ja siihen liittyvä kotivanhemmuus. Myös vaihto uuteen ammattiin voi aiheuttaa katkon työuraan. Henkilö voi myös joutua irtisanotuksi tai heikentynyt terveydentila voi aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Myös erilaiset lähipiiriä ja perhettä kohdanneet kriisit saattavat aiheuttaa sen, että henkilö haluaa olla hetken poissa työelämästä lähipiirinsä tukena.[5]
Työuran katkosten koetaan usein aiheuttavan haasteita työuralla etenemiselle. Tämä on ongelma esimerkiksi perhepolitiikan kannalta, sillä työuransa kehityksestä huolestunut henkilö ei välttämättä uskalla yrittää nuoressa aikuisiässään lasten hankintaa siitä seuraavan työurakatkon välttämiseksi. Myös eläkekertymä saattaa jäädä työurakatkosten vuoksi pienemmäksi kuin yhtenäisen työuran kohdalla.[6] Työurien katkonaisuus voi aiheuttaa myös haasteita työyhteisöille, sillä työntekijöiden runsas vaihtuvuus usein alentaa työpaikan tuottavuutta.[7]
Työuran katkokset ovat verrattain yleisiä. Suomessa aktiivisimmassa työiässä olevistä 25-55 vuotiaista ihmisistä työttömiä työnhakijoita on noin 10 % ja noin 10 % on työelämän ulkopuolella muusta syystä kuin työttömyydestä.[2]
Työuran loppupää ja eläköityminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urallaan pitkälle edenneen henkilön kartuttama kokemus voi olla työyhteisölle arvokas voimavara. Henkilöiden toiveet siitä, miten he käyttävät kokemustaan osana työyhteisöä kuitenkin vaihtelevat. Osa nauttii kokemuksen siirtämisestä eteenpäin ja mentorina toimimisesta, kun taas osalle tuttujen työtehtävien jatkaminen sellaisenaan on mieluisampaa. Ihmisen oppimiskyky ei myöskään normaalisti heikkene edes työuran loppupäässä, joten myös varttuneen työntekijän on mahdollista uudelleenkouluttautua ja kehittyä urallaan.[8]
Kuten työuran alku, ei myöskään henkilön työuran loppupiste ole usein yksiselitteisesti määritettävissä. Vain hieman yli puolet suomalaisista siirtyy eläkkeelle suoraan työelämästä. Noin 40 % siirtyy eläkkeelle työttömyyden, sairausjaksojen ja muiden työelämän ulkopuolella oloa sisältävien välivaiheiden kautta. Eläkeiän nostaminen ei myöskään usein suoraan lisää aktiivisten työvuosien määrää, sillä korkeampi eläkeikä usein lisää työvuosien sijasta työuran loppuun sijoittuvan työttömyysajan kestoa.[2]
Työura ja työnhaku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osana työnhakua henkilö usein pyrkii esittämään yhteenvedon työurastaan sekä sen keskeisistä vaiheista ja saavutuksista. Hyvin yleinen työkalu työuran esittelyssä on ansioluettelo, josta käytetään myös yleisesti nimitystä Curriculum Vitae tai CV. Ansioluettelolla pyritään paitsi välittämään yleiskuva siitä, millainen henkilön työura on ollut tähän mennessä, myös käsitys siitä, millaiseksi henkilö haluaa mahdollisesti työuraansa jatkossa kehittää. Työtehtävien lisäksi ansioluetteloon listataan tavallisesti suoritetut tutkinnot ja haettavan työpaikan kannalta keskeiset taidot, kuten erilaisten tietoteknisten ohjelmistojen hallinta tai kielitaito.[1]
Työuralla kertynyttä osaamista saatetaan myös havainnollistaa portfolion avulla. Portfoliossa työnhakija esittelee aiemmalla työurallaan saavuttamia työtodistuksia sekä tavallisesti myös työnäytteitä aiemmista työtehtävistään. Nykyään portfolio on usein sähköinen ja myös sosiaalisen median alustoille työnhakutarkoituksessa tehtyjä tilejä voidaan tavallaan pitää portfolioina.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Työura on summa monelaisia haasteita ja mahdollisuuksia Työelämään.fi. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ a b c d e f Tieto&trendit-asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit: Pekka Myrskylä: Milloin työura alkaa ja loppuu? | Tieto&trendit www2.stat.fi. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ a b Työuralle kiinnittyminen | Työterveyslaitos www.ttl.fi. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ a b Työn ja muun elämän yhteensovittaminen | Työterveyslaitos www.ttl.fi. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Duunitori: Aukot työhistoriassa? Näin selität ne potentiaaliselle työnantajalle Duunitori.fi. 13.7.2016. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Lape (fi-FI) lape.fi. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Työstressin vaikutus työuriin www.duodecimlehti.fi. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Vanhempana työntekijänä työyhteisössä | Työterveyslaitos www.ttl.fi. Viitattu 4.5.2023.