Urheiluvuosi 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1974197519761977197819791980 •   
198119821983 1984 198519861987
   1988198919901991199219931994
Vuodet
1981198219831984198519861987

Urheiluvuosi 1984 käsittelee vuoden 1984 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Yleiskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalainen jalkapallo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottoripyöräurheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Maailmanmestaruuskilpailut Les Arcsissa, Ranskassa. Itävaltalainen Franz Weber teki maailmanennätyksen 208,937 km/h. Yhdysvaltalainen Melissa Dimino laski ensimmäisenä naisena yli 200 km/h:n nopeudella, tuloksena 200,780 km/h.[29]
  • Larry Holmesin jäljiltä vapaaksi jääneen ammattilaisnyrkkeilyjärjestö WBC:n raskaan sarjan maailmanmestaruuden voitti 9.3. Las Vegasissa Tim Witherspoon pistevoitolla Greg Pagesta mutta hävisi sen 31.8. samassa kaupungissa Pinklon Thomasille pistetuomiolla. Uuden IBF-liiton maailmanmestariksi hyväksymä Holmes puolusti mestaruuttaan 9.11. Las Vegasissa voittamalla James Smithin kehätuomarin keskeytyksellä 12. erässä. Page voitti 1.12. Sun Cityssä WBA-liiton mestaruuden tyrmäämällä Gerrie Coetzeen kahdeksannessa erässä.[30][31]
  • Los Angelesin olympialaisten nyrkkeilykilpailuissa miehet ottelivat 12 painoluokassa. Yhdysvallat voitti yhdeksän kultamitalia sekä Etelä-Korea, Italia ja Jugoslavia yhden. Raskaimman, yli 91-kiloisten sarjan voitti Yhdysvaltain Tyrell Biggs.[32]

Pohjoismaiset hiihtolajit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Miesten maailmanmestaruuskilpailut 28.11.–3.12. Karachissa, Pakistanissa. Pakistanin Jahangir Khan voitti neljännen peräkkäisen maailmanmestaruutensa.[46]

Taitoluistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Los Angelesin olympialaisten yleisurheilukilpailuissa Yhdysvallat voitti 16 kultamitalia ja mitalitilaston kakkosena Länsi-Saksa neljä. Yhdysvaltalainen pikajuoksija-pituushyppääjä Carl Lewis voitti neljä kultamitalia. Naisten pikajuoksuissa yhdysvaltalainen Valerie Brisco-Hooks voitti kultaa 200 metrillä, 400 metrillä ja 4 × 400 metrin viestissä. Yhdysvaltalainen Joan Benoit voitti kultaa maratonilla, joka oli ensimmäistä kertaa naisten olympiaohjelmassa. Naisten uusia olympialajeja olivat myös 400 metrin aitajuoksu, 3 000 metrin juoksu ja viisiottelun tilalle tullut seitsenottelu. Ainoan maailmanennätyksen teki Yhdysvaltain joukkue miesten 4 × 100 metrin viestijuoksussa ajallaan 37,83. Suomalainen kestävyysjuoksija Martti Vainio jäi kiinni dopingin käytöstä ja menetti 10 000 metrin juoksun hopeamitalinsa.[55][56]
  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 25.3. New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Miesten mestaruuden voitti portugalilainen Carlos Lopes ja naisten nopein oli romanialainen Maricica Puică. Miesten joukkuemestaruuden voitti Etiopia ja naisten Yhdysvallat.[57]
  • Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–4.3. Göteborgissa, Ruotsissa. Mitalitilaston ykkönen oli kuusi kultaa voittanut Tšekkoslovakia. Ranskalainen Thierry Vigneron teki seiväshypyssä sisäratojen maailmanennätyksen 585 ja neuvostoliittolainen Grigori Jemets kolmiloikassa sisäratojen Euroopan-ennätyksen 17,33.[58]
  1. Arponen, s. 467, 470
  2. Arponen, s. 287, 290
  3. Arponen, s. 289
  4. Siukonen & Ahola, s. 38, 53–54
  5. Siukonen & Ahola, s. 231
  6. Siukonen & Ahola, s. 145
  7. Pihlaja, s. 40
  8. Siukonen & Ahola, s. 54–55
  9. Siukonen & Ahola, s. 232
  10. Siukonen & Ahola, s. 154, 232
  11. Pihlaja, s. 123
  12. Siukonen & Ahola, s. 186, 271
  13. Pihlaja, s. 124
  14. Siukonen & Ahola, s. 166, 187–188, 271
  15. a b c Pihlaja, s. 151
  16. Pihlaja, s. 152
  17. Siukonen & Ahola, s. 169, 240–241
  18. Zea, Anthony & Haisma, Marcel: European Champions' Cup 1983-84 - Details 9.1.2008. RSSSF. Viitattu 29.5.2020. (englanniksi)
  19. Siukonen & Ahola, s. 47–48, 57–59
  20. Siukonen & Ahola, s. 183, 250–251
  21. Siukonen & Ahola, s. 165, 250
  22. Pihlaja, s. 263
  23. Siukonen & Ahola, s. 129
  24. Pihlaja, s. 322
  25. Siukonen & Ahola, s. 104–105, 129–130
  26. Siukonen & Ahola, s. 105, 130
  27. Siukonen & Ahola, s. 271–272
  28. a b c d Siukonen & Ahola, s. 272
  29. Siukonen & Ahola, s. 162
  30. Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 699. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  31. Siukonen & Ahola, s. 154, 187
  32. Siukonen & Ahola, s. 93, 118
  33. Siukonen & Ahola, s. 43–45, 55–56, 147
  34. Siukonen & Ahola, s. 146, 284
  35. Siukonen & Ahola, s. 152, 284
  36. Siukonen & Ahola, s. 153, 284
  37. Siukonen & Ahola, s. 144, 285
  38. Siukonen & Ahola, s. 144, 284–285
  39. Siukonen & Ahola, s. 51–53
  40. Siukonen & Ahola, s. 152, 274
  41. Siukonen & Ahola, s. 156, 308
  42. Siukonen & Ahola, s. 140–141, 274
  43. Siukonen & Ahola, s. 155–156
  44. a b Pihlaja, s. 605
  45. Siukonen & Ahola, s. 144–145
  46. Pihlaja, s. 672
  47. Siukonen & Ahola, s. 45–46, 56
  48. Siukonen & Ahola, s. 158, 298
  49. Siukonen & Ahola, s. 144, 298
  50. Pihlaja, s. 739
  51. Pihlaja, s. 736–737
  52. Pihlaja, s. 738
  53. Pihlaja, s. 739–740
  54. Pihlaja, s. 740
  55. Siukonen & Ahola, s. 69–70, 73, 83, 109–113
  56. Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 144, 150, 165. Penguin, 1988. ISBN 0-14-010771-1 (englanniksi)
  57. Siukonen & Ahola, s. 157, 310
  58. Siukonen & Ahola, s. 153, 309

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.