Uukuniemi
Uukuniemi Uguniemi |
|
---|---|
Entinen kunta – nykyiset kunnat: Parikkala |
|
sijainti |
|
Sijainti | |
Lääni | Etelä-Suomen lääni |
Maakunta | Etelä-Karjalan maakunta |
Seutukunta | Kärkikuntien seutukunta |
Kuntanumero | 891 |
Hallinnollinen keskus | Uukuniemen kirkonkylä |
Perustettu | 1632 |
– emäpitäjä | Kurkijoki2 |
Liitetty | 2005 |
– liitoskunnat |
Parikkala Saari Uukuniemi |
– syntynyt kunta | Parikkala |
Pinta-ala |
156,58 km² (2004) |
– maa | 101,70 km² |
– sisävesi | 54,88 km² |
Väkiluku |
502 [1] (31.12.2004) |
– väestötiheys | 5,52 as./km² |
1 Luovutettu Neuvostoliitolle 437,50 km² 1944. |
Uukuniemi (ruots. Uguniemi) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Karjalassa ja joka liitettiin vuoden 2005 alusta Parikkalaan samaan aikaan Saaren kunnan kanssa. Parikkalan kunnan päätöksellä vuonna 2017 nimitys Uukuniemen pitäjä hyväksyttiin käyttöön[2][3].
31. joulukuuta 2004 kunnassa asui 502 henkeä ja sen pinta-ala oli 156,58 km², josta 54,88 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 5,52 asukasta/km². Entisen Uukuniemen kunnan alue kuuluu historiallisesti ja luonnonmaantieteellisesti Laatokan Karjalaan[4]. Uukuniemi oli aikanaan Kymen läänin sekä pohjoisin että itäisin kunta.
Uukuniemen naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Kesälahti, Kitee ja Saari. Ennen 1940-luvun alueluovutuksia naapurikuntiin kuuluivat myös Jaakkima, Sortavalan maalaiskunta ja Ruskeala, jotka lakkautettiin Karjalan luovutuksen takia.[5]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uukuniemen alue mainitaan vuonna 1500 Sortavalan pitäjään kuuluvana kylänä. Vuonna 1589 Uukuniemestä tuli Kurkijoen ortodoksisen seurakunnan kappeliseurakunta, joka käsitti myös nykyisen Kesälahden alueen. Käkisalmen läänin siirryttyä Ruotsille 1617 muodostettiin Uukuniemen ortodoksisesta kappelista luterilainen seurakunta, jolla oli oma kirkkoherra ainakin vuodesta 1632 lähtien. Vuonna 1700 Kesälahdesta muodostettiin Uukuniemen seurakunnan alainen kappeliseurakunta. Vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhan raja jakoi Uukuniemen seurakunnan siten, että pääosa Kesälahden kappelista jäi Ruotsille ja muu osa seurakunnasta Venäjälle. Tämän jälkeen Kesälahdesta ja Uukuniemestä muodostettiin erilliset seurakunnat.
1800- ja 1900-lukujen taitteessa syntyi uukuniemeläisyys, herätysliike joka vaikutti Kaakkois-Suomessa. Liikkeen keskeisiin hahmoihin kuului horrossaarnaaja Helena Konttinen. Liikkeen perintöä jatkaa nykyään Parikanniemisäätiö.
Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 pieni osa siihenastisen Uukuniemen alueesta pysyi Suomessa ja jatkoi itsenäisenä kuntana, vaikkakin noin 4/5 (437,5 km²) kunnan alueesta oli luovutettava Neuvostoliitolle. Noin 4 000 kunnan 6 000 asukkasta joutui sodan seurauksena evakotielle[6]. Jatkosodan alussa vuonna 1941 Suomi valtasi alueen takaisin.
Suomalainen Bristol Blenheim -pommikone, jonka ohjaaja ja tähystäjä olivat haavoittuneet ilmatorjuntatykin ammuksen räjähdyksestä Karjalankannaksella, teki pakkolaskun Uukuniemen Kummun kylään kesäkuussa 1944.[7] Sodan 1944 päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisjoukkojen oli taas vetäydyttävä vuonna 1940 käyttöön otetulle rajalle.
Suurimman osan alueistaan menettänyt Uukuniemi liitettiin vuonna 1945 Viipurin läänistä Kuopion lääniin. Kolmen vuoden kuluttua vuonna 1948 kunta siirrettiin Kuopion läänistä osaksi Kymen lääniä.[8] Rauhanteossa Pyhäjärven itäpuolelle jäi pieni kaistale Uukuniemeä, jolla oli maayhteys ainoastaan Kiteen kanssa, mutta maayhteyttä muiden Uukuniemen Suomelle jääneiden alueiden kanssa ei ollut.[9] Nykyään tämä alue kuuluu Kiteeseen.[10]
Vuonna 2005 Uukuniemi yhdistyi Parikkalan ja Saaren kuntien kanssa uudeksi Parikkalan kunnaksi.
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uukuniemen nimen alkuperästä on olemassa lukuisia selityksiä, mutta sitä ei ole täysin selvitetty. Uukuniemen pohjoispuolella Kiteellä tunnetaan Karjalan pakanalliseen aikaan ja kulttuuriin viittaava Ukonniemi-niminen paikka. Uukuniemi-sanaa on selitetty myös uupua-verbillä ja sen mukaisella legendalla.
Vaakuna
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Uukuniemen vaakuna
Uukuniemen kohdalla Uudenkaupungin rauhan rajalinja toimi aiemmin Kuopion läänin ja Viipurin läänin (sittemmin Kymen läänin) rajana. Nykyään se muodostaa Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakuntien välisen rajan.
Moskovan rauhassa vuonna 1940 määritelty valtakunnanraja kulkee karkeasti kuvaten lähellä Uudenkaupungin rauhan rajalinjaa, mutta Uukuniemen kohdalla ne kulkevat erisuuntaisina ja kohtaavat siten, että Suomessa pysynyt Uukuniemen kunnan alue jäi koilliseen osoittavan kiilan muotoiseksi. Tästä muodosta Pirkko Hyvärinen suunnitteli vuonna 1969 vahvistetun Uukuniemen vaakunan.[11] Kuntaliitoksen jälkeen se on ollut kotiseutuvaakuna.
Kylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uukuniemi on haja-asutusaluetta, sille ei muodostunut yhtään taajamaa eikä selkeää kuntakeskusta. Keskeisiä kyliä olivat 1980-luvulla Uukuniemen kirkonkylä (kunnan virastot, ala-aste), Selkäkylä (yläaste) ja Niukkala (kauppa).[6]
Uukuniemen kyliä ennen kuntaliitosta Parikkalaan olivat:
Homavaara, Kalalahti, Kokonlahti, Kumpu, Lammintaus, Lonkalampi, Matri, Myötävaara, Niukkala, Niukkalan Salokylä, Niva, Palolahti, Riihivaara, Sillantaus, Sirkee, Taaphuuvinsalo, Tilkkukumpu, Timolahti, Ukko-Juhon salo, Uukuniemi (kirkonkylä), Viklanmäki, Värtsi
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uukuniemen pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla rantakala sekä makeat ruoat rotinakukko, lanttulohko ja kaurakiisseli.[12]
Tunnettuja uukuniemeläisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anders Johan Adolf Boxström (1846–1906), eversti, valtioneuvos, Tilastollisen päätoimiston päällikkö 1886–1902
- Seppo Heinonen (s. 1943), maa- ja metsätaloustietieden lisensiaatti, virkamies, maanviljelysneuvos
- Matti Hämäläinen, kestävyysuimari
- Tapio Hämäläinen, näyttelijä
- Tauno Hämäläinen, yrittäjä ja yritysjohtaja, kauppaneuvos
- Ilpo Jorasmaa, kunnanjohtaja, poliitikko
- Tiia Kuikka, kilpakävelijä
- Helena Konttinen, saarnaaja
- Aukusti Edvard Korhonen (1890–1963), maanviljelysneuvos, maataloudellisen rajaseututoiminnan johtaja
- Satu Procopé, kunnanjohtaja
- Juhani Suutarinen, ampumahiihtäjä
- Juha Tiainen, moukarinheittäjä ja olympiavoittaja
- Petri Tiainen, muusikko
- Kalevi Toiviainen, Mikkelin hiippakunnan piispa
- Lauri Tuunanen, kansanedustaja
- Alexander Gustaf Walle, kirkkoherra
Uukuniemi-virus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uukuniemen mukaan on nimetty punkeista eristetty Bunya-virusten ryhmään kuuluva Uukuniemi-virus, jonka professori Ralf Pettersson eristi 1960-luvun alussa.[13][14][15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2004 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Parikkala näytti vihreää valoa: Uukuniemi sai käyttöönsä pitäjä-nimityksen Itä-Savo. Arkistoitu 24.4.2017. Viitattu 23.4.2017.
- ↑ Pajari-Koskinen, Leena: Uukuniemi on nyt virallisesti pitäjä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. 2.7.2017. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ Karjala – kieli, murre ja paikka Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 12.6.2024.
- ↑ Rapo Seppo: Luovutetun Karjalan kartta luovutettukarjala.fi. 28.1.2002. Viitattu 16.12.2008.
- ↑ a b Kalevi Rikkinen (toim.) ja Hannes Sihvo (toim.), Finlandia: Otavan iso maammekirja, Otava, 1985 (ISBN 951-1-08133-0, viitattu 29. joulukuuta 2022), Uukuniemi , s. 130–131 (Osa 4 : Kaakkois-Suomi ja Pohjois-Karjala)
- ↑ Kolmen sodan pommittajat, Matti Hämäläinen, sivu 261
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (s. 353, Liite 4: Kuntien siirrot läänistä toiseen vuosina 1881–1976) Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. 1979. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.7.2013.
- ↑ Karjalan kartat Maanmittauslaitos. Viitattu 26.7.2013.
- ↑ Kansalaisen Karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 26.7.2013.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 172. Otava 1979, Helsinki.
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 112. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
- ↑ Uukuniemi-viruksen keksijä on poissa uukuniemi.info. 17.11.2011. Arkistoitu 29.12.2022. Viitattu 31.12.2022.
- ↑ M. Labuda & P. A. Nuttall: Tick-borne viruses (DOI: https://doi.org/10.1017/S0031182004005220)+Parasitology, 129 (S1): S221-S245. October 2004 (online 19.4.2005). Cambridge University Press. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Richard M Elliott, Benjamin Brennan: Emerging phleboviruses Current Opinion in Virology 2014, 5:50–57. 2014. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juvonen, Jaana: Uukuniemen historia. Parikkala: Parikkalan kunta, 2009. ISBN 978-952-92-5336-4
- Fihlman, Ensio (toim.): Tverin karjalaan 1600-luvulla paenneet uukuniemeläiset. Kadonnut kirkko ja alttaripetäjän arvoitus. Uukuniemen kotiseutuhistorian sarja 1. Uukuniemen partiolippukunta Raja-Karhut, Yliopistopaino Helsinki 1995.
- Fihlman, Ensio (toim.): Uukuniemi 1850–1901 alttaripetäjän aikaa. Uukuniemen kotiseutuhistorian sarja 2. Partiolippukunta Raja-Karhut, Yliopistopaino Helsinki 1995.
- Fihlman, Ensio: Uukuniemen pappi Jaakkima Terentinpoika. Uukuniemen kotiseutuhistorian sarja 3. Omakustanne, Yliopistopaino Helsinki 1998.
- Uukuniemi-seuran johtokunta (toim.): Uukuniemi Rajan halkoma pitäjä. 2., uudistettu painos. Uukuniemen kunta ja seurakunta, Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino Pieksämäki 1970.
- Uukuniemi-seuran hallitus (toim.): Rakkaudesta rajan halkomaan pitäjään Uukuniemi-seuran 50-vuotisjulkaisu. Uukuniemi-seura, Suomen Painotuote Vantaa 2002.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uukuniemi Wikimedia Commonsissa