pistin
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]pistin (33)
- kiväärin piipun jatkoksi kiinnitettävä terä, jota voidaan käyttää välittömässä läheisyydessä olevaa vihollista vastaan
- Rynnäkkökivääri voidaan varustaa pistimellä.
- eräiden hyönteisten peräpäässä oleva piikki, jolla se voi pistää myrkkyä vastustajaan. Pistin on kehittynyt munanasettimesta
- Työläisellä on pitkä ja terävä pistin takaruumiin kärjessä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpist̪in/
- tavutus: pis‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pistin | pistimet |
| genetiivi | pistimen | pistimien pistinten |
| partitiivi | pistintä | pistimiä |
| akkusatiivi | pistin; pistimen |
pistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pistimessä | pistimissä |
| elatiivi | pistimestä | pistimistä |
| illatiivi | pistimeen | pistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pistimellä | pistimillä |
| ablatiivi | pistimeltä | pistimiltä |
| allatiivi | pistimelle | pistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pistimenä (pistinnä) |
pistiminä |
| translatiivi | pistimeksi | pistimiksi |
| abessiivi | pistimettä | pistimittä |
| instruktiivi | – | pistimin |
| komitatiivi | – | pistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pistin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]pistin
- (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä pistää
- Pistin nimeni lomakkeeseen.