ensinnäkin rakastan tän elokuvan nimeä ja kuvaustyyliä - Alice lattialla ja ne kamera-ajot
äänimaisema aiheutti riipivät sätkyt ja ne maskit oli tosi kiinnostavia siis aina katon ihmisten ilmeitä mutta sit ei nähny niitä
se pieni tyttö siellä liikkeessä ihan hirveetä
tykkäsin miten oli ne lämpimät jouluvalot mut silti sisäinen tyhjyys ja katkeruus
ja loppu i did like it
tuntu että mulle nousi kuume tän aikana ja nyt pää särkee myös
ahdistava ja vaikea elokuva jonka haluun kattoo uudestaan joskus
rakastan sitä miten Camilla lausutaan englanniks
miksen oo kattonu tätä ennen?
hauska, kaikki kohtaukset Janen työpaikalla oli mun lemppareita!
sisarusten välejä kuvattiin musta hyvin ja kesäinen Helsinki oli ihana
välil henkilöt ristiriitaisia ja ärsyttäviä mutta just hyvä niin
meni kylmikset monessa kohtaa, 70-luvun Pariisi I loved it ja se miten harhakuvat ja todellinen elämä sekottu
ne lasit oli upeet, loppu vähän pettymys mutta ootan aina loppukohtaukselta liikaa
äänisuunnittelu tosi hyvä
ainiin tykkäsin ku tää on trilogian vika osa ni oli selkeitä viittauksia edellisiin, Jackie ja Anna Boleyn
