Viikon varrelta

Torstain lämpöaalto oli ihana. Alkuviikosta en paljon ehtinytkään pihalla puuhailla. Onneksi torstai ilta oli vapaa ja pystyin nauttimaan lämmöstä ja kukista.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat puhkesivat kukkaan viikon aikana. Ja torstaihin mennessä tuntui jo aivan kukikkaalta.

Pörriäisiä en juuri nähnyt kukissa, kun tein kaikkea muutakin pihassa. Lentelemässä näin kuitenkin pörriäisiä. Kiurunkannuksista on nuppuja näkyvissä. Vaahteran alkuja on paljon. 

Sunnuntaina, viikko sitten, oli asiaa Jyväskylään. Olin paluumatkalla ilman aikatauluja, joten kaarsin Viherlandiaan. Minulle on tullut ajatus, mikä on seuraava paikka, jonka tontilla raivaan. Se tulee olemaan vielä jonkin aikaa tai aina rikkaruohoihin taipuvainen. Joten laitan sen paikan aluksi täyteen daalioita. Daalioista en ole oikein aiemmin niin välittänyt. Kahtena vuonna minulla on kasvanut vanhaa kantaa olevaa joriinia ja olen huomannut, että sen kasvualusta on jotenkin selkeämpää kitkeä, jos ne eivät ole perennojen lomassa. Olin jo ostanut muutaman daalian juurakon. Netissä oli monet daaliat loppuunmyytyjä. Viherlandiassa taas niitä oli vielä paljon jäljellä. Nyt sitten minulla on kasa daalioita esikasvatuksessa. En laita niitä ruukkuihin, vaan kahden litran pusseihin. Pusseihin on kirjoitettu lajikkeen nimi. Kun ne siirtää maahan, ei tule vahingoittaneeksi niin paljon juuristoa. Pari Lidlin perennaa on laitettu multiin purkkeihin. Minulla ei ihan toimi, että laitan ne vain maahan ja unohdan kastella. 

Minulla on tälle keväälle teema: esikasvatukset saavat vähän mennä överiksi. Olen vain hieman huolissani tulevista poissaoloistani kotoa, joten sen takia en voi laittaa aivan överiksi, jotta kasveja ei jää liikaa muiden hoidettaviksi. Yritän sopeutua ajatukseen, että osa esikasvatuksistani ei tule kestämään hoitajan vaihtoa. 

Samalla reissulla bongasin esikoita, niitähän piti sitten myös ostaa. Kuten pari ruukkua sipulikukkia. Kylmän aallon takia, otin nämä hetkeksi vain pois ulkoa. Onneksi en ollut ruukkutolkulla vielä laittanut mitään ulos. 

Kevätkukat kukassa

Viikon aikana lumet ovat sulaneet vauhdilla. Routakin alkaa joissain kohdissa jo vähän painua, vaikka vielä on piha jostain kohdasta muhkurainen. Takapiha on osin luminen ja osin taas vetinen. Siellä vetisessä osassa ei huvita oikein tallailla. Etupihalla alkaa osa kukkapenkeistä olla lumettomia. Lumikellot jatkavat kukintaa, tai oikeastaan osa vasta on päässyt kukkaan ja on vielä kukkimisvuorossakin olevia lumikelloja. Kerrottuja lumikelloja on minulla muutamia ryhmiä. Täytyy muistaa vähän tonkia, että ovatkohan tehneet sivusipuleita. 

Myös yksinkertaisia puistolumikelloja. En tänään kuvannut kaikkia lumikelloja. Turkinlumikellot taidan erottaa ja niitä meillä on myös muutama kukassa. Ihan kaikkia on vaikea joskus kameran kanssa päästä kuvamaan. Aina ei jaksa taipua ja mönkiä sopiviin kuvauskulmiin. 

Krookuksia avautui nyt kukkimaan, vaikka eilen vasta näin osan olevan viittä vaille avautumassa. Tässä taustalla yksi suurehko lila, ei avautunut taustalla. Vastavaloon tulee ajoittain vähän tummia taustoja. Keltaiset talventähdet ovat nyt avautuneet kunnolla.

Jouluruusu on päässyt kaikesta lumipeitteestään ja suurin osa kukista ovat ehjiä. Ei toki ihan kaikki. Ainakin parissa muussa jouluruusussa on nuppuja. Kaikkien uusimpien jouluruusujen tilannetta ei vielä voi tietää, osa tekee nuppuja vasta keväällä. Lumen alla on ainakin vielä yksi takapihan jouluruusu. Se myös saattaa olla kukintaan valmis heti, kun lumet sulavat pois.

Takapihan nurmikolle on tullut itsekseen krookus esiintymä. Tämän näin vasta tänään sattumalta. Takapiha on sen verran märkä paikoitellen, että siellä ei joka paikassa tule vielä liikuttua. Tämä kohta on kuivempaa aluetta.

Toisaalla taas on vielä lunta. Nämä krookukset ovat ennenkin tulleet läpi lumen valmiina kukkimaan. 

Tänään näin ensimmäisen sitruunaperhosen omalla tontilla. Oli suuret siivet, sen verran kiireinen tapaus oli, että kuvaa en millään saanut. Muuttolintuauroja seurailin ja tein etupihalla jo hieman puutarhahommia. Alussa puutarhahommien määrä tuntuu mahdottoman suurelta, kunnes hommaan ryhtyy. Haravoitavaa on meillä suurilehtisten puiden takia. Kaikkien kanssa en vielä pidä kiirettä. Moneen kukkapenkkiin jätän osan lehdistä, enkä kaikkia lehtiä haravoi mitenkään perusteellisesti. Tammi, vaahtera ja hevoskastanja yhdessä vain tekevät aikamoista mattoa. Sitä lehtien määrä ei edes sähköruohonleikkurilla silputa. Koivun lehdet tuntuvat häviävän luontoon ihan itsekseen. Aurinkoisessa säässä puuhailu maaliskuun lopulla tuntui tänään aivan juhlalta. 

Lumen seasta kevätkukkijoita

 Olin viime viikolla suurimman osa pois kotoa. Eilen ehdin hieman piipahtaa pihalla, tänään ehdin sekä pihalla kuvaamaan. Sekä sisällä kylvöhommiin. Kylvöhommat vaativat sisällä aina kaikkea järjestelyjä ennen ja jälkeen, joten se ei ole aina kovin nopeaa. Piti olla hillitty tänä vuonna, mutta se taisi kariutua jo heti tänään. Lisätilaa on pakko järjestää kasveille sisätiloihin, onneksi sitä ehtii vielä tässä järjestellä. 

Suurin ja varhaisin jouluruusuni teki jo syksyllä kukkanuppuja ennen lumien tuloa. Se on hieman jo paljastunut lumen seasta ilman, että olen lumia kaivanut pois päältä. 

Lumikelloja näkyy sekä sulaneesta kukkapenkin kulmasta.

Ne myös pilkistävät toisesta penkistä lumen läpi.

Talventähti on ainoana keltaisena kukkimassa. 

Olen lähes koko talven käynyt säännöllisesti liikkumassa, vaikka en blogia olekaan ehtinyt kirjoittaa. Flunssa teki taas tässä kuussa pienen tauon. Tänään kuitenkin kävin lihaksia treenaamassa, ja nyt jopa tämä kirjoittaminen tuntuu käsivarsissa. Onneksi voimat kasvavat aina noissakin hommissa. Olen taas kohta valmis nostelemaan multasäkkejä ja kyykkämään kukkapenkeissä. Jaloissa voimani ovat aina olleet heikommat ja vihaan kyykyssä olemista (kun veri ei kierrä jaloissa). Kuitenkin säännöllinen kehonhuolto jumppien ja venyttelyjen jne muodossa on saanut jäykänkin vetreytymään, ainakin vähän. Kyykyt eivät ole vieläkään lemppareitani, mutta aina jumpassa kyykkyjä tehdessä mietin, että kesällä sitten on jalkavoimat kohdillaan kukkapenkeissä könytessä. Hauiksia, ojentajia, rintalihaksia, selkälihaksia tai vatsoja tehdessä myös mietin puutarhapuuhia ja sitä, että jos tänäkin keväänä välttyisin puutarhapuuhissa saaduilta noidannuolilta. Vaikka tämä onkin puutarhablogi niin kerron samalla, että Fascia Method, Pilates sekä lihakunto tulee kasvukaudellakin menemään ajoittain puutarhapuuhien edelle. 

Kasvanut kunto on niin palkitsevaa myös kaiken arjen toiminnan keskellä. Kunnon kasvattaminen alussa vain väsyttää, kunnes jossain vaiheessa alkaa huomata jaksavansa enemmän. Viime keväänä jo huomasin, miten hyvä oli aloittaa puutarhapuuhat, kun talvella oli liikkunut. Toki myös olen tässä kuntoututtanut vasenta lapalihasta, jonka heikkous teki jatkuvia hartiakipuja. Ne kivut haittasivat jo puutarhapuuhiakin. Vielä riittää myös kuntoutettavaa, vaikka lapa toimiikin jo paremmin.