Kiurunkannus-huti, joka on nappiosuma

 Ilokseni voin kertoa, että Koska kukkii -haasteeseen valitsemani kiurunkannus avasi kukkansa tasan kaksi viikkoa ennen arvaamaani päivää.

Kiurunkannus Corydalis glaucescens 'Kashgarica' on arokasvi, joten se asustaa alppipenkissä. Tämän aamun kamerakierroksella sen ensimmäiset kukat olivat selvästi auki. 

Vielä pari päivää sitten oli huolissani, sillä tämä näytti nousevan viimevuotista harvempana. Espanjanmaksaruoho 'Minus' on levittäytynyt kiurunkannuksen kasvupaikan ylle ja ajattelin, että kun kiurunkannuksen kukinta on ohi, revin maksaruohoa pois. Sitä ennen en uskalla, sillä riipisin kiurunkannuksen kukat samalla.

Mutta nythän kukkavarsia nousee vaikka kuinka! Antaa olla sitten, jos nämä kaksi viihtyvätkin yhdessä.

Pari tuntia sitten otin uuden kuvan ja nyt on jo monta kukkaa auki. Ihana kukka ja ihana päivä! Ei ihan hirveästi harmita, että arvaus meni täysin hutiin.

Tonttini kasvaa laidasta laitaan luonnon pystykiurunkannusta. Monta vuotta kesti tajuta, että näitä on jalostettukin ja on ties minkä värisiä ja niitäkin voisi tänne istuttaa. Pystykiurunkannuksen lisäksi on lukemattomia muita kiurunkannuksia, kuten äskeinen alppipenkin harvinaisuus.

Tässä on punakukkaista pystykiurunkannusta, jonka ostin ilman mitään lajikenimeä. Istutin mukulat saniaistarhaan kuusen alle, missä ne kukkivat vähän harvempina kuin auringossa kasvavat lajitoverinsa. Punakukkaiset näyttävät yleensä olevan vähän korkeampia ja runsaampia mättäitä kuin luonnon pystykiurunkannukset.

Punaiset kiurunkannukset ovat kuvassa taustalla varjossa, edessä kukkii sinivuokko ja kaksi rusokoiranhammasta.

Kollegan ja ystävän antamat punakukkaiset pystykiurunkannukset istutin ruusu-heinätarhaan ja ne ovat todella kauniin sävyisiä. Tässä olikin puutarhani ensimmäinen kiurunkannus kukassa tänä keväänä. Ensimmäinen aloitti jo pari viikkoa sitten.

Ihana, mehukas väri!

Ensimmäinen punakukkainen pystykiurunkannukseni on nimetty lajike 'Beth Evans'. Istutin sen punaiseen villiin penkkiin. Suru oli suuri, kun seuraavana keväänä kauan odotetut kukkavarret popsi peura. Siitä traumatisoituneena kasvilla oli edelleen tänä keväänä suojakartio päällään, vaikka puutarhaani ympäröi nykyään aita, joka vaikuttaa olevan peuranpitävä. 

Tämä tuli mieleen Rikkaruohoelämää-blogin surullisesta tapauksesta, jossa peura oli popsinut Betin kukkavarret. Tsemppiä sinne!

Luonnon pystykiurunkannukset ovat myös upeita, vaikkakin matalampia eivätkä ne näytä muodostavan niin reheviä tuppaita kuin jalostetummat värit. Yleisin väri on tällainen violetti.

Purppuraisia täällä oli vanhastaan myös, mutta niitä ja punertavampiakin tulee varmaan jatkossa enemmän, kun eri väriset risteytyvät.

Ainoa valkokukkaiseni on "Azov", joka ei ole tietääkseni lajikenimi, siksi lainausmerkit. Siro kasvi sekä jännittävä kontrasti punaisten kukkavarsien ja valkeiden kukkien välillä.

Azoveita on kaksi kappaletta.

Safiirikiurunkannusten ja muiden kesällä kukkivien lajien kanssa minulla on ollut huonompi onni. Ne tuntuvat vaativan enemmän kosteutta kuin täällä on kesäisin tarjota. Risteymälajike 'Craigton Blue' on erityinen ja onneksi se on elossa, tehnyt jo lehdet. Olen nimittäin käynyt siinä puutarhassa Aberdeenissä, mistä lajike on peräisin. Sekään ei kovin hyvin voi, muistaakseni ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta olen sentään onnistunut pitämään sen niukin naukin elossa muutaman vuoden.

Jalokiurunkannus kuuluu myös kasveihin, joita haluaisin, mutta aina, kun olen jostain sellaisen löytänyt, se on myös hyvin pian kuollut. Ehkä vielä joskus onnistun! Täytyy vain kokeilla erilaisiin paikkoihin.

Onneksi pystykiurunkannus viihtyy! Sen valtti onkin keväinen elo, jolloin maassa on vielä kosteutta talven jäljiltä. Nyt alkaa kyllä olla jo toivottoman kuivaa. Sadetanssi pystyyn!

Espanjanmaksaruoho Sedum hispanicum

Jalokiurunkannus Corydalis nobilis

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Safiirikiurunkannus Corydalis flexuosa

Sinivuokko, lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Nyt avautuu

 Pitkään saikin keisarinpikarililjojen nuppuja tarkkailla ennen kuin alkoi tapahtua.

Toissa päivänä alkoi näyttää lupaavalta. Tämä on lajiketta 'Early Dream', tai pitäisi olla, mutta se olisi kylläkin vaalean oranssi. Tämäkin on tosi kivan värinen, ei siinä mitään.

Kolme kappaletta 'Early Dreamia', tai sellaisina ostettua, asustavat ruusutarhan eteläpäässä. Musti esittelee, että marraskuun hirmumyrskyssä katkennut tolpanjalka on vaihdettu uuteen. 

Ruusutarhan pohjoispäässä kukkii ihana jouluruusu, joka ei sekään ole sitä mitä piti, nimittäin viherjouluruusua. Osoittautui tarhajouluruusuksi.

Oikeastaan otin kuvan siksi, kun taustalla on niin koristeellisia rikkaruohoja. Punapeippi on söpö yksivuotinen, enkä vaivaudu sitä kitkemään, onhan se kaunis eikä yhtään haitaksi.

Keisarinpikarililja 'Vivaldi' on ollut luottokukkija jo kymmenisen vuotta, mutta aina vain tällä yhdellä kukkavarrella. Sen väri on kaunis vaalean oranssi, mutta tänä keväänä se on tavallista haileampi. 

Eilen 'Vivaldi' oli vielä nupulla, tänä aamuna kukassa jo heti aamusta. Yö oli ihmeen lämmin: illan mittaan lämpötila vain nousi nousemistaan, kunnes oli puolenyön maissa +7. Yön alin oli 6,8 ja korkein peräti 8,8 astetta jossain vaiheessa puolenyön ja aamukahdeksan välillä. Eipä ihme, että tänään kukkia poksahtelee auki.

Tuli mieleen, voisiko tämä erikoisen varhainen kukinta-aika vaikuttaa haalentavasti kukkien väriin. Nuput ovat altistuneet yöpakkasille ties kuinka monta kertaa, enemmän kuin tavallisesti.

Seuraava uutuus on 'Early Passion'. Tämä on oikean värinen, sillä tämän kuuluikin olla keltakukkainen. Tulee vain mieleen, ovatko lähettäneet vahingossa sitä kahdessa pussissa, vaikka toisessa luki 'Early Dream'. No, odottelen sen toisen avautumista kunnolla ennen kuin alan reklamoida.

'Early Passionit' asuvat täällä kiviaidan kupeessa. Ihanaa, että viime syksynä tajusin tarvitsevani keisareita huutavan paljon. Niitä voisi edelleen olla satoja enemmän!

Seuraava uutuus on kuvankaunis 'Helena'. Tämä on tällainen vihertävänkeltainen, raikas keisarinpikarililja.

'Helenalla' on osuvan sävyistä seuraa, kun samassa penkissä kukkivat siniset atsurihelmililjat.

Muotopuutarhan toisessa penkissä on ternipikarililja saanut seuraa pystykiurunkannuksista, niitä kasvaa tässä luonnostaan. Ensimmäiset hyasintit alkoivat tänään avautua, niistä tulee tälle liilansävyisiä naapureita. Ternipikarililjan kukat ovat tavattoman kauniin muotoiset.

Jos lämmin sää jatkuu, avautuu keisareita lisää pian. Ruskopenkissäkin kasvaa kahdenlaista. 

Sadetta kyllä saisi tulla: viime yönä tuli odotettu sade, josta ei lopulta edes sademittarin pohja kostunut kunnolla.

Loppuun sellainen uutinen, että Koska kukkii -haasteeseen valitsemani kiurunkannus Corydalis glaucescens 'Kashgarica' on ihan juuri tulossa kukkaan. En ole satavarma, avautuiko ensimmäinen kukka tänään – saattaa olla, mutta tarkkailen tilannetta vielä huomisen. 

Tämän olin veikannut tulevan kukkaan 29. huhtikuuta, jolloin se kukki viime vuonna, mutta siihen ei ehkä olisi pitänyt verrata, kun viime kevät oli niin kovin kylmä. Mutta muuta vertailukohtaa minulla ei ollut. 

Tänä keväänä on puolestaan kaikki tavallista aikaisemmassa. Tämä on kyllä maailman ihanin unelmakevät, kun kustakin kukasta on saanut nauttia kyllikseen ja vuorollaan!

Atsurihelmililja Muscari azureum

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Punapeippi Lamium purpureum

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Viherjouluruusu Helleborus viridis

Vuokot ja niiden koirakaverit

 Nyt on sellainen tunnelma, että kohta alkaa tapahtua vauhdilla. Viime yönä mentiin pakkaselle enää alle asteen verran.

Huomasin tuoksuorvokin, kun sihtailin sinivuokkojen kukkia. Siinä on jo monta pikkuruista kukkaa. Tuoksuorvokki on valtavan ahkera kukkija: kukintakausi kestää huhtikuusta marraskuuhun. Pikkuisia matalalla kasvavia kukkia ei kovin helposti huomaa, nyt aamuaurinko osui niihin. 

Tuoksuorvokki elelee saniaistarhan alareunassa. Saniaistarhan pääesiintyjät ovat vaihtuneet lumikelloista sinivuokkoihin.

Täällä kasvaa saaren länsiosista vahingossa siirretty tummansininen sinivuokko. Kaivoin metsästä kevätpiipon, joka kuvassa kukkiikin. Siinä on heinä, josta pidän valtavasti. Pian sen kylkeen ilmestyivät sinivuokon lehdet.

Mikä ihaninta, se on nyt tuottanut pari siementaimea, joissa on saman väriset kukat. Väri erottuu hyvin 'Pink Skyrocket' -tiarellan talveksi punaruskeiksi menneistä lehdistä.

Sinivuokon lähellä kukkii rusokoiranhammas 'Pink Perfection', ensimmäinen rusokoiranhampaista kukassa. Taustalla näkyy sinivuokon toinen siementaimi.

Laitetaan tähän vertailuun koivikossa luonnostaan kasvava sinivuokko, tällä on erilainen kukkaväri, ja kaikissa koivikon siementaimissa on tämä sama väri. Tarkemmin sanottuna luonnon sinivuokkomme on lehtosinivuokko, sillä sinivuokkojen suvussa on muitakin.

Omassa puutarhassani ainoa toista lajia edustava on unkarinsinivuokko 'Blue Eyes'. Tummat heteiden palot (heteiden varret) saavat kukan näyttämään erilaiselta lehtosinivuokkoon verrattuna. Kukat ovat myös suuremmat. 

Unkarinsinivuokon lähellä kasvaa keisarinpikarililja 'Lutea', jossa en ole huomannut vielä yhtäkään kukkanuppua, harmi vain. Toivottavasti niitä vielä ehtii kehittyä!

Takaisin koiranhampaisiin, kun ne ovat niin ihania – yksiä keväisistä lempikasveistani. Tämä oli vähän hassu arvonimi, sillä lähes kaikki kevätkukat ovat lempikasveja. Rusokoiranhampaan kukka menee suppuun yöksi ja tänään aamuauringossa kuvasin sen avautuvaa kukkaa. Kehälehdet ojentautuvat auki yksi kerrallaan.

Joka päivä löydän jonkin uuden koiranhampaan nousevat lehdet. Tämä on risteymälajike tarhakoiranhammas 'Pagoda', roteva ja kukkii vasta toukokuussa. Tai saa nähdä, koska. Nyt on kaikki ollut tavallista aikaisemmassa.

Koiranhampaiden lehdet ovat upeita. Pagodalla on tämäntapaista marmorointia, mutta tämä on kaiketi 'White Beauty' lajia Erythronium californicum, ei suomenkielistä nimeä.

Tämä on jännittävää, sillä en nyt ole varma, mikä tämä on. En löydä istutusmuistiinpanoista. Viime vuonnakin tämä kukki, ja ajattelin, että tämä olisi 'White Beauty', mutta onko sillä noin tummia läikkiä lehdissä? Täytyy selvitellä. 

Olen istuttanut koiranhampaita tänne saniaistarhaan ja muuallekin niin moneen otteeseen, ettei ihme, jos alan vähitellen olla sekaisin. Lisäksi olen ainakin suunnitellut siirtäväni tänne pari liian kuivassa paikassa kasvavaa koiranhammasta, jotka eivät ole suostuneet kukkimaan. Siitä on hankalampi löytää mainintaa puutarhapäiväkirjasta, kun se voi olla tehty koska vain jonkun vuoden kevään tai kesän mittaan. Joka tapauksessa aivan huikean hienot lehdet!

Rusokoiranhampaat on helppo erottaa muista lajeista näistä roiskemaalatuista lehdistään. Sen lisäksi, että laji on ensimmäinen nousija, ainakin minun tontillani.

Valkovuokoista ei näy vielä lähes mitään, paitsi että eilen tajusin mennä muotopuutarhaan katsomaan 'Virescens' -valkovuokkoa, sillä se yllättää minut joka kevät. Ja niinhän siinä onkin jo kaksi ensimmäistä kukkaa!

Jostain syystä olen joka kevät yhtä sokea tälle. Jotenkin tämä valkovuokko nousee ja kukkii niin, että kuvittelen sen olevan jotakin perennanlehtien viherrystä. Kasvusto on kyllä varsin komea sitten, kun muhkeita vihreitä kukkia on enemmän.

Pakko laittaa vielä tämä kuva, jossa rusokoiranhammas 'Pink Perfection' vilkuttaa iloisesti sinivuokolle. Niin minäkin vilkutan täältä saaresta ja painun ulkohommiin. Iloista palmusunnuntaita!

Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis

Kevätpiippo Luzula pilosa

Lehtosinivuokko Hepatica nobilis

Rusokoiranhammas Erythronium dens-canis

Tarhakoiranhammas Erythronium Tuolumnense-Ryhmä

Tiarella Tiarella

Tuoksuorvokki Viola odorata

Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica

Valkovuokko Anemone nemorosa

Puutarha odottaa, puutarhuri toimii

 Maankaivuukausi on ihmisen parasta aikaa!

Niin ja tämä aika keväästä, kun nurmikkoa ei vielä tarvitse leikata – mikä onni ja autuus! Nurmikolla lojuu kiviä, jotka pitää siirtää sitten, kun leikkuri käynnistyy. Elleivät liiku sitä ennen. Etualalla lojuvat syksyllä maasta kaivamani kivet, niiden tilalle istutin ruusun. 

Tarkkasilmäinen saattaa huomata mustan pantterin ojan reunalla kottikärryistä vasemmalle. Myyrästyshommissa.

Sieltä hän saapuu.

Minäkin olin tänään lempipuuhissa, kun kampesin maasta pari kiveä. Tuollaiset pienen mikroaaltouunin kokoiset ovat juuri passeleita ja oli mukava huomata, että voimat eivät ole huvenneet sillä kaudella, kun kiviä ei voinut kaivaa.

Sain nimittäin kuningasidean istuttaa vasta hankkimani vuorikärhön (halpa, Lidlistä) ja Viherpeukaloilta odottelemani sinisateen tähän pihavajan lämpimälle seinustalle. Seinään kiinnitän jousihäkkyrän, jos ne joskus vaikka kiipeävät. Talvenarkojen köynnösten päälle voi varmaan kiinnittää seinään jonkun peiton sitten talveksi.

Olen tappanut vuorikärhöjä ennenkin, sehän ei ole mitenkään talvenkestävä. Eikä kuki, koska se kukkii edellisen vuoden versoilla ja ne paleltuvat. Mutta kuten ystävän kanssa juttelimme, kokeileminen on harrastuksen suola ja meneehän harrastuksiin aina rahaa.

No, tuossa on nyt loistokuoppa!

Siirryin sitten kuvaamaan koivikkoa, kun se on niin herkullinen. Narsissit ovat tulossa ihan lähiaikoina kukkaan. Ja yksihän tuolla keskellä jo kukkii.

Kihlanarsissi on kukkinut yksinään jo monta päivää.

Se ei ole välttämättä yksinäinen enää kauaa. Lämpöä on nyt vain +4, ja ensi yöstä tulee kaiketi vielä pakkasyö, mutta sitten pitäisi asteiden olla lähempänä kymmentä kuin nollaa. Ja ensi yölle on luvassa sadetta, ihanaa! Eilen illalla vettä/lunta tuli kovin vähän. Pystytin kaikki sadetynnyrit, mutta saalis on korkeintaan 20 cm per tynnyri. Lisää mahtuu.

Koivikkoon on naapurin puolelta levinnyt idänsinililjaa, siitä olen naapureille ikuisesti kiitollinen.

Koivikosta käsin tarkkailen, kun Musti tutkii monttua ja kiviä.

Sitten se siirtyy seurakseni koivikon puolelle.

Koivikko näyttää lupaavalta. Lupasin raportoida tästä, kun viime vuonna koivikko jäi taas muiden puutarhan kukkien jalkoihin ja näytin sen kevätkukinnan vasta joulukalenterissa, kuten myös vuotta aiemmin. Ja silti tämä on keväisiä lempialueitani!

Kuvissa näkyi puutarhavaja. Sille kuuluu sellaista, että tajusin käyttää ovenkin hyödyksi. Kasvimaan kasteluun tarvitaan monta jatkoroikkaa ja on kätevää, että yksi niistä on valmiiksi täällä päässä pihaa.

Kylmäkäsittelyssä olevissa pikku poteissa ei näy vielä mitään ituja. Kylvin nyt lisäksi osan hajuherneistä. On kivaa, että on viimein tällainen järkevä esikasvatuspaikka. Vaja kyllä lämpenee aurinkoisina päivinä paljon, mutta ehkä se ei haittaa.

Puutarha kokonaisuudessaan tuntuu olevan odottavalla kannalla. Viileys ei ole kannustanut yhtäkään uutta kasvia avaamaan kukkaansa. 

Ternipikarililja kukkii edelleen huolimatta siitä, että se taipui moneen kertaan kukat maata vasten ja saattaa taipua vielä ensi yönäkin. Tämän lajitoveri toisessa muotopuutarhan penkissä jättää valitettavasti kukinnan tänä keväänä väliin.

Ternipikarililja olisi niin loistava väripari monille muille kevätkukille, mutta se kukkii nyt ylhäisessä yksinäisyydessään. Kurjenmiekat ovat muotopuutarhasta kuihtuneet, tässä penkissä ei oikein ole helmililjojakaan, vain muutama pystykiurunkannus kukkii siellä täällä, eikä yksikään ihan ternipikarililjan vieressä. Otin kuvan niin, että vähän purppuraisemman sävyinen kiurunkannus on heti ternipikarililjan kukista vasemmalle, jotta väriparia voi edes yrittää ihastella. Tuulisessa säässä heiluvaa pikarililjaa olikin hauska yrittää napata kuvaan!

Idänsinililja Scilla siberica

Kihlanarsissi Narcissus 'Tête-à-Tête'

Pystykiurunkannus Corydalis solida

Sinisade Wisteria

Ternipikarililja Fritillaria raddeana

Vuorikärhö Clematis montana