"Mutta triibuli, vaikka aloite saisi 50 000 nimeä niin uskotko oikeasti, että hallitusta kiinnostaa vittuakaan?"
Jos olen oikein rehellinen niin en usko. Mutta se ei ole syy lakata toivomasta, pyytämästä ja vaatimasta.
Kansalaisaloitteen kannattaminen on teko. Se on pieni teko, ehkä suuressa mittakaavassa merkityksetönkin, mutta se on teko. Se on jotain, mitä voin ja jaksan tehdä sen sijaan, että olen hiljaa ja paikallani. Se on harjoittelua oman toimintakyvyn ylläpitämiseksi, jos ei muuta.
Aloitteen jakaminen ja kehotus sen kannattamiseen on teko. Mä voin kannattaa aloitetta kerran mutta jos saan jakamalla kaks muuta ihmistä kannattamaan niin olen tavallaan kolminkertaistanut oman osallistumiseni. Aloitteen jakaminen muistuttaa, etten ole tyhjiössä: mun ympärillä on muita ihmisiä ja aika monet heistä ovat mun puolella. Vaikka hallitus ei kuuntelis meidän huutoa niin me kuullaan toisemme ja tiedetään, ettei olla yksin.
Jos aloite etenee eduskuntaan niin eduskunnan on pakko vähintään keskustella asiasta (elleivät onnistu pöytäämään aloitetta kauden loppuun asti). Mut sekin on jo isomman mittakaavan asia kuin mihin koitan nyt keskittyä.
Isoon maailmaan on vaikea vaikuttaa yksin. Itseensä ja lähiympäristöönsä voi vaikuttaa aika pienillä teoilla. Laita lottokuponki kannatusilmoitus menemään ja kato mitä tapahtuu.
