Kotimainen iskelmä ammentaa voimansa melankoliasta, sillä suru tekee suomalaisen kuulijan onnellisimmaksi. Itäistä perua oleva syvä, mollimelodioihin puettu kaihomieli on sitkein iskelmän vuosikymmeniä yhdistävä punainen lanka.
1970-luvulla molli-iskelmän uudeksi tähdeksi nousi Jamppa Tuominen, jonka suuria hittejä olivat mm. Veikko Juntusen kirjoittamat Aamu toi, ilta vei ja Kevään ensi kukkanen. Tuominen aloitti esiintymiset jo lapsena ja tallentui tv-filmille 13-vuotiaana tiernapoikien Knihtinä. Kaksi vuotta myöhemmin hänellä oli jo oma keikkabändi, jota kuultiin myös Nuorten radion kykykatselmuksessa. Käännösiskelmiä tehtailevat 1970-luvun levytuottajat eivät aluksi uskoneet sen paremmin Tuomisen melankoliaa tihkuvaan tenoriin kuin Juntusen beat-iskelmiin, mutta kun julkaisija viimein löytyi, menestys oli hurja.
Ulkomaisen tuontitavaran vastapainoksi nousi vuosikymmenen lopussa kokonainen arkirealistisen molli-iskelmän hyökyaalto, joka ui jopa totuttua syvemmällä murheen alhossa. Suomalaisen miehen tietä raastavasti kuvaava Yksinäinen herätti monissa myös hilpeyttä, ja kevyen musiikin vuosikonsertissa 1979 se esiteltiinkin kuuluvaksi sarjaan ”tanssi yli hautojen”. Laulaja Reijo Kallion ”itsesääli-iskelmien” tuottoisa putki jatkui uudella hitillä Viikonloppuisä.
Yksinäisen esiinnostama kuolema-tematiikka oli keskiössä myös Matin ja Tepon menestyskappaleissa Et voi tulla rajan taa ja Pidä itsestäsi huolta. Työttömyys oli Suomessa siihenastisissa huippulukemissa, maaseudun tyhjeneminen ja maastamuutto olivat lisänneet kaljabaareissa kohtaloaan pohtivien syrjäytyneiden joukkoa, ja maaperä masentavia aiheita käsitteleville jukebox-iskelmille oli otollinen.
Vexi Salmen ja Heikki Annalan Elämän valttikortit vei kaiken tämän surkeuden äärimmäisyyteen asti. Laulu oli tarkoitettu vitsiksi, mutta sille kävi samoin kuin Kari Kuuvan Tango Pelargonialle 1960-luvulla: parodia otettiin tosissaan, ja levyt riistettiin käsistä.
Mollimelankolialla on Suomessa pitkät juuret. Pirteän popiskelmän leimaaman 1970-luvun suosituin suomalaisartisti Erkki Junkkarinen tukeutui ohjelmistovalinnoissaan 1930-luvun valsseihin ja tangoihin, joista monet olivat peräisin venäläisestä molliromanssista vaikutteita saaneen Georg Malmsténin kynästä. Vaikka ”Molli-Jorin” sävellysten enemmistö tosiasiassa kulkee duurissa, hän kirjoitti lukuisia haikeita mollivalsseja, kuten suomalaisen iskelmän pioneerilevytys Särkynyt onni. Malmstén levytti aikanaan myös räytyvää murhemieltä henkivän tangon Särkyneitä toiveita.
Sotien jälkeen Toivo Kärjestä tuli kotimaisen mollimelankolian johtava säveltäjänimi. Jos helmiä kyynelet ois on näyte sanoittaja Helena Eevan tuotannosta, jonka ydinmehua oli suru menetetystä rakkaudesta. Vuonna 1953 levytettiin klassikko Hiljainen kylätie, jonka Peter von Bagh oheisessa esittelyssään yhdistää menneen sodan ja maaseudun alkavan autioitumisen teemoihin.
Monet myöhemmät molli-iskelmät, kuten vaikkapa Kake Randelinin levyttämä Kirje kotiin, ovat kytkeytyneet sellaisiin kokonaisia ihmismassoja koskettaviin tapahtumiin kuin maaltapako tai siirtolaisuus. Laulujen haikeus edustaa kuulijoille usein paradoksaalisesti surun ja ahdistuksen vastavoimaa: murheellinen musiikki auttaa kestämään elämän murheita. Timo Koivusalon kirjoittama Kuurankukka on oiva esimerkki 1990-luvun lamavuosien terapeuttisesta surumusiikista.
Mollin pitkä linja kuuluu niin uuden vuosituhannen uusiskelmässä kuin eri vuosikymmenten suomirokissa. Suomalaisen rockmelankolian ikoneja ovat mm. Lumi teki enkelin eteiseen, Syksyn sävel ja Ihmisen ikävä toisen luo, jossa itsesääli-iskelmien tapaan tilitetään miehisiä tuntoja kaljakuppilassa. Parodiaksi iskelmän alakulo vääntyi Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maassa.
Jopa hevimieheksi itsensä mieltäneen Kirkan oli kaupallisten tosiasioiden paineessa pakko taipua molli-iskelmän mahdin edessä. Megahitti Surun pyyhit silmistäni oli ”härmäreggae”-sovituksestaan huolimatta puhdasveristä iskelmätragiikkaa tuonen viitan varjosta.
Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors
Oheinen kooste on bonusmateriaalia Ylen Iskelmä-Suomi-sarjan (2013) osaan 9 Elämän valttikortit.
Katso myös
- Iskelmien räytyvä murhe ilahdutti irvileukoja
- Jamppa Tuomisen korkea tenori oli suomalaisen alakulon äänitorvi
- Elämän valttikortit
- Pettäjän tien alkupää löytyi Hakaniemen sillan alta
- Hyiset kuurankukat tekivät Joel Hallikaisesta kuuman lavanimen
- Hector: Lumi teki enkelin eteiseen
- Juice Leskinen: Syksyn sävel
- Eppu Normaali: Murheellisten laulujen maa