Raili Ruston käsikirjoittama ja Jorma Piirosen tunnelmallisesti kuvaama lastennäytelmä kertoo pojasta, joka ikävöi kuollutta ystäväänsä, sekä leijasta, joka on kyllä kaunis, mutta joka ei vain opi lentämään.
Samana päivänä kun vanhan kalastaja-Eemelin sydän pettää, poika löytää rannalta kuolleen lokin.
Kotonakin tuntuu puhaltavan vastatuuli, eikä ikävä tunnu helpottavan. Onneksi Eemeli elää edelleen pojan mielikuvituksessa.
Isä esittelee työpaikallaan tasapainokonetta, mutta pojan mielestä isä itse tarvitsisi sellaista renkaita enemmän.
"Myönnetään. Sellaista ei vaan oo ihmisille vielä keksitty", isä tuumaa.
Eemelin mielestä kuitenkin kaikkia tuulia, niin myötä kuin vastavirtaankin puhaltavia, tarvitaan.
"Jos sinä rupiat kalastajaksi, ni sun pitää oppia tuntemaan tuulet. Lounaismyrsky riepottaa ja sotkee verkot, mutta se tuo verkkoon myös suurimmat kalat."
Teksti: Sanna-Katja Pohjalahti