Yksinkertaisesti Roolipeliksi nimetyssä ohjelmassa vuodelta 1990 kerrotaan perinteisten kynä ja paperi -roolipelien perusteista. Esimerkkinä toimii yhdysvaltalaiskirjailija Howard Phillips Lovecraftin luomuksiin pohjautuva kauhuroolipeli Call of Cthulhu eli Cthulhun kutsu. Pöydän ympärille kokoontuneet pojat toimivat oppaina roolipelin maailmaan nopanheittelyn lomassa.
Sana roolipeli tuo useimmiten mieleen fantasiamaailmoihin sijoittuvat miekka ja magia -seikkailut. Pelaajat eläytyvät luolastoissa ja muissa vaarantäyteisissä paikoissa samoileviksi sankareiksi, jotka käyvät taistoon örkkejä, lohikäärmeitä ja muita enemmän tai vähemmän vihamielisiä olentoja vastaan.
Vuonna 1981 julkaistu Cthulhun kutsu ei edusta tätä klassista arkkityyppiä. Pelaajat eivät ole myyttisiä sotureita vaan tavallisia ihmisiä, jotka sotkeutuvat yliluonnollisiin tapahtumiin. Muinaisia kauheuksia kohdatessa taistelu on harvoin järkevää, vaan pelaajien täytyy turvautua muihin ratkaisuihin selvitäkseen. Mysteerien vyyhdin syventyessä pelihahmoja uhkaa kuoleman lisäksi mielenterveyden menetys. Maailmassa on asioita joiden kohtaaminen on liikaa ihmismielelle.
Pelin innoittajana toimii Cthulhu-mytologia, joka sai alkunsa kauhukirjailija H. P. Lovecraftin tarinoista. Lovecraftin luoma tarusto pahoista muinaisista jumalista toimi taustana useissa hänen teoksissaan. Suuri osa mytologiasta on kuitenkin Lovecraftin töistä inspiroituneiden myöhempien kirjoittajien aikaansaannosta, eikä vastaa täysin Lovecraftin alkuperäistä ajatusta ihmiskunnan mitättömyydestä kosmisten kauhujen katveessa. Lovecraftin seuraajien näkemys ei ollut niin toivoton, vaan maailmassa vallitsee hyvän ja pahan välinen taistelu.
Synkästä lähdemateriaalista huolimatta itse ohjelma on varsin kepeä tunnelmaltaan. Pojat kertovat innokkaasti pelimekaniikasta ja taustatarinasta valoisassa huoneessa. Tutuksi tulee esimerkiksi 20-sivuinen noppa. Pelinjohtajan rooli kiertää pelaajien kesken seikkailusta toiseen, nyt vuorossa on Lauri Tolkki. Hän kertoo kuinka pelinjohtaja huolehtii muun muassa siitä, että ”hirviötkin saavat välillä vuoron lyödä.”
Ennen seikkailun alkua luodaan roolihahmot. Janne Niinisaaren hahmo on parapsykologi. Mukana kulkee revolveri, Raamattu, taskulamppu, rannekello, veitsi ja trumpetti. Kaikelle voi tulla käyttöä pelin edetessä, jopa trumpetille.
Ohjelma loppuu poikien roolihahmojen suunnatessa New Yorkiin tutkimaan biljardisalin alta kuuluvia omituisia ääniä. Pelin luonne huomioiden sieltä löytynee muutakin kuin rottia.
Teksti: Tuomas Jääskeläinen