Suomi on kaksikielinen maa, missä jokaisen koululaisen on viimeistään 1970-luvulta alkaen ollut opiskeltava myös toista kotimaista kieltä. Asia nousi poliittiseksi kiistaksi 1990-luvun alussa.
Vaikka Suomi on ollut virallisesti kaksikielinen itsenäistymisestään lähtien, tuli toisen kotimaisen kielen opiskelu pakolliseksi vasta vuosina 1972-1977 toteutetun peruskoulu-uudistuksen myötä. Käytännössä ruotsia oli toki opiskeltu aiemminkin: vakiintuneen tavan mukaan ruotsi oli ensimmäinen oppikoulussa aloitettu vieras kieli. Osa oli voinut lukea sitä jo kansakoulussa.
Kun ruotsin opinnot oppikoulussa oli aloitettu 11-vuotiaana, alkoi suurin osa suomalaislapsista peruskoulussa lukea ruotsia vasta 13-vuotiaana. Oppimäärä pysyi samana, mutta tuntimäärä pieneni. Valtaosa peruskoululaisista lukee tänä päivänä ruotsinsa kolmivuotisena B1-kielenä.
Vuonna 1990 keskustelu "pakkoruotsin" mielekkyydestä nousi päivänpolitiikkaan. Eduskunnan kulttuurivaliokunnassa pohdittiin, voisiko yläasteella olla vain yksi pakollinen kieli. Hallituspuolueet jakautuivat asiassa odotetusti kahteen leiriin. Näkyvimmin oli esillä pakollista kouluruotsia vastustanut opetusministeri Riitta Uosukainen (kok.), joka "ei halunnut perata negatiivisia asioita, vaan poistaa ne." Pääministeri Esko Aho (kesk.) puolestaan vaihtoi näkökantaansa asiassa kahdesti. Poliittisen kädenväännön tuloksena B1-ruotsin tuntimäärää yläasteella vähennettiin entisestään.
Yksi tuon ajan näkyvimmistä ruotsin kielen vastustajista oli musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo. Ruotsia itse erinomaisesti puhunut Heikinheimo ei voinut sietää tilannetta, missä "sortovallan kieli" edelleen oli suomalaisille pakollista. FST:n tutkiva journalisti Holger Spår (Eero Wallén) otti härkää pelotta sarvista ja haastatteli Heikinheimoa aiheesta syksyllä 1992.
Seuraavan kerran aihe nosti isommin päätään 2000-luvun taitteessa. Pohdittiin, oliko muutaman lukion kokeilu vapaaehtoisesta yo-ruotsista viisasta, vai eikö. Entä jos Itä-Suomessa luettaisiinkin pakollisena kielenä venäjää? Se asia ei ratkennut, mutta vuonna 2005 Vanhasen hallitus muutti yo-ruotsin suorittamisen koko maassa vapaaehtoiseksi.
2010-luvun taitteessa ilmapiiri kiristyi jälleen. Järjestöistä näkyvimmin olivat esillä Suomalaisuuden liitto, puolueista perussuomalaiset. Pakollisen kouluruotsin halusivat lakkauttaa myös vihreät. Kun Yle alkuvuodesta 2013 esitti sarjan Suomi on ruotsalainen, suomittiin ohjelmaa "propagandana pakkoruotsin ylläpitämiselle."
Keväällä 2013 Vapaa kielivalinta, Suomalaisuuden liitto, Kokoomuksen nuorten liitto ja Perussuomalaiset nuoret panivat vireille kansalaisaloitteen, jotta pakollisen kouluruotsin vapaaehtoistaminen tulisi eduskuntakäsittelyyn. Aloite sai vaaditut 50 000 allekirjoitusta puolen vuoden määräajassa.
Katso myös
- Sano se toisella kotimaisella
- Kielikurssi ruotsinlaivalla
- Tulevaisuuden peruskoulussa hypnotisoidaan oppilaita
- Kieletön kansa vaikenee kahdella kielellä
- Koulu - tuo mainio nujertamislaitos
- Ruotsinkielinen Suomi
- Pakkoruotsia vastustava kansalaisaloite keräsi yli 50 000 nimeä (yle.fi)
- Yli 60 prosenttia suomalaisista haluaa ruotsin kielen vapaavalintaiseksi kouluaineeksi (yle.fi)
- Itä-Suomessa edelleen haluja korvata ruotsi venäjän kielellä (yle.fi)
- Lipponen: Valinnainen ruotsi leventäisi sosiaalista kuilua (yle.fi)
- Opettaja: Opiskelijoiden ruotsin taito romahtanut (yle.fi)
- Toinen kotimainen kieli (fi.wikipedia.org)
- Suomen kielipolitiikka (fi.wikipedia.org)
- Pakkoruotsi (fi.wikipedia.org)
- Holger Spår träffar Seppo Heikinheimo (svenska.yle.fi)