Vuonna 1994 Elisabeth Rehn sai pienen puolueen ehdokkaana yllättäen toiseksi eniten ääniä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella hän sai vastaansa tulevan tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren.
Ykkösaamu- ja Itse asiassa kuultuna -ohjelmissa (2011) Rehn muistelee tuota vaalikamppailua. Hänen mukaansa vaaleja ei ratkaissut epäoleelliset asiat, kuten Tuttu juttu -ohjelma, kuten on yleisesti spekuloitu. Hänen mukaansa hänellä ei vain ollut sitä riittävää halua ja tahtoa, mikä Ahtisaarelta löytyi.
Toisen kerran Rehn oli ruotsalaisen kansanpuolueen presidenttiehdokkaana vuoden 2000 vaaleissa. Silloin hän sanoi, että hän oli itse muuttunut ja nähnyt niin paljon, ettei presidenttikamppailu tuntunut hänestä oikealta.
Mitä hän oli sitten kokenut? Vuonna 1995 Elisabeth Rehniä pyydettiin ihmisoikeustarkkailijaksi hajonneeseen Jugoslaviaan ja erityisesti Bosnia-Hertsegovinaan. Hän oli ensimmäisenä tutkimassa ja raportoimassa Srebrenican joukkomurhista.
Tämän pestin jälkeen hän toimi erilaisissa YK-tehtävissä, kuten YK:n pääsihteerin erityisedustajana Sarajevossa, alipääsihteerinä, Bosnia-Hertsegovinan erityislähettiläänä ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston johtokunnan johdossa.
Puolustusministerinä toimiessaan hän nautti laajaa kansansuosiota. Hänen kautensa muistetaan varsinkin Hornet-kaupoista ja naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta.
Påverkan – Vaikuttaja -ohjelmassa esitettiin henkilökuva Rehnistä lokakuussa 2011. Ohjelman mukaan Rehn kasvoi puoluettaan suuremmaksi, ja siksi muutamat puoluetoverit alkoivat kaikessa hiljaisuudessa vastustaa häntä.
Monipuolinen yhteiskunnallinen keskustelija osallistuu usein julkisuudessa vallalla olevaan keskusteluun. Vuonna 2011 hän keskusteli Arja Alhon kanssa naisministereiden asemasta Suomessa.
Elisabeth Rehn itse sanoo, että hänen tärkein työnsä oli yhdessä Liberian presidentin Ellen Johnson Sirleafin kanssa tekemänsä raportti naisten asemasta sodassa ja rauhassa.