Dokumentti vuodelta 1969 taustoittaa suomenhevosen historiaa ja sen jalostusta ainutlaatuiseksi eläimeksi Suomen oloihin. Ohjelma esittelee myös kovin yksityiskohtaisesti ravivedonlyöntiä ja äityy välillä valistuksesta jopa suoranaiseksi totalisaattoripelin markkinoinniksi.
Suomalaisen hevosen historia alkanee esi-isiemme maahanmuuton ajalta. He toivat mukanaan mongolialaisia hevosia Uralin alueelta. Länsirannikolle hevoset tulivat viikinkien mukana Pohjois-Euroopasta. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa taas perusti Suomeen tammakartanoita, joista voidaan katsoa hevoskantemme jalostumisen alkaneen.
Ruotsin vallan aikana suomenhevonen saavutti jopa tarumaisen maineen sotaratsuna. Lopulta maatalouden kehityksen myötä Suomessa aloitettiin järjestelmällinen jalostustyö.
Suomenhevosen suurin etu on sen monipuolisuus. Luonteeltaan rauhallinen ja tarmokas hevonen on kuormanvetokyvyiltään maailman huippu, mutta samalla se on nopea juoksija. Vuonna 1969 laji olikin jo jaettu kahteen jalostuskantaan työ- ja juoksuhevosiksi.
Ylen dokumentissa Hevosella pääsee ja rahaakin saa keskitytään myös Suomen ravi- ja vedonlyöntikulttuurin alkavaan nousukauteen. Ohjelmassa muun muassa esitellään yksityiskohtaisesti eri vedonlyöntimuotojen säännöt ja kerrotaan miten totalisaattoripeliä, eli totoa pelataan. Kansaa myös kosiskellaan raviradoille pelaamaan urheilun kehityksen nimissä.
Suomen raviurheilun silloisen keskusjärjestön, Ravirenkaan, puheenjohtaja ja kansanedustaja Toivo Antila taas kertoo ajan valtiovarainministerin Eino Raunion olevan yksi kaikkein onnekkaimmista veikkaajista.
Dokumentti siirtyy lopuksi käsittelemään naisohjastajien asemaa. Lajin sisällä ei koeta ilmenneen tasa-arvo-ongelmia. Tosin naisten luontaista ”hyväsydämisyyttä” ja ”luonnollista hoivaviettiä” pidetään suurena etuna hevosten hoidossa miesten kilpailuviettiin verrattuna.
Dokumentissa nähdään välähdyksiä Forssan Pilvenmäen, Käpylän ja Joensuun raviradoilta.
Teksti: Ville Matilainen