Housuja käyttävä nainen on räikeimmillään ollut maailmanlopun merkki, sillä jo Raamattu kielsi naisten käyttävän miesten vaatteita ja toisin päin.
1910-luvun Suomessa housupelko kiteytyi vahvasti kansalaissotaan, selviää sarjan ensimmäisestä osasta. Oli tiedossa, että osa punakaartilaisista naisista käytti myös housuja. Pelättiin siis, että jos punaiset voittaisivat, leviäisi myös tämä maailmanlopun housumuoti. Kun 1920-luvulla tuli tieto pariisilaisnaisten housumuodista, suhtauduttiin siihen täällä edelleen nuivasti sisällissodan takia.
Hame ja sukkanauhat väistyivät hiihtohousujen tieltä
Housut alkoivat yleistyä naisten keskuudessa urheilun kautta. Sotien välisenä aikana koko kansalle alettiin suositella hiihtämistä, ja silloin hyväksyttiin myös naisten hiihtohousut, jotka todettiin käytännöllisemmiksi ja terveyttä edistävämmiksi kuin aikaisempi hiihtovaate hame. Housujen ansiosta naisetkin pystyivät vihdoin hiihtämään kunnolla. Takana olivat myös päivät, jolloin oli hiihdetty ”jalat kirjavan sinisinä”, kuten Marjatta Haiko toisessa jaksossa muistelee.
Farkut villitsivät naisetkin
1950-luvulla farkkuhulluus rantautui Suomeen, ja farmareita oli tarjolla myöhemmin myös naisille. Farkkumuoti toimikin sodan jälkeen merkittävimpänä naisten housumuodin yleistävänä tekijänä, kertoo etnologi Arja Turunen kolmannessa jaksossa. Naisten farmarit poikkesivat silti hieman miesten vastaavista: vetoketjut eivät olleet roisisti edessä, vaan ne oli ommeltu housujen sivuun.
Hameet todettiin vaarallisiksi työasuiksi
Työasuna housut olivat käytössä toisinaan jo 1900-luvun alussa. Silloin työsuojeluviranomaiset kiinnittivät huomiota siihen, että naisten hameet ja esiliinat olivat epäkäytännöllinen ja jopa vaarallinen työasu. Siksi 1920- ja 1930-luvuilla joissain yrityksissä naiset saattoivat käyttää töissään housuja tai shortseja. Siinäkin tapauksessa piili kuitenkin aina vaara joutua työpaikan miesten silmätikuksi.
Kun työpaikat teollistumisen myötä siirtyivät yhä enemmän tehtaista konttoreihin, vallitsi keskiluokkainen hamemuoti jälleen. Kyseessä oli sanaton sopimus, kertoo Eeva Liinaharja sarjan viimeisessä jaksossa.
Kun Liinaharja sitten eräänä päivänä uskaltautui työtovereidensa kanssa laittamaan housut jalkaan töihin, ei kukaan sanonutkaan mitään.
"Se oli kauhea pettymys", hän nauraa.
Teksti: Sonja Fogelholm