Helsingin Ruoholahden vanhasta rähjäisestä maalivarastosta tuli ensin alkoholistien yömaja Liekkihotelli ja sitten elävänmusiikin yhdistys Elmun toimitalo Lepakko, jossa toimi myös paikallisradioasema Radio City. Lepakko ehti olla pari vuosikymmentä Helsingin rockkulttuurin tärkein keskus.
Olin itse Lepakossa töissä lähes yhtäjaksoisesti loppuvuodesta 1984 kesään 1991. Kahdeksan vuoden tauon jälkeen palasin sinne muutamaksi kuukaudeksi ohjaamaan dokumenttia purettavasta talosta.
Minulle voimakkaimmin muistiin jäivät ne haastattelut, joissa käytiin läpi Lepakon historian niitä vaiheita, joiden aikana vaikutin itse talossa, lähinnä Radio Cityssä mutta myös jossain vaiheessa Elmun hallituksessa.
Tässä nähtävistä haastatteluista keskeisin on Chrisse Moustgaardin Lepakon kuppilassa vain pari viikkoa ennen rakennuksen purkamista marraskuussa 1999 kuvattu haastattelu. Chrisse oli Elmun ja Lepakon vahva mies, joka osasi johtaa välillä hyvin sekasortoistakin yhteisöä tarvittaessa omavaltaisestikin.
Bonuksena samalla julkaistaan pari vuotta aiemmin tehty Chrisse Moustgaardin haastattelu, jossa Elmu-vuosien sijaan keskitytään enemmän 1970-luvun helsinkiläiseen alakulttuuriin ja rock-piireihin, joissa Chrisse voimakkaasti vaikutti veljensä Jensin kanssa.
Keskeinen hahmo Lepakossa ja näkyvä ilmestys kaupungilla ennen sitä oli Stadin tunnetuin punkkari Panda Nikander. Hänen irokeesinsa symboloi nousevaa nuorisoa useissa lehtikuvissa. Myöhemmin Pandasta tuli legendaarisen Musta Paraati -yhtyeen basisti ja hän vaikutti pari vuosikymmentä Lepakossa erilaisissa töissä ja luottamustehtävissä.
Samoihin aikoihin Pandan kanssa itsensä Elmun hallitukseen pelasi pohjalaispoika Juha "Richie" Mattila. Vuosiksi Lepakkoon töihin juuttunut Richie toimi Elmun dynaamisena puheenjohtaja kauden, jonka aikana yhdistys haki ja sai toimiluvan paikallisradioasema Radio Citylle.
Oman mausteensa tähän julkaisuun tuo kaupungin virkamiesten näkymä Elmun Lepakkoon sen alku- ja purkuvaiheista. Kari Naalisvaara oli kaupungin Nuorisoasiankeskuksen johtaja, jolla oli suuri merkitys siihen, että kaupunki llopulta lähti tukemaan Elmun toimintaa Lepakossa talon valtauksen jälkeen 1979. Ilman tätä päätöstä yhdistys ei olisi pystynyt pyörittämään taloaan.
Toisesta kulmasta asiaa katsovat kaupunginjohtajat Pekka Korpinen ja Eeva-Riitta Siitonen, joidenka virkakausien aikana Lepakko lopulta purettiin 1999 Nokian toimitalon alta.
Vaikutusvaltainen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen halusi 1990-luvulla menestysvuosiaan eläneelle Nokialle lisää toimintoja Helsinkiin. Yhtiölle osoitettiin Ruoholahdesta tontti, josta piti purkaa Lepakko alta pois. Lopulta Nokia ei koskaan muuttanut paikalle nouseeseen toimistorakennukseen, vaan myi talon suoraan eteenpäin.
Purkamisen aikainen Helsingin ylipormestari Eeva-Riitta Siitonen oli seurannut Elmun ja Lepakon toimintaa kaupunginvaltuutettuna jo useita kausia. Hänen suhtautumisensa Lepakkoon pari viikkoa purkutöiden alkua oli viileän käytännönläheinen.