Henrik Tikkanen (1924–1984) oli helsinkiläissyntyinen kirjailija, toimittaja ja piirtäjä. Vuonna 1971 tehdyssä ohjelmassa Tikkanen ja hänen työtoverinsa sekä läheisensä kertovat tästä monipuolisesti lahjakkaasta persoonasta.
Kirjailijana Henrik Tikkanen oli hyvin laaja-alainen. Hän kirjoitti pienoisromaaneja, pakinoita, tv- ja radionäytelmiä. Aihealueet vaihtelivat saaristolaiskuvauksista muistelmiin pasifistisia aiheita unohtamatta. Kirjailijana häntä pidettiin toimeliaana ja ahkerana, joka tarttui herkästi toimeen mutta jolle iänikuinen tekstin hiominen ei tuntunut luontevalta.
Toimeliaisuus ja sanallinen sekä kuvataiteellinen lahjakkuus olivat verrattomia ominaisuuksia, kun Tikkanen aloitti työnsä mainostoimistossa "ideanikkarina". Jatkuva ideointi suuntaan jos toiseen vaativat kuitenkin veronsa. Tikkanen itse muistelee mainostoimistoaikojaan raskaina.
Tikkanen oli äidinkieleltään ruotsinkielinen, joskin hän kirjoitti myös suomeksi. Kaksikielisyys oli Tikkasen omien sanojensa mukaan hänelle luontevaa ja kaksikielisyyttä hän piti ainoastaan rikkautena.
Ammatillinen ja taloudellinen menestys eivät olleet vaikuttaneet Tikkaseen. Huvudstadsbladetin toimittajan Benedict Zilliacuksen mukaan raha ei juurikaan merkinnyt Tikkaselle. Eikä hänen suhtautumisensa muihin taiteilijoihin koskaan ollut kadehtiva ja kyräilevä, päinvastoin. Kirjailija Robert Alftan kuvaileekin Tikkasta sanomalla, että hän on rehellinen ihminen, jonka vilpittömyydelle Alftan antoi arvoa.
Annan arvoa Henrikin vilpittömyydelle. Hän on myös aina ollut rehellinen.
Robert Alftan
Tikkanen oli kirjallisen työnsä ohella tunnettu piirustustaiteestaan. Hän piirsi ohuella tussilla mm. naisvartaloita, maisemakuvia ja kasvokuvia, joilla kuvitettiin sanomalehtien aforismeja. Tikkanen itse piti itseään taitavampana kuvataiteilijana kuin kirjailijana. Mielenkiinto piirtämistä kohtaan ilmeni jo lapsena. Tikkasen täti Margareta Järvinen muistelee, miten lapsena ja nuorena isovanhempiensa luona Pohjoisella Rautatiekadulla Helsingissä asunut Tikkanen piirteli niin paljon, että ”kaikki nurkat olivat täynnä papereita ja kyniä.”
Henrik Tikkanen teki pitkän päiväntyön toimittajana ensin Hufvudstadsbladetissa sittemmin Helsingin Sanomissa. Toimittaja Jutta Zilliacuksen mukaan Tikkanen oli toimituksissa vaikuttava persoona, joka teki voimakkaan vaikutuksen naisiin.
Hän tekee hurjan vaikutuksen naisihmisiin.
Jutta Zilliacus
Toisaalta hänen ylitsekäyvä persoonansa ei jättänyt ketään kylmäksi. Hänen pitkäaikainen työtoverinsa Benedict Zilliacus muistelee ”Tikkistä” egosentrikkona, joka idean saatuaan toi sen esiin häikäilemättömällä voimalla ja häiritsevällä äänen voimalla.
Tikkis on ilmetty egosentrikko.
Benedictus Zilliacus
Tikkasen itsekeskeisyyttä kuvasti hänen puolisonsa niin ikään toimittajan ja kirjailijan Märta Tikkasen näkemys miehensä työskentelytavoista. Työ sai hänet innostumaan aika ajoin niin paljon, että Tikkanen saattoi innostuksen puuskassaan jakaa ideansa heti siltä istumalta niin ikään kotona työskentelevän puolisonsa kanssa, oli tällä siihen sitten aikaa tai ei.
16-vuotiaana rintamalle vapaaehtoisena lähtenyt Tikkanen luonnehti itseään vakaumukselliseksi pasifistiksi. Kolme vuotta rintamalla sai hänet tuntemaan syvää vastenmielisyyttä sotakiihkoilijoita kohtaan. Hän ei rehennellyt sotajutuilla vaan yleensä vaikeni kokemuksistaan.
Olen vakaumuksellinen pasifisti.
Henrik Tikkanen
Työnteko oli Tikkaselle ylitse kaiken. Sillä ei ollut hänelle suurta merkitystä, oliko hänen työnsä tärkeää muille. Hän piti itseään etuoikeutettuna ja onnellisena ihmisenä, sillä hän sai tehdä juuri sitä, mitä hän halusi.