Käpytikka on Suomen yleisin tikkalaji. Sitä tavataan lähes koko maassa tunturialueita lukuunottamatta. Laji myös talvehtii Suomessa. Koiraalla on niskassa punainen laikku, kun taas naaraan koko päälaki on musta.
Parhaiten käpytikka viihtyy valoisissa lehti- ja sekametsissä, mutta se ei ole kovin vaatelias asuinpaikan suhteen. Se hakkaa haapaan tai muuhun lehtipuuhun uuden pesäkolon joka vuosi. Äänekäs pärinä ja rummutus puun latvassa tai sähkötolpan päässä kertoo käpytikan reviiristä, jota se puolustaa talvellakin turvatakseen riittävän ravinnon saannin.
Käpytikka on paikkalintu
Käpytikka on pääasiassa paikkalintu. Jos talviravintoa ei ole riittävästi saatavilla, se kuitenkin joutuu vaeltamaan ruuan perässä. Kesällä käpytikan ravintoa ovat hyönteiset toukkineen. Varsinkin lahopuista se löytää paljon syötävää. Joskus se käy ryöstämässä pikkulintujen pesistä munia ja poikasia ruuakseen. Talvella käpytikka syö erityisesti kuusen ja männyn siemeniä kävyistä, mutta se tulee myös hakemaan rasvaa ja pähkinöitä lintulaudoilta. Käpytikan "talvipajan" huomaa hangelle kertyneestä kaluttujen käpyjen kasasta.
Perustuu ohjelmaan: Riston luontokoulu